Kaarle Suuresta ja Euroopan ideasta

Kiinnostuin Kaarle Suuresta (764-814), kun vierailin pari vuotta sitten saksalaisessa Aachenin kaupungissa. Siellä jos missä voi kokea historian siipien havinaa. Tuomiokirkon kultaisessa sarkofagissa lepäävät Kaarlen maalliset jäännökset.

Historioitsija Tommi P. Lankilan uudesta kirjasta sain vihdoin selville, millainen mies Kaarle Suuri oikein oli (Antiikin viimeinen keisari – Kaarle Suuri ja läntisen Euroopan muotoutuminen antiikista keskiajalle, Gaudeamus 2023).

Lankila on suomentanut teokseensa hovihistorioitsija Einhardin kirjoittaman lyhyen elämäkerran Kaarlesta. Einhardin teksti sisältää aikalaisen konkreettisia havaintoja hallitsijasta.

Kaarle Suuri oli Einhardin mukaan nimensä mukaisesti suurikokoinen ja vankka, ryhdiltään verraton ja hänen päälakensa oli pyöreä, silmänsä suuret ja eläväiset, nenä hieman pitkähkö. Hiuksiltaan hän oli komea ja kasvoiltaan onnellinen ja hyväntuulinen.

Kaarle oli myös arvovaltainen ja kunnioitusta herättävä: ”Muutoin hänen sopusointuiset ruumiinosansa häivyttivät hänen paksun ja lyhyehkön kaulansa ja selvästi ulostyöntyvän vatsansa”, Einhard kuvaa.

Lankila on suomentanut kirjaansa myös toisen Kaarlen pienoiselämäkerran. Sen kirjoitti munkki Notker Änkyttäjä 880-luvulla. Munkin tekstit ovat leppoisia tarinoita suuresta miehestä.

Einhardin ja Notker Änkyttäjän elämäkerrat loivat Kaarlesta elämää suuremman legendan. Tekstit ovatkin Lankilan kirjan kiinnostavinta antia ja suomennokset kulttuuriteko.

Lankila itse taustoittaa kirjansa alkupuolella sitä, miten Kaarle Suuresta tuli Euroopan yhdistäjä. Monien mielestä Kaarle on peräti nykyisen Euroopan isä.

Kaarle Suuri yhdisti Euroopan ainakin siinä mielessä, että hän liitti sotimalla mahtavaan frankkien valtakuntaansa lähes koko nykyisen läntisen Euroopan.

Maallikon korviin kalskahtaa hieman ristiriitaiselta, kun sanotaan, että Kaarle Suuri oli paitsi Euroopan myös kansallisvaltioiden isä. Esimerkiksi Saksa ja Ranska pitävät Kaarlea valtioidensa perustajana.

On ymmärrettävää, että kun valtakausi kesti peräti 46 vuotta, siitä on riittänyt ammennettavaa jälkipolville meidän päiviimme saakka.

Kaarle Suuren perintö elää ja voi hyvin ainakin symbolisella tasolla. Euroopan komission päämaja on nimetty hänen mukaansa (Charlemagne) ja Kaarle Suuri -palkintoja jaetaan yhä niin merkittäville poliitikoille kuin nuorille eurooppalaisen yhteistyön rakentajille.

Jännä juttu sinänsä, että modernin Euroopan kantaisänä pidetään miestä, jonka aikana Euroopasta kukaan ei puhunut. Eurooppa käsitteenä oli tuntematon.

Keksittiinkö Euroopan idea siis jo ennen Eurooppaa?

Euroopan idea saattaa tosin yhä olla hämärän peitossa ja siitä voidaan kiistellä loputtomiin. Yksi Euroopan unionin ideoista tuntuu olevan laajentuminen, kuten Kaarle Suurellakin, joka laajensi valtakuntaansa sotimalla, mutta siinä kävi niin kuin kävi.

Frankkien valtakunta alkoi hajaantua nopeasti pienempiin osiin Kaarlen kuoleman jälkeen. Syntyi valtioita, joista suuri osa on nyt Euroopan unionin jäseniä.

Antiikin viimeinen keisari -teos osoittaa ansiokkaasti Kaarle Suuren merkityksen läntisen Euroopan muotoutumisessa ja yhdistymisessä. Imperiumit tulevat ja menevät, mutta maantieteelle emme mahda mitään: Eurooppa pysyy paikallaan.

Tulevaisuudesta emme tiedä, mutta toivoa sopii, ettei nykyiselle Euroopalle käy niin kuin kreikkalaisen mytologian foinikialaiselle prinsessalle, joka oli nimeltään Europa.

Mahtava ylijumala Zeus rakastui, otti härän hahmon ja sieppasi omakseen hemaisevan, mutta puolustuskyvyttömän Europan.