Kateelliset kaverukset Linna ja Viita

Väinö Linnan (1920-1994) syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi sata vuotta. Yksi juhlavuoden julkaisuista on Karo Hämäläisen faktapohjainen romaani Linnasta (Kansalliskirjailija, WSOY 2020).

Myös toinen tamperelainen, Linnan ikätoveri Lauri Viita (1916-1965) on näkyvästi esillä syksyn kirjamarkkinoilla. Hänestä julkaistaan elämäkerta tällä viikolla (Jukka Lyytinen: Lauri Viita – Kirjailijan elämä, SKS 2020).

Linna ja Viita olivat paitsi kavereita myös kateellisia kilpailijoita toisilleen. Miesten suhteista on uudessa Parnassossa Lyytisen kirjoitus, joka perustuu hänen tulevaan kirjaansa. Myös Hämäläisen kirjassa Linnan ja Viidan suhdetta sivutaan kiinnostavasti. 

Kansalliskirjailijassa on kohtaus, jossa Messias-kriisiään poteva Linna ja Moreenin menestyksen huumaama Viita törmäävät sattumalta Hämeenkadulla vuonna 1950.

Viita rehentelee, että Moreeni aiotaan julkaista Ruotsissa ja Saksassa: ”Pispalan pojan pieni kirja vyöryy valtoimenaan kuin koski, kokoaa yhteen kansat ympäri laajaa Itämerta, Viita pauhaa hybriksen vallassa.

Jo kaksi kirjaa (Päämäärä ja Musta rakkaus) julkaissut Linna onnittelee, mutta kiirehtii asioilleen ja jupisee itsekseen, että hänen täytyy pystyä parempaan.

Toisessa kohtauksessa Linna mesoaa vastoin tapojaan ystävilleen ravintolassa, että kun tekeillä oleva Messias on valmis ”lentää Viitakin persiilleen”. Messiasta ei koskaan julkaistu.

Linna ja Viita olivat tutustuneet toisiinsa Tampereen kirjaston johtajan Mikko Mäkelän piirissä jo vuonna 1947. Viita oli piirin puheliain ja hallitsevin hahmo, Linna taas aluksi kuin oppipoika, arka ja hidas reagoimaan vilkkaassa keskustelussa.

Miehet ystävystyivät, mutta kilpailuasetelma oli selvä. Vuonna 1954 ilmestynyt Tuntematon sotilas muutti kaiken. Hämäläinen kirjoittaa, että Viita ei kyennyt käsittämään Tuntemattoman menestystä. ”Linnan voittokulku katkeroitti Viidan ja pahensi tämän mielenterveysongelmia.”

Lyytinen on samoilla linjoilla, kun hän kirjoittaa, että Viita oli Tuntemattoman sotilaan uhri. Linnan menestys musersi Viidan. Moreeni jäi Tuntemattoman jalkoihin.

Lyytinen muotoilee asian niin, että Viita seurasi ystävänsä yllättävää jättisuosiota ensin mielenkiinnolla, sitten ymmällään ja ihmeissään, ja lopulta järkyttyneenä. ”Se oli iso romahdus.”

Viidan tilannetta synkensi kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka alkoi rasittaa hänen elämäänsä entistä enemmän. Mieli syöksyili ylös ja alas, rahahuolet, runsas alkoholinkäyttö ja aviolliset ongelmat pahensivat tilannetta.

Väinö Linna kertoi 1973 professori Pertti Virtarannan pitkässä haastattelussa, jota Hämäläinen ja Lyytinen siteeraavat, että hän toisaalta ihaili, toisaalta pelkäsi Viidan ylivoimaa:

”Mutta vaikka mä olisin halunnut kiittää häntä, niin en uskaltanut, kun mikään ei kelvannut. Aina kehu väärin. Siitä meni niin kuin mykäksi. Jos sanoi jotain, sai kuulla kaksi tuntia, kuinka helvetin tyhmä sä olet.”

Linna yritti pitää yhteyttä ystäväänsä, mutta Viita vastasi lähentymisyrityksiin Hämäläisen mukaan kehumalla, että Moreeni oli ilman muuta arvokkaampi teos kuin Tuntematon. Pohjantähteä Viita kuvaili kurjaksi ryysyköyhälistön kirjaksi.

Linnan ja Viidan suhde on vain sivujuonne Karo Hämäläisen onnistuneessa romaanissa. Jos haluat lukea kokonaisarvion Kansalliskirjailijasta, voit tutustua professori Jyrki Nummen kirjoitukseen, joka löytyy oheisen linkin takaa: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006625537.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu