Kaksi kovaa – Korkki ja Lipponen

Päätin päivittää tietoni Suomen kirjallisuudesta. Etsiydyin uusimman tiedon äärelle – ja mitä löysinkään: Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin. Heistä on tullut kulttuurimiehiä.

Paneuduin suurin odotuksin juuri ilmestyneeseen teokseen, joka lupasi kertoa maamme kirjallisuuden tarinan tiiviisti, innostavasti ja kriittisesti. Lukemista helpotti se, että kirjassa on vain 160 sivua (Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia, Avain 2020).

Ja mitä opin lukemastani? Kehtaako sitä edes tunnustaa? Parhaiten näet jäivät mieleen kansainväliset seikkailijat Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki.

Kirjallisuuden historian lehdille pääsivät Lipposen ja Korkin siivellä tietenkin heidän keksijänsä Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, sekä Seppo Tuisku, jonka Haapakoski pestasi tehtailemaan kanssaan seikkailukertomuksia. Niitä ilmestyi vuoteen 1965 asti. Outsider oli aikansa tuotteliain ”lukemistolehtikirjailija”.

Kirjallisuuden ammattipiireissä viihdekirjoja ei ole totuttu ottamaan vakavasti niin kuin Nummelin tekee. Hän kirjoittaakin ottaneensa mukaan unohdettua kirjallisuutta, kuten viihdekirjoja.

Minulle sopii hyvin, että Lipponen ja Korkki alkavat saada vakavaa huomiota ja korotetaan kirjallisuuden historian merkkimiesten joukkoon. Oma lukuharrastukseni alkoi Korkin ja Lipposen seikkailujen parissa. Niistä olen siirtynyt vähitellen entistä kovempiin aineisiin. Nykyisin luen jopa Markus Leikolaa.

Lipponen ja Korkki kuuluvat sodanjälkeisen Suomen suuriin viihdehahmoihin. Kansa janosi ankarien sotavuosien jälkeen viihdettä ja uusia sankareita.

Rantasalmen Saparomäeltä maailmalle lähtenyt prinssieversti Lipponen olisi ehkä ottanut pienet näkäräiset ja puuskahtanut pi- pi- pirskattinsa, jos olisi kuullut, että hänen seikkailunsa ovat nyt kulttuuria. Hän olisi soittanut rehentelysoiton myös hirmuiselle Mantalle eli ex-vaimolleen Mandi Kakkiselle.

Korkki olisi suhtautunut asiaan Lipposta viileämmin. Kun Pekka oli kerskaileva ja naisiin menevä savolainen, Kalle-Kustaa oli urbaani herrasmiesseikkailija.

Korkin tausta jää hieman epäselväksi, mutta maalta hänkin oli kotoisin, jos Lipposen erääseen heittoon on uskominen: ”Korkki on laatuisa mies vaikka onkin kotoisin Kangasniemeltä.”

Viihdekirjoilla oli sotien jälkeen niin kova kysyntä, että valtiovaltakin valpastui. Ehdotettiin erikoisveroa ala-arvoisena pidetylle kirjallisuudelle.

Nummelin lainaa julkista keskustelua, jossa peloteltiin, että viihteen lukijat saattavat ”ala-arvoista kirjallisuutta lukemalla hankkia siveellisen turmion basilleja elimistöönsä”.

Erityistä huolta kannettiin maaseudun pienistä kirjastoista, joita käyttivät ”kehittymättömät lukijat”. Rahvaalle viihde oli turmioksi, mutta ”älyllisille” kaupunkilaisille viihdekirjat, kuten salapoliisiromaanit, sopivat hyvin ilman turmeluksen pelkoa.

Nummelinin kirja on ohut ja luettelomainen. Hän on jättänyt itsestään selvät suurteokset, klassikot, vähemmälle ja nostaa viihteen lisäksi esille mm. lastenkirjallisuutta ja kansanrunoutta.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli Nummelinin kirjan lukemalla saada eväitä, jotta voisin ymmärtää entistä paremmin niin sanottuja korkeakirjallisia laatukirjoja. Taisi käydä toisin.

Ryhdyin nopeasti etsimään luettavaksi Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ennen kuin joku jälkiviisas mielensäpahoittaja pilaa ilon ja alkaa paheksua miesten tyyliä ja tapoja.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu