Jälkiviisaiden Saarikivi ja hankala Halla-aho

Teevee-yhden perjantaiaamujen jälkiviisas Janne Saarikivi, kielitieteilijä ja tohtorismies, on pannut uuden kirjansa nimeksi Hankalat sanat (Teos 2023).

Yksi kirjan hankalista sanoista on Halla-aho. Se käsittelee tietysti Jussi Halla-ahoa, eduskunnan puhemiestä, joka pyrkii parhaillaan tasavallan presidentiksi perussuomalaisten ehdokkaana.

Halla-ahoa käsittelevä luku on Saarikiven kirje vanhalle opiskelukaverilleen. Kirjeensä hän aloittaa tuttavallisesti: Kukkuluuruu, mitä kuuluu!

Miehet tekivät väitöskirjansa samassa tutkijakoulussa. Myöhemmin Halla-aho opetti Helsingin yliopistossa muinaiskirkkoslaavia ja Saarikivi suomalais-ugrilaisten kielten äännehistoriaa.

Saarikivi muistaa käyneensä Halla-ahon muinaiskirkkoslaavin kurssinkin: ”Se oli kyllä erinomainen – olet tosi hyvä opettaja!”

Kun kirjassa on selvitetty halla- ja aho -sanojen taustoja, Saarikivi ryhtyy hämmästelemään Halla-ahon erikoista poliittista uraa. Sanna Marin ja Petteri Orpo olisi kirjan mukaan voitu hyvin keksiä viestintätoimisto Milttonissa, mutta ei ikinä Halla-ahoa.

Ja tällainen on epätodennäköinen huippupoliitikko Janne Saarikiven mukaan: muinaiskirkkoslaavin nominin taivutustyyppien tutkija, joka soittaa heviä, puhuu ukrainan kieltä, punastelee ujosti, kirjoittaa supersuosittua blogia, josta saa korkeimman oikeuden rasismituomion ja kaiken tämän jälkeen tulee valituksi moniin demokraattisiin instituutioihin aina suurimpiin kuuluvalla äänimäärällä.

Halla-ahon poliittinen ura herättää Saarikivessä toivoa, että politiikassa voivat edelleen toimia oudot ihmiset outoine ajatuksineen, ja hakea demokratian oloissa niille tukea.

Halla-aho on Saarikivelle myös hankala tapaus. Aivan kritiikittömästi Saarikivi ei olekaan katsellut Halla-ahon toimia. Kirjassa käsitellään laajasti esimerkiksi hyödyn ja hyödyttömyyden käsitteitä.

Saarikivi kirjoittaa: ”Ihmettelen, että vaikka olet tehnyt elämässäsi ennen poliittista uraasi vain kaikenlaisia näennäisen hyödyttömiä asioita kuten soittanut heviä ja opiskellut muinaiskieliä, olet kirjoittanut blogissasi, että yhteiskunnan pitää arvioida sinne saapuvien ihmisten hyöty.”

Saarikivi hymähtää, että hänet on leimattu Janne Persukiveksi, kun hän on rohjennut ymmärtää erilaisia puhetapoja, jopa sellaisia, joita eräät persuministerit ovat erilaisilla palstoilla kirjoitelleet vuosikymmeniä sitten.

Taustalla on Saarikiven Hesariin kirjoittama kolumni, jonka pohjalta mies leimattiin oitis somen palstoilla sekä persujen että rasismin puolustelijaksi https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009738403.html.

Kolumnista nousi sosiaalisessa mediassa ”aivan hirveä koulumestaripuhe”. Monet tulkitsivat kolumnin niin, että siinä tuettiin perussuomalaisia poliitikkoja, ”ja se on minun yliopisto- ja kulttuuriväen somekuplassani rikoksista suurin”, Saarikivi kirjoittaa.

Hankalat sanat on terveellistä luettavaa meille kaikille. Usein sanotaan, että sanat ovat tekoja, joihin sisältyy valtava latinki. Useimmiten sanat ovat kuitenkin pelkkiä sanoja ilman sen kummempaa dynamiittia.

Ajat ovat nyt toiset kuin muutama vuosikymmen sitten, kun ei ollut keksitty vielä sosiaalista mediaa, ”tuota myrkyllisen ja tahallisen väärinymmärryksen pesää, oman identiteetin pörhistämisen karkeloa”.

Saarikivi kertoo esimerkin. Hänen koulukaverinsa Juhana Rossi kirjoitti 1990-luvulla Ultra Bra-yhtyeelle laulutekstin nimeltä Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat.

Kukaan ei edes pilanpäiten tulkinnut laulua käskyksi ampua silloisia, Suomen ensimmäisiä EU-komissaareja Erkki Liikasta ja Olli Rehniä, vaikka sekä laiton uhkaus että kiihottaminen kansanryhmää vastaan olivat jo tuolloin rikoksia.

Tänä päivänä oikeaoppiset tosikot syyttäisivät lauluntekijöitä väkivaltaan yllyttämisestä tai  vähintäänkin mauttomasta vitsailusta. Ja varmaan joku loukkaantuisi myös koirien puolesta.