Kättentaputuksia Stalinille ja Trumpille

Kun valta kihahtaa päähän, käytös muuttuu. Virheitä ei myönnetä, ja jos on pakko myöntää, syy on aina muualla. Vallanpitäjästä tulee ylimielinen uhriutuja, joka ei näe omassa toiminnassaan koskaan mitään väärää.

Aamiaisjupakan  yhteydessä on kyselty, joko Sanna Marin on muuttunut ylimieliseksi. Vastausta en tiedä, mutta jos on, yllättävän nopeasti se kävi.

Jotta tietäisin enemmän, mistä on kyse, luin kirjan ylimielisyydestä, tuosta valtapoliitikkojen ammattitaudista (Ari Turunen: Ettekö te vieläkään tiedä, kuka minä olen – Ylimielisyyden kultainen kirja, Atena 2021). Kuten kirjan nimestä voi päätellä, uusi teos on jo Turusen toinen samasta aiheesta.

Kirjassa luetellaan sivukaupalla esimerkkejä, mitä kaikkea kummaa voi tapahtua, kun pissa nousee päähän. Valta voi sokaista niin pikkupomot kuin suurta valtaa käyttävät.

Outoja juttuja löytyy sekä meiltä että muualta, niin historiasta kuin nykypäivästä. Kun Stalinille, itänaapurin Isä Aurinkoiselle, oli NKP:n kokouksessa taputettu yhtä soittoa seisaaltaan yksitoista minuuttia, eräs paperitehtaan johtaja päätti, että nyt riitti. Hän istui alas.

Mies teki elämänsä virheen. Samana iltana hänet pidätettiin ja tuomittiin tekaistulla syytöksellä kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Kuulusteluissa ilmoitettiin, että älä ikinä ole ensimmäinen, joka lopettaa aplodeerauksen.

Osataan käsiä lännessäkin taputtaa. Donald Trump piti kansakunnan tila -puhettaan 2018 ja julisti heti alkuun mahtipontisesti: ”Meidän kansakuntamme on vahva.” Pari republikaanien johtomiestä hyppäsi samantien pystyyn ja aloitti villit taputukset, joihin puhuja itse yhtyi innokkaasti.

Puhe keskeytettiin vähän väliä taputuksiin, mutta kun demokraatit eivät innostuneet Trumpin latteuksista, presidentti nimitteli heitä maanpettureiksi.

Joskus vallanpitäjät alkavat itsekin uskoa, että heitä rakastetaan palavasti heidän nerokkuutensa takia. Mielistelijöitä näet riittää. Imartelua itse kukin kestää hämmästyttävän paljon.

Maailman mahtavimman maan presidenttinä Trump käyttäytyi kuin uhmakas lapsi. Hän menetti malttinsa, riiteli, kieltäytyi noudattamasta sääntöjä ja syytti muita omista virheistään. Kaikilla uhmaikä ei pääty 12-vuotiaana.

Kun kulissit romahtavat, vallanpitäjä kutistuu niuhottajaksi. Trump oli vaalitappion jälkeen poissa tolaltaan. Hän pimahti Reutersin toimittajan yksinkertaisesta kysymyksestä.

Toimittaja halusi täsmennystä Trumpin väitteeseen, jonka mukaan hänen tappionsa johtui massiivisesta petoksesta: ”Älä puhu minulle noin. Olet vain kevytsarjalainen. Minä olen Yhdysvaltojen presidentti. Älä ikinä puhu Yhdysvaltain presidentille noin.”

Trumpin pimahdus kuuluu samaan sarjaan kuin entisten tv-kuuluisuuksien kysymys yökerhon portsarille, joka esti sisäänpääsyn: Ettekö te tiedä, kuka minä olen.

Jo antiikissa tiedettiin, että mikään ei ole niin vaarallista kuin joutua menestyksen hetkellä hybriksen eli ylimielisyyden valtaan ja kuvitella olevansa jumalten veroinen. Maailman haudat ovat täynnä ylimielisiä ja korvaamattomia vallanpitäjiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu