Kari Häkämies ja Linnan hämähäkki

Linnan hämähäkki (Crime Time) on Kari Häkämiehen 12. romaani. Esikoisromaani julkaistiin vuonna 2010, joten siitä voi laskea, että Häkämieheltä on ilmestynyt kirja vuodessa. Se on kova tahti jopa ammattikirjailijoille saati sitten virassa olevalle maakuntajohtajalle.

Julkaisutahti näyttää vain kiihtyvän. Syksyllä ilmestyy Häkämiehen ja Rosa Meriläisen kirja Epäpyhä liitto (Teos), jota mainostetaan yritysmaailmaan sijoittuvaksi ekotrilleriksi.

Linnan hämähäkki on määritelty poliittiseksi trilleriksi. Se aloittaa uuden sarjan, jonka päähenkilönä Häkämies esittelee eduskunnan perustuslakivaliokunnan sihteerin, valiokuntaneuvos Henrik Hamilon.

Koukuttaviksi tarkoitettuja kirjasarjoja julkaistaan kuin liukuhihnalta niin Suomessa kuin maailmalla. Sen sijaan lienee ensimmäinen kerta, kun trillerisarjan päähenkilö on eduskunnan byrokraatti, oikeustieteen tohtori, joka etenee myöhemmin valtiosihteeriksi valtioneuvoston linnaan.

Valta kiehtoo Häkämiestä. Hän on kirjoittanut peräti valtatrilogian: Vallanjano (2018), Vallankahva (2019) ja Vallan hinta (2020). Valta on keskeinen teema myös Linnan hämähäkissä vakoilijoilla, seksillä ja petoksilla höystettynä.

Kun Hamilon ystävä, ulkomaankauppaministeri Jan Baxter katoaa ja löytyy hukkuneena, valiokuntaneuvos ajautuu mukaan kunnianhimoisten poliitikkojen, juonittelijoiden ja vakoilijoiden raadolliseen maailmaan. Ukrainan sotaakin ehditään jo kommentoida.

Jos odottaa vauhtia, pyssyjen pauketta, jännitystä ja vaarallisia tilanteita, lukija voi pettyä, sillä meno on verkkaista. Lukiessa teki toisinaan mieli huutaa, että paina lisää kaasua, varatuomari Häkämies. Hillitty ja eleetön tyyli kuitenkin pitää alusta loppuun.

Kirjailija Häkämiehestä on muutenkin tullut kohtuuden ystävä. Viinan läträilyäkin on vähemmän kuin edellisissä kirjoissa. Kohtuus pätee myös kirjan naiskuviin.

Otettakoon esimerkiksi Henrik Hamilon havaintoja Ilta-Sanomien Lotta Simulasta: ”Kun Lotta asteli sisään raskaasta ulko-ovesta, huokaisin helpotuksesta. Hänellä oli yllään tyylikäs, musta villamekko, joka korosti urheilullista vartaloa sopivalla tavalla. Seksikäs, mutta ei julkea.”

Kylliksi, mutta ei liikaa. Se on Häkämiehen motto.

Häkämiehen kirjoilla on uskollinen lukijakunta, jonka ydinjoukkoon kuuluvat politiikkaa aktiivisesti seuraavat. Heille kirjailijalla on ollut tapana syöttää ajankohtaisia kommentteja politiikasta ja poliitikoista.

Teräviä pistoja löytyy myös Linnan hämähäkistä. On Suomen Lontoon -suurlähettiläs, entinen poliitikko, joka oli saanut ”merkillisen hienon palkkioviran”. Suurlähettiläs on kova kehumaan itseään ja hän säestää tarinoitaan ”hohottavalla, kovaäänisellä naurulla”.

On myös kiistelty ja kovaotteinen Martta Waris, Jan Baxterin seuraaja ministerinä, jonka esikuvaa voi etsiä eräästä toisesta linnusta, kiurusta.

Ministeri Waris on Hamilon mielestä lahjoihinsa nähden aivan liian itsevarma ja puhelias poliitikko, ”lievästi hassunkurinen”, joka rakastaa omaa ääntään ja pitää pitkiä monologeja.

Linnan hämähäkki on onnistunut avaus uudelle sarjalle. Siedän jopa toimittajiin kohdistuvan piikittelyn, jota Häkämies harrastaa.

Kun perusasiat ovat kunnossa, kriitikko voi puuttua pikkuasioihin. Jos Häkämies vähentäisi juurikaan -sanan toistuvaa käyttöä, hän saisi yhden plussan lisää.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu