Jyrki Kasvi kirjoitti kilpaa kuoleman kanssa
Syöpäsairas Jyrki Kasvi (1964-2021) kirjoitti muistelmiaan kilpaa kuoleman kanssa. Lopputuloksen tiedämme. Kasvi kuoli pitkän sairauden jälkeen 16. marraskuuta viime vuonna. Nyt julkaistua kirjaansa hän ei ehtinyt nähdä painettuna (Jyrki Kasvin kolme elämää, Docendo 2022).
Kasvin kolme elämää olivat työt pelijournalistina, tutkijana ja poliitikkona. Suurelle yleisölle hän tuli tunnetuksi etenkin vihreiden kansanedustajana.
Kasvin omaelämäkerran viimeiset sivut ovat raastavaa luettavaa, kun hän kertoo yksityiskohtaisesti sairautensa etenemisestä. Taistelutta ei Kasvi luovuttanut. Hän kävi läpi kaikki mahdolliset hoidot, mitä käytettävissä oli.
Taistelu kesti lähes 20 vuotta.
Kevät 2003 oli käännekohta, jolloin Kasvin elämä muuttui monella tavalla. Hän väitteli tekniikan tohtoriksi, pääsi eduskuntaan ja häneltä löydettiin virtsarakon syöpä. Myöhemmin syöpä muutti muotoaan ja uusiakin tauteja tuli vanhojen lisäksi.
Kasvi kirjoitti niin kauan kuin pystyi. Hän halusi jättää konkreettisen jäljen elämästään, ”ettei tämä jatkoaika vain katoa kyynelinä sateeseen”. Hän tuotti tekstiä kuin viimeistä päivää:
”Raakatekstiä on tullut vauhdilla, vaikka välillä nukahdan kesken lauseen ja ruudulla on pelkkää zzzzzzzzzzz:aa. Maksan suorituskyvyn vähentyessä minun ennakoidaan väsyvän ja torkahtelevan yhä enemmän, kunnes jonain päivänä en enää herää.”
Kasvi kirjoittaa hyvin ja sympaattisesti. Jopa eduskunta näyttäytyy Kasvin silmin inhimillisenä paikkana. Hän kertoo liikennevaliokunnan kokouksesta, jonne meni huonossa kunnossa.
Valiokunnan perussuomalainen puheenjohtaja Ari Jalonen komensi tärisevän Kasvin pitkäkseen sohvalle, mistä potilas osallistui äänestyksiin. Kokouksen jälkeen Jalonen ja valiokunnan lääkärijäsen, kokoomuksen Mia Laiho määräsivät: ”Sinä et poistu tästä huoneesta kuin ambulanssilla.”
Kasvi vastusteli, mutta antoi periksi ja kiittelee kirjassaan Laihoa ja Jalosta. Hoitoon hakeutumisen viivästyminen olisi voinut johtaa sydänmuutoksiin.
Täytyy olla melkoinen kovanaama, jos pystyy lukemaan Kasvin kirjan liikuttumatta. Itse hän suhtautui tyynesti lähestyvään kuolemaansa.
Viimeisillä voimillaan, menehtymistään edeltävänä päivänä, Kasvi lausui vaimolleen ja pojalleen kuolemattomat sanat: ”Tällaista se kuoleminen sitten on.”
Blade Runner on näköjään tullut katsottua: ”ettei tämä jatkoaika vain katoa kyynelinä sateeseen”. Kuoleva replikantti sanoo jotain tuollaista elokuvan lopussa, ”kaikki haihtuu kuin kyyneleet sateessa” tai jotain sinnepäin.
Kasvin poismeno oli kyllä menetys meille kaikille, ei vain vihreille ja Uudelle Suomelle, vaan koko Suomelle. Lepää rauhassa, veli.
Pienenä kevennyksenä vielä lopuksi: joskus nimi on enne. Tietenkin Jyrki Kasvista piti tulla juuri vihreä poliitikko, aivan kuten Pekka Poudasta meteorologi.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en muistanut, että Kasvi aloitti poliitikon uransa nuorsuomalaisen puolueen riveissä.
Ilmoita asiaton viesti
No enpä minäkään. Muistan kyllä että tuollainen puolue oli joskus 1990-luvun alussa, haastattelin paria sen nokkamiestä Turun ylioppilaslehteen, otsikko oli muistaakseni ”Kohti kannustavaa kansalaispalkkaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Valtakunnalliset nokkamiehet olivat Jukka Tarkka ja Risto Penttilä, jotka valittiin myös eduskuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Taisivat olla muuten juuri ne.
Ilmoita asiaton viesti
Kasvi kirjoitti eräässä blogitekstissään Urho Kekkosen hautajaispäivästä, jonka seremonioihin hän osallistui varusmiehenä kunniakomppaniassa. Se oli todellinen yksilön näkökulma: juuri Jyrki joutui kovaonnisesti seisomaan pitkäksi ajaksi siihen kohtaan, jossa jalkakäytävän reunakivi muodostaa portaan ajoradan tasoon nähden. Miten mahtaa sellainen kokemus vaikuttaa ihmisen ajatuksiin ns. suurmiehistä yleensä?
Ilmoita asiaton viesti
”Taistelu kesti lähes 20 vuotta”
Totisesti pitkäkestoinen kamppailu.
Rauha hänelle.
Ilmoita asiaton viesti
Se oli varmasti vaikeaa, surullista ja kivulloistakin aikaa, mutta se myöskin valmistaa ihmistä helpommin hyväksymään lopullisen lähdön, mitä kauemmin ”kuoleminen” kestää.
Katsoin hänen viimeisen haastattelunsa ja koin voimakkaana tunteen, että hän oli jo tavallaan hyväksynyt tämän liian aikaisen lähtönsä.
Kuten joku filosofi on sanonut niin ”vasta kärsimys tekee ihmisestä todellisen ihmisen”.
En ole vielä lukenut hänen kirjaansa, mutta tietysti kärsimys ei tee muuta kuin antaa luvan kuoleman jo tulla, ilman katkeruutta ja itsesääliä…
Ilmoita asiaton viesti
Selvennyksen vuoksi haluan vielä tarkentaa, etten tarkoita kärsimyksellä fyysistä kärsimystä, vaan henkistä. En usko, että filosofitkaan ovat sitä tarkoittaneet, kuten myöskin Nietzsche on sanonut ”ettei kärsimys vähennä elämän arvoa, päin vastoin kärsimys syventää elämään”.
Jatkuva, kova fyysinen kärsimys vie ihmiseltä kaiken kyvyn ajatella mitään muuta – kuin vain puhdasta tuskaa. Eikä se syvennä, eikä jalosta ihmistä mitenkään.
Itsehän olen kirjoittanut täälläkin monia blogeja vain eutanasian puolesta ja toivon hartaasti sen laillistamista Suomessakin niin tarkoin ehdoin, että ihmisen oma tahto tulee selkeästi esiin.
Ilmoita asiaton viesti
Vain yksi kysymys: Miksi, miksi, miksi..
Ilmoita asiaton viesti