Kauhavalaiset vastarannan lumoissa

Vastaranta ja sen lumo kiehtovat kauhavalaisia. Kauhavalla syntynyt Risto Vuorinen julkaisi tänä syksynä ensimmäisen romaaninsa (Vastarannan lumo, Editors OÜ 2019), jonka päähenkilötkin tulevat Kauhavalta.

Hakalan Paavo (Esko Nikkari) antaa yhden selityksen Antti Tuurin Pohjanmaassa ja siitä tehdyssä elokuvassa, miksi vastaranta kiinnostaa kauhavalaisia ja erityisesti lummukkalaisia: ”Lummukkalaaset nyt tieretähän, mitä ne mistää ymmärtää, ei niiren tuuminkeihin kannata luottaa. Laskivat järvensäkin ja meinasivat peltua, mutta eivät saaneet ku sellaasen rapakuopan, niin että nyt ei oo järviä, eikä peltua”.

Antti Tuuri tiesi, mistä kirjoitti. Myös hän on lähtöisin Kauhavalta. Kun ei ole merta eikä järviä, täytyy lähteä etsimään vastarantaa muualta. Risto Vuorisen vastaranta löytyy Suomenlahden eteläpuolelta, Virosta.

Vuorinen oli Yleisradion Pohjanmaan toimituksen toimittaja ja tuottaja, kunnes muutti yli 20 vuotta sitten Viroon vapaaksi toimittajaksi. Nyt 69-vuotiaana hän on kirjoittanut esikoisromaaninsa, jossa seurataan kauhavalaisen Jaakkolan perheen vaiheita niin Virossa kuin Suomessa.

Kuljetusyrittäjä Antti Jaakkola sai alkupääoman yritykselleen, kun hän osallistui Viru-hotellin rakentamiseen Tallinnassa 1960-luvun lopulla. Laman syövereissä Antin yritys kaatui eikä hänellä mennyt muutenkaan hyvin. Antti oli yksi 1990-luvun laman uhreista.

Kirjan ensimmäinen lause kertoo yrittäjän ahdingosta: ”Antti oli päättänyt räjäyttää itsensä Kauhavan Säästöpankissa.” Näin onnettomasti ei kuitenkaan käynyt. Tarinalla on onnellinen loppu.

Viroon lähti myös Antin poika Ingo, joka teki bisnestä uudelleenitsenäistyneessä Virossa, rakastui Setumaalta kotoisin olevaan varieteetanssijaan ja joutui tekemisiin alamaailman kanssa.

Viron mafian pelisäännöt tulivat tutuiksi. Yhteistyö sujui hyvin, mitä osoittaa Ingon repliikki vuodelta 1993: ”Viron mafia on rehellisempi ja oikeudenmukaisempi kuin Suomen pankit.”

Vuorinen kuvaa asiantuntevasti ja myötätunnolla Viron kehitystä moderniksi valtioksi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Episodimaisesta romaanista saa paljon asiallista tietoa virolaisten elämänmenosta. Arjen ongelmia ei vähätellä eikä liioitella. Lukija saa pätevän yhteenvedon Viron viime vuosikymmenistä.

Romaani yhdistelee faktaa ja fiktiota. Suurimmat ansiot ovat faktapuolella. On ymmärrettävää, että romaanitaiteen saralla esikoiskirjailija ei ole vielä aivan täysinoppinut. Hyvällä tiellä hän kuitenkin on.

Kiinnostuin Vuorisen romaanista alunperin, kun minulle vihjattiin, että kirjassa esiintyy lappajärveläinen nainen ja siinä muistellaan erään yhtyeen Lappajärven keikkaa.

Kuljetusyrittäjä Antti Jaakkolan äiti Liisa on romaanissa lappajärveläisen kalastajan tytär. Hänen kerrotaan olleen nuorempana herkästi innostuva ja toimelias nainen. Vanhemmiten Liisa muuttui kuitenkin kauhavalaisen puolisonsa vaikutuksesta varovaiseksi tuppisuuksi. Kaikesta huolimatta Liisasta saa viisaan vaikutelman.

Kun lappajärveläinen nainen kuvataan hienoksi ja viisaaksi ihmiseksi, Kauhavan miehelle antaa helposti anteeksi pikku puutteet juonen kehittelyssä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu