Yksinkertainen uutismies – kaksinkertainen tohtori

Yleisradion Kuopiossa työskentelevä toimittaja, dosentti ja teologian tohtori Pekka Niiranen on ihmemies. Hän väittelee tänään (22.6.2022) jo toisen kerran tohtoriksi. Puoliltapäivin Turun yliopistossa alkavaa väitöstä voi seurata myös netissä osoitteessa https://echo360.org.uk/section/c65e5bf2-32de-48e5-97f9-86bc9c70f88c/public .

Väitöskirja on julkaistu jo kirjana (Työleirien saaristo – Työleirijärjestelmä Suomessa vuosina 1942-1944, Readme). Niirasen ensimmäinen väitöskirja käsitteli Urho Kekkosen ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon suhteita.

Niiranen väittää, että hänen väitöksensä romuttaa vallitsevan käsityksen jatkosodan kotirintamasta ja koko suomalaisesta yhteiskunnasta. Jatkosodan aikainen Suomi oli Niirasen mielestä todellinen työleirien saaristo.

Kuva, jonka mukaan kotirintamalla tehtiin vapaaehtoisesti ja nurkumatta töitä, kun nuoret miehet sotivat rintamalla, ei Niirasen mukaan pidä paikkaansa.

Sota-ajan Suomi oli aluksi talkoiden ihannemaa, mutta kun sota jatkui, tilanne muuttui. Vuonna 1942 otettiin käyttöön yleinen työvelvollisuus ja seuraavana vuonna eduskunta sääti lain erikoistyöleireistä. Kurileireille ei menty vapaaehtoisesti.

Leireille voitiin lähettää vuodeksi naisia ja miehiä, joilla oli pahennusta herättäviä elintapoja tai jotka vieroksuivat työtä. Vuonna 1944 eri puolilla maata oli jo yli 40 työleiriä, joista suurin osa naisten leirejä. Niirasen mukaan työleireille lähetettiin ainakin 2500 suomalaista.

Työleirijärjestelmän kummiksi Niiranen nimeää Urho Kekkosen, joka heti talvisodan jälkeen esitti työmuodostelman eli ”kurikomppanian” perustamista naisille.

Kekkonen toimi jatkosodan aikana Siirtoväen huollon keskuksen johtajana. Tuolloin hän ehdotti myös ”mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisua”, johon olisi sisältynyt romanien kokoaminen työleireille.

Niiranen on löytänyt eräästä kirjeestä Kekkosen merkinnän: ”Mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä.”

Heti perään Niiranen kuitenkin loiventaa hätkähdyttävää merkintää ja selittää, että keskitysleiri-termiä ei tässä yhteydessä pidä kytkeä natsien systeemiin:

”Lainauksen kontekstissa oli kyse vankien kokoamisesta eli keskittämisestä tiettyyn paikkaan, tässä tapauksessa työleireille.”

Romaneille perustettiin vuosina 1943-44 kolme työleiriä. Ensimmäinen pakkotyöleiri perustettiin Lappajärven Lamminkylään, missä sijaitsi pietarsaarelaisen Pohjanmaan Puu Oy:n metsätyömaa.

Lappajärvellä erilaisia metsätöitä teki 24 mustalaismiestä. Heistä seitsemän karkasi leiriltä jo parin kuukauden jälkeen. Kokeilu epäonnistui ja kesti vain viisi kuukautta.

Karkaamisten lisäksi leirille aiheuttivat haittaa leiriläisten ”lailliset ja laittomat” vaimot ja muut sukulaiset, jotka ”pesiytyivät” leirin läheisyyteen.

Työvelvollisuuden soveltaminen päättyi syksyllä 1944. Pian sen jälkeen loppui myös erikoistyöleirilain soveltaminen. Laki kumottiin kuitenkin vasta 1991.

Pekka Niiranen on paitsi kaksinkertainen tohtori myös yksinkertainen mies. Häneltä kysyttiin Viikko-Savon haastattelussa, joko kolmannen väikkärin aihe on tiedossa.

Kuulen korvissani Niirasen persoonallisen naurun, kun hän vastaa: ”Eiköhän kaksi väitöskirjaa riitä yksinkertaiselle ihmiselle.”

Lisää tutkimuksia on kuitenkin tulossa, sillä Niiranen on arkistoaddikti. Joku kerää rättejä ja lumppuja, toinen kirjoittaa blogeja, ja Pekka tutkii. Hän kerää jo materiaalia tutkimukseen, jonka aiheena on Urho Kekkonen Etsivässä keskuspoliisissa.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu