Kahden miehen taistelu Katri Valasta

Jo ennen kuin Katri Vala (1901-1944) oli julkaissut yhtään kirjaa, hänen ympärillään kuohui. Käytiin merkillistä taistelua siitä, kuka sai olla Mies runoilijan taustalla.

Kahden mustasukkaisen miehen taistelu sisältyy Minna Maijalan hienoon elämäkertaan, jossa hän kertoo Katri Valan traagisen elämäntarinan (Katri Vala – Kulkuri & näkijä, Otava 2021).

Kolmiodraaman osapuolet Katrin lisäksi olivat hänen veljensä Erkki Vala ja Olavi Paavolainen. Paavolainen rakensi Katrista omaa naispuolista vastinettaan, Erkki Vala puolestaan oli vakuuttunut, ettei kukaan muu osannut kuvata hänen sisartaan oikeassa valossa.

Triangelidraama kesti pitkään. Se säilytti Maijalan mukaan alkuperäiset jännitteensä Katri Valan kuolemaan asti.

Kun Paavolainen sai ensi kertaa luettavakseen Katri Valan runoja, hän oli haltioissaan. Hän ei ollut edes tavannut Katria, kun alkoi jo kirjeissään hehkuttaa tätä rakkaakseen.

Heti perään opportunisti Olavi tarkensi: ”Älä käsitä väärin näitä sanoja. Ymmärräthän, että en ’rakasta’ Sinua ’rakastamisen’ mielessä!”

Paavolaisen huomio hiveli Katria ja hän kertoi Erkille, ettei ollut koskaan saanut sellaista ylistystä osakseen. Hän tunsi olevansa kuin kuningatar.

Erkin reaktio oli Katrille pettymys. Hän huomasi heti mustasukkaisuuden ja kilpailutilanteen miesten välillä.

Kuumana käynyt Paavolainen halusi muokata Katri Valasta maailmannaisen. Hän puuttui nuoren naisen pukeutumiseen ja toitotti, että Katrin tuli ”sopeutua tyyliin ja olla keikarimainen”.

Erinomaisen vastaanoton saaneen esikoiskirjan jälkeen Paavolainen alkoi kuitenkin pelätä, että hänen luomuksensa karkaa omille teilleen. Kateus nosti päätään, kun Katrista tuli tähti ja hänet nimettiin nuorista runoilijoista ensimmäiseksi.

Maijala lainaa Erkki Valan julkaisemattomia tekstejä, joissa Erkki kirjoittaa, että hänen sisarestaan syntyneet mielikuvat olivat pitkälti Paavolaisen rakentaman henkilökuvan, brändin, seurauksia.

Paavolainen teki Katri Valasta modernismin mystillisen papittaren, vaikka hän ”tosiasiallisesti oli vaatimaton, luonnollinen ihminen, joka oli syvästi kiintynyt Pohjolan yksinkertaiseen kansaan ja Suomen karuun, suurpiirteiseen luontoon”.

Katri Vala ja Olavi Paavolainen alkoivat kasvaa eri suuntiin 1930-luvulla. Paavolainen myötäili vallitsevia trendejä ja halusi olla voittajan puolella. Vala taas vastusti äänekkäästi Hitleriä ja fasismia sekä puolusti ihmisoikeuksia.

Katri Valasta tuli väliinputoaja. Vasemmalla hänen runojaan pidettiin porvarillisina, oikealla hänet leimattiin kommunistiksi.

Katrin elämää 1920-luvulta lähtien varjosti keuhkotuberkuloosi, runoilijoiden tauti. Kun siihen lisätään 1930 solmittu avioliitto epävakaan Armas Heikelin kanssa, Katrin loppuelämä oli täynnä surua ja murhetta. Hän kuoli Ruotsissa parantolassa 1944.

Kun oli kulunut vuosi Katri Valan kuolemasta, oli jälleen Olavi Paavolaisen vuoro astua parrasvaloihin. Hän organisoi yhdessä kirjailijayhdistys Kiilan kanssa Valan näyttävän muistotilaisuuden Helsingissä. Juhlapuhujaksi Erkki Vala ei Paavolaista päästänyt, mutta muuten Loistava Olavi luotsasi muistotilaisuutta suvereenisti.

Valtion maksama mahtipontinen tilaisuus tarjosi sekä porvareille että vasemmistolaisille mahdollisuuden esiintyä jälleen Katri Valan puolestapuhujina.

Maijala esittää kyynisen tulkinnan muistotilaisuudesta ja Paavolaisen roolista: ”Paavolaisen käsikirjoittama spektaakkeli nosti hänet itsensä uuteen valoon ja sai unohtamaan hänen sodanaikaisen työnsä päämajan propagandistina.”

Ulkopuolinen tarkkailija saattoi ihmetellä Maijalan tavoin: ”Mitä ajatteli Katri Valan puoliso Armas Heikel kulkiessaan muistokulkueessa uurnaa kantavan Olavi Paavolaisen jäljessä?”

Olen lukenut lukemattomia elämäkertoja kirjailijoista. Tässä joukossa Minna Maijalan teos Katri Valasta kuuluu ehdottomaan eliittiin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu