Vladimir Kalsarinmyrkyttäjä kuin Kustaa Lehmänperse

Jos vallanpitäjä joutuu naurunalaiseksi, siitä ei hyvä seuraa. Vladimir Kalsarinmyrkyttäjän tapaus Venäjällä on hyvä esimerkki siitä, että nauru on kuolemanvakava asia. Aleksei Navalnyin kohtalo ei paljon naurata.

Osattiin sitä ennenkin. Diktaattorina Vladimir Putin on samaa sarjaa kuin Kustaa Vaasa. Pilkkanimetkin muistuttavat toisiaan: Kalsarinmyrkyttäjä ja Lehmänperse.

Professori Heikki Ylikangas kertoo uudessa kirjassaan, miten Kustaalta olivat vitsit vähissä, kun juopunut palkkanihti kohotti Kalmarissa 1547 lasinsa Hänen majesteetilleen Kustaa Lehmänperseelle. Malja maksoi esittäjälleen hengen.

Ylikangas, 83, on taas elementissään. Hän ehti jo pari vuotta sitten ilmoittaa, ettei kirjoja enää kirjoita, mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsee. Jälleen on julkaistu Ylikankaan viimeinen kirja (Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa, Siltala 2021).

Kustaa Vaasa, Ruotsin kuninkaana 1523-1560, oli julma tyranni ja yksinvaltias, joka kohteli vastustajiaan häikäilemättömästi. Kuninkaalla oli kuitenkin vastavoimia, joista tärkeimmät Ylikangas esittelee kirjassaan.

Suurimman vaikutuksen Kustaan vallan uhmaajista tekee teologi ja oikeusoppinut Olaus Petri, hurskas maailmanparantaja, josta tuli kuninkaan tärkein virkamies, valtakunnankansleri.

Kauan ei sepän poika kuitenkaan vanhentunut Ruotsin ykkösvirassa. Vallanhimoisen ja maalliselle mammonalle person kuninkaan ja hurskaan idealistin välit menivät poikki parissa vuodessa.

Kustaa Vaasa pilkkasi, että ”Olaus Petri sopi kansleriksi suunnilleen yhtä hyvin kuin friisiläinen lehmä sopii kehräämään silkkiä tai aasi tappamaan luteita”. Papiksi virkaheitto kansleri sentään kelpasi, vaikka maallinen virka meni.

Myöhemmin Kustaa järjesti Olaus Petriä vastaan näytösoikeudenkäynnin neuvostotyyliin. Petrin katsottiin syyllistyneen majesteettirikokseen, kun hän ei paljastanut kuninkaalle ns. Ruutisalaliittoa, josta oli kuullut etukäteen Rippituolissa.

Olaus Petri säilytti henkensä, vaikka hänet tuomittiin kuolemaan. Hengen säilymistä voi pitää pienenä ihmeenä.

Olaus Petri tunnetaan tänäkin päivänä tuomarinohjeistaan, joista on tullut lentäviä lauseita:

”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan.”

”Älköön kukaan olko tuomari omassa asiassaan.”

”Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyväkään laki.”

Tuomarinohjeet ovat nykykatsannossa yleisiä viisauksia, mutta Olaus Petri suuntasi ne Ylikankaan mukaan suoraan päin näköä, kuningasta vastaan.

Olaus Petri ei hyväksynyt Kustaa Vaasan lakia ja oikeutta polkevaa toimintaa. Kustaalle valta ja laki olivat sama asia. Laki oli niin kuin kuningas sen luki ja tuomiot sen mukaisia.

Kustaa Vaasa antoi tahallaan vääriä tuomioita, kun taas Olaus Petri korosti, että maa on lailla rakennettava. Yhteentörmäystä ei voitu välttää.

Olaus Petri säästi henkensä kuolemantuomion jälkeen, koska oli ensimmäinen ja samalla tärkein niistä teologeista, jotka julistivat luterilaista oppia Ruotsissa.

Uskonpuhdistaja halusi parannusta, ei vallankumousta. Jos Olaus Petri olisi vaatinut kuninkaan vaihtamista, hän olisi tuskin välttynyt pyövelin pölkyltä.

Kustaa Vaasan ja Olaus Petrin suhteen käänteistä olisin lukenut enemmänkin. Ylikangas voisi seuraavaksi kirjoittaa historiallisen romaanin Lehmänperseen ja hänen kanslerinsa vaikeasta suhteesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu