Kaksi kovaa – Korkki ja Lipponen
Päätin päivittää tietoni Suomen kirjallisuudesta. Etsiydyin uusimman tiedon äärelle – ja mitä löysinkään: Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin. Heistä on tullut kulttuurimiehiä.
Paneuduin suurin odotuksin juuri ilmestyneeseen teokseen, joka lupasi kertoa maamme kirjallisuuden tarinan tiiviisti, innostavasti ja kriittisesti. Lukemista helpotti se, että kirjassa on vain 160 sivua (Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia, Avain 2020).
Ja mitä opin lukemastani? Kehtaako sitä edes tunnustaa? Parhaiten näet jäivät mieleen kansainväliset seikkailijat Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki.
Kirjallisuuden historian lehdille pääsivät Lipposen ja Korkin siivellä tietenkin heidän keksijänsä Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, sekä Seppo Tuisku, jonka Haapakoski pestasi tehtailemaan kanssaan seikkailukertomuksia. Niitä ilmestyi vuoteen 1965 asti. Outsider oli aikansa tuotteliain ”lukemistolehtikirjailija”.
Kirjallisuuden ammattipiireissä viihdekirjoja ei ole totuttu ottamaan vakavasti niin kuin Nummelin tekee. Hän kirjoittaakin ottaneensa mukaan unohdettua kirjallisuutta, kuten viihdekirjoja.
Minulle sopii hyvin, että Lipponen ja Korkki alkavat saada vakavaa huomiota ja korotetaan kirjallisuuden historian merkkimiesten joukkoon. Oma lukuharrastukseni alkoi Korkin ja Lipposen seikkailujen parissa. Niistä olen siirtynyt vähitellen entistä kovempiin aineisiin. Nykyisin luen jopa Markus Leikolaa.
Lipponen ja Korkki kuuluvat sodanjälkeisen Suomen suuriin viihdehahmoihin. Kansa janosi ankarien sotavuosien jälkeen viihdettä ja uusia sankareita.
Rantasalmen Saparomäeltä maailmalle lähtenyt prinssieversti Lipponen olisi ehkä ottanut pienet näkäräiset ja puuskahtanut pi- pi- pirskattinsa, jos olisi kuullut, että hänen seikkailunsa ovat nyt kulttuuria. Hän olisi soittanut rehentelysoiton myös hirmuiselle Mantalle eli ex-vaimolleen Mandi Kakkiselle.
Korkki olisi suhtautunut asiaan Lipposta viileämmin. Kun Pekka oli kerskaileva ja naisiin menevä savolainen, Kalle-Kustaa oli urbaani herrasmiesseikkailija.
Korkin tausta jää hieman epäselväksi, mutta maalta hänkin oli kotoisin, jos Lipposen erääseen heittoon on uskominen: ”Korkki on laatuisa mies vaikka onkin kotoisin Kangasniemeltä.”
Viihdekirjoilla oli sotien jälkeen niin kova kysyntä, että valtiovaltakin valpastui. Ehdotettiin erikoisveroa ala-arvoisena pidetylle kirjallisuudelle.
Nummelin lainaa julkista keskustelua, jossa peloteltiin, että viihteen lukijat saattavat ”ala-arvoista kirjallisuutta lukemalla hankkia siveellisen turmion basilleja elimistöönsä”.
Erityistä huolta kannettiin maaseudun pienistä kirjastoista, joita käyttivät ”kehittymättömät lukijat”. Rahvaalle viihde oli turmioksi, mutta ”älyllisille” kaupunkilaisille viihdekirjat, kuten salapoliisiromaanit, sopivat hyvin ilman turmeluksen pelkoa.
Nummelinin kirja on ohut ja luettelomainen. Hän on jättänyt itsestään selvät suurteokset, klassikot, vähemmälle ja nostaa viihteen lisäksi esille mm. lastenkirjallisuutta ja kansanrunoutta.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli Nummelinin kirjan lukemalla saada eväitä, jotta voisin ymmärtää entistä paremmin niin sanottuja korkeakirjallisia laatukirjoja. Taisi käydä toisin.
Ryhdyin nopeasti etsimään luettavaksi Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ennen kuin joku jälkiviisas mielensäpahoittaja pilaa ilon ja alkaa paheksua miesten tyyliä ja tapoja.
Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailujen 50-luvulla radiossa uskon olleen alku ja heräte koko ikäni jatkuneeseen kiinnostukseeni kirjallisuuteen. Tästä olen YLElle kiitollinen, osaksi kiitos lankeaa isälleni, kiireiselle yksityisyrittäjälle joka ilmeisesti sai ajatuksensa hetkeksi irtautumaan arjen stressistä kuuntelemalla aina missä seikkailuissa mennään. Siinä sivussa tuli sarjan kuunteleminen aloitettua, osasipa isä jännitystä ja mielenkiintoa vielä tiivistääkin heittelemällä lapsen mieltä kiihottavia kommentteja ja kysymyksiä kuullun pohjalta ja seuraavia tapahtumia arvuutellen. Eikä kai vailla merkitystä ollut sekään että hän siinä sivussa antoi haluttua aikaansa esikoiselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Sarja lämmitettiin toviksi joskus 70-luvun lopulla ”Pekka Lipponen junioreilla”. Jäin noihin koukkuun ja ensimmäisen luettuani piti lapsilisällä tehdä kestotilaus. ”Modernisoitu” versio sisälsi pikkasen seksiä ja paljon väkivaltaa ja oli hienoa lukea miten suomalainen seikkailee maailmalla ja tekee selvää jälkeä konnista. Aisaparina oli nynny ja saamaton suomenruotsalaisen stereotyyppi jotka Jussi Lipponen sai aina olla pelastamassa pulasta.
Pekka Lipponen esiintyi tarinoissa eräänlaisena sivuhahmona saunaa lämmittelemässä Rantasalmen Saparomäellä.
Sarjan paras anti oli, että tutustuin sitten alkuperäisiin seikkailuihin kantamalla viikkorahoja divariin aina kun sieltä lehtinen löytyi.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ole Outsideria paperilta lukenut, mutta radiokuunnelmat olivat itsestään selvsti päivän kohokohtia 60 vuotta sitten.
Korkki (Kullervo Kalske) ja Lipponen (Ossi Elstelä) esiintyivät muuten myös televisiossa yhden tuotantokauden ajan.
https://www.imdb.com/title/tt1452431/?ref_=nv_sr_srsg_0
Ilmoita asiaton viesti
Meillä ei olut radiota, joten keskiviikkoisin (?) piti kävellä runsaan 3 km päähän, kuuntelemaan jatkokertomusta
Ilmoita asiaton viesti
Radiokuunnelmina minäkin muistan niitä innolla seuranneeni. Luin kuitenkin vallan muuta, eli Tarzaneita, jotka olivat sitä parasta mitä tiesin jossain vaiheessa lapsuuttani. Leikeissäkin olin aina se Jane. 😜
Ilmoita asiaton viesti
Lapsena luin kaikki Pekka Lipposet ja Kalle-Kustaat. Ja tietenkin kuuntelin radiosta.
Kun sarjakuvalehtiä ja näitä em. kirjasia vaihdeltiin, niin muistaakseni Pekka Lipposesta sai vaihdossa viisi Tex Willeriä.
Ilmoita asiaton viesti
Tex Willerin intiaaniystävä oli nimeltään Tonto (suom. tyhmä). Nykymaailmassa asiaa ehkä pidettäisiin rasismina.
Ilmoita asiaton viesti
Blogitekstin otsikon pohjalta päättelin, että Jari Korkki on tehnyt kirjan Paavo Lipposesta.
Minulle Kalle-Kustaa ja Pekka ovat jääneet melko vieraiksi, vaikka radiosta muistan joskus kuulleeni katkelmia heidän seikkailuistaan. Tohtiiko tuollaiseen enää ryhtyä tutustumaan; saa vielä seksistis-rasistisen tartunnan ammoisista asenteista?
Markku Koski kirjoitti 1980-luvulla aivan mainioita esseitä ns. alemmista taiteista. Kioskikirjallisuus kuuluu ilman muuta tuohon lokeroon sarjakuvien, tv-saippuoiden ja iskelmämusiikin seuraksi. Nykyään siihen voisi lisätä nettivideot ja digitaalisen pelikulttuurin.
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=443705
Ilmoita asiaton viesti
Mummolassa oli useita Kalle Kustaa Korkki teoksia. Noin 10- vuotiaana luin ne kaikki suurella mielihyvällä. Samaa sarjaa lienee Rymy ja Romppanen kirjat. Niissä rosvot saivat mitä kuuluu ja kuka käski.
Ilmoita asiaton viesti
Nummelinilta on tullut myös kotimaisen kauhukirjallisuuden historia, Kuoleman usvaa ja pimeyttä (Oppian 2020). Siitä löytyy kutakuinkin kaikki Kallaksesta Hautalaan ja paljon marginaaliin jääneitä kiinnostavia juttuja.
Ilmoita asiaton viesti
Rinssieversti ”pi, pi pirskatti” Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki, ”joka muniansa sorkki ja munat meni rikki ja Kalle-Kustaa itki” ovat hämärästi pikkupojan muistissa lähinnä Meksikon seikkailuistaan radiossa. Sen sijaan italialainen Tex-Willer ja saksalainen Jerry Cotton kuuluivat vakituiseen lukemistoon. Mainittu Seppo Tuisku toimitti wikipedian mukaan Cottonia sen kuuluessa valtakunnan myydyimpiin lehdyköihin Pekan ja Kalle Kustaan seikkailujen alkaessa uupua.
Ilmoita asiaton viesti
”Jatkuu huomenna” oli isällä tapanaan sanoa.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkuu huomenna! Päivittäin, puolenpäivän aikaan radiossa lähetettiin viiden minuutin pätkä edellisen illan Lipposkuunnelman loppuhuipennuksesta. Se jos mikä piti mielenkiinnon hereillä, eikä syyttä, koska kuuntelija janosi jatkoa tarinalle. Kalle-Kustaa Korkki, joka oli kansainvälisen öljy-yhtiön tarkastaja, suhtautui hieman kyynisesti Rantasalmen Sulttaanin edesottamuksiin. Kolmas karaktääri, Lipposkuunnelmissa oli Pavel Pohjola, Kannakselta kotoisin ollut seikkailija, joka välillä lyöttäytyi Lipposen aisapariksi, välillä poistui näkyvistä mutta, jossain välissä putkahti taas esiin, ennenkaikkea tukalissa tilanteissa, keventäen tunnelmaa rehevällä ja lavealla karjalan murteella. Siinä Sulttaanin PiPiPirskatti jäi pelkäksi latteudeksi kun Pavel tokaisi että hittojako näistä..
Ilmoita asiaton viesti
Kirjailija Aarne Haapakosken/Outsider sota-ajan tapahtumista:
http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/Ontrusovan_luostari/Ondrusovan%20luostariX.htm
Ilmoita asiaton viesti