Kasvonsa peittänyt mies sortui paineiden alla

Riku Keski-Rauskan kirjoittama Juha Vikatmaan (1941-1974) elämäkerta Kasvonsa peittänyt mies (Docendo 2024) on nimeään myöten kuin poliittinen trilleri.

Taistellaan vallasta ja Kekkosen suosiosta, on henkilöpelejä, KGB:n agentteja ja Supon miehiä, perheriitoja, vihaa ja rakkautta sekä kadonneen miehen arvoitus. Kirjan ensimmäinen luku päättyy siihen, kun kaksi miestä lähtee etsimään kadonnutta Vikatmaata.

Joulukuun pimeässä illassa miehet soutavat saareen, jonne arvelevat Vikatmaan menneen. Keskiyöllä totuus paljastuu: ”Huudettiin tuskaamme ja halattiin toisiamme”, Juhan veli Tapio Vikatmaa muistelee.

Vain 33-vuotiaana itsemurhan tehnyt Juha Vikatmaa oli kokoomuksen turkulainen komeetta, kansanedustaja ja remonttimies, rikosoikeudesta väitellyt oikeustieteen tohtori, joka nousi nopeasti puolueensa eturiviin, kunnes kaikki loppui traagisesti.

Vikatmaan menestyksen taakse kätkeytyi paljon tuskaa ja ristiriitoja. Teologivanhempien kovat odotukset lisäsivät paineita, ensimmäinen avioliitto epäonnistui, tuli avioero ja uusi avioliitto Eeva Kuuskosken kanssa.

Keski-Rauska kuvaa hyvin, miten poliittinen ja yksityinen Vikatmaa ajautuivat erilleen. ”Vuosien 1972-1973 aikana sovittelevasta ja henkilöristiriitoja välttelevästä miehestä kuoriutui esiin poliitikko, joka suorastaan hakeutui riitoihin.”

Kokoomusta tuolloin repineissä sisäisissä kiistoissa Vikatmaa oli yksi pääosan esittäjistä. Hän oli puheenjohtaja Holkeria haastaneiden remonttimiesten keulahahmo.

Remonttimiehet yrittivät ajaa kokoomusta hallituskelpoiseksi hinnnalla millä hyvänsä. He vaativat, että Tuure Junnilan ja Kullervo Rainion kaltaiset oikeistolaiset oli heitettävä ulos puolueesta.

He mielistelivät Kekkosta ja Neuvostoliittoa sekä pohjustivat Kekkosen jälkeistä aikaa asettumalla Ahti Karjalaisen tukijoukkoihin. Vikatmaa puhui Paasikiven-Kekkosen-Karjalaisen linjasta. Kuvioon kuului niin sanottu K-80 -hanke, jonka tavoitteena oli perustaa uusi puolue kokoomuksen ja keskustan kekkoslaisten johdolla.

Poliittisen trillerin aineksia liittyy Vikatmaan seurusteluun Neuvostoliiton suurlähetystön KGB-miesten kanssa. Suojelupoliisin rooli tässä pelissä jää hämäräksi.

Vikatmaan kotiryssä oli monille poliitikoille tuttu Felix Karasev. Yhteydet Tehtaankadulle olivat niin tiiviit, että kokoomuksen puoluejohtokin huolestui. Puoluesihteeri Veikko Tavastila varoitti Keski-Rauskan mukaan vikatmaalaisia neuvostoyhteyksien riskeistä.

Vikatmaan ja Tehtaankadun yhteydet olivat tiiviit, mutta jostain syystä Supon raporteissa ei ole niistä merkintöjä. Asia tuntuu erikoiselta, sillä muiden Vikatmaan lähiipiriläisten yhteyksistä löytyy paljon raportteja:

”On epäuskottavaa, että Vikatmaan yhteydenpito neuvostoliittolaisten kanssa olisi jäänyt Supolta täysin piiloon.”

Vikatmaan ex-vaimo Tuija on kertonut, että itäkontakit aiheuttivat valtavia henkisiä paineita myös kotioloissa. Erään Moskovan matkan jälkeen ”Juhalla oli vainoharhoja… Hän kertoi minulle outoja matkasta – aivopesusta. Pelkäsi henkensä puolesta.”

Alkoi tulla merkkejä Vikatmaan mielen järkkymisestä. Kirjassa kerrotaan tapauksesta, kun hän oli matkalla taksilla Helsingistä Turkuun. Kesken matkanteon oli yhtäkkiä pysähdytty Lahnajärven taukopaikalla.

Vikatmaa soitti Suojelupoliisiin ja vaati, että varjostajat pitää ottaa pois hänen kintereiltään. Tieto kantautui puoluetoimistoon, missä tapaus näyttäytyi pelkkänä vainoharhaisuutena.

Keski-Rauskan mielestä Vikatmaa peitti kasvonsa niin, ettei häntä ymmärretty eläessään eikä kuollessaan. Kun sisäinen maailma jäi menestyneen remonttimiesimagon taakse, myös itsemurhasta tuli mysteeri. Kaiken piti olla kunnossa.

”Taustapeilissä näkyvät Juha Vikatmaan näköisen miehen kasvot ovat meille yhä edelleen osin piilossa tai peitettyinä, mutta tällaisenaankin ne kertovat meille jotain. Ne kertovat, että älykkyytensä, herkkyytensä ja hyväksynnän kaipuunsa takia hän tunsi maailman painon ehkä liiankin voimakkaana.”

Riku Keski-Rauska menee Vikatmaan elämäkerrassa alueille, joille historioitsijat eivät yleensä rohkene mennä. Joku saattaa kysellä, millä asiantuntemuksella historioitsija toimii kuin psykiatri, kun hän analysoi Vikatmaan arvoituksellista persoonaa.

Nostan hattua rohkeudesta. Kasvonsa peittänyt mies on elämäkerta, jossa päähenkilön vahvuudet ja heikkoudet esitellään kaunistelematta. Syntyy inhimillinen muotokuva lahjakkaasta ja ristiriitaisesta miehestä, joka sortui paineiden alla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu