Kenraali Sutela ja Kremlin kosto

Jukka Tarkka nostaa uudessa kirjassaan kylmän sodan sankariksi kenraali Lauri Sutelan (1918-2011), joka toimi puolustusvoimien komentajana 1974-1983 (Jättiläisen jalanjäljet – Alaviitteitä suomettumisen historiaan, Siltala 2023).

Sutelan ylistyksen Tarkka huipentaa huudahdukseen: ”Hieno mies tämä Sutela.”

Sutelan ansioihin Tarkka lukee ensinnäkin sen, että hän yhdessä presidentti Urho Kekkosen kanssa torjui Kultarannan saunassa Neuvostoliiton puolustusministerin Dmitri Ustinovin ehdotuksen yhteisistä sotaharjoituksista. Tunnettu saunakohtaus tapahtui kesällä 1978.

Vähemmän tunnettu lienee Kremlin kosto Sutelalle pari kuukautta Kultarannan jälkeen. Sutela oli kutsuttu lomamatkalle Neuvostoliittoon. Selkäpiitä karmii, kun lukee Tarkan kuvausta, miten virallinen Neuvostoliitto kohteli Suomen puolustusvoimien komentajaa.

Moskovassa Sutela majoitettiin erilleen muista valtuuskunnan jäsenistä autioon ja pimeään palatsiin, jonka sähköt ja vedenjakelu oli katkaistu. Hän paleli yli yön pimeydessä ja kosteudessa, mutta ei valittanut.

Matkaohjelmaan kuuluneella turistikäynnillä Mustallemerelle isännät virittivät Sutelalle tökerön hunaja-ansan. Sutelan seurueeseen ujutettiin edustava nainen tarjoamaan palveluksiaan.

Tarkka kirjoittaa: ”Juonen onnistumisen tallenteet olisivat vaimentaneet pysyvästi Kremlin operaatioita häirinneen kenraalin, mutta Sutela pyysi daamia poistumaan autosta.”

Neuvotteluissa isäntiensä kanssa Sutela torjui Ustinovin ehdotuksen jatkaa kesken jäänyttä keskustelua ”yhteisesti kiinnostavista asioista”.

Tässä Sutela poikkesi Kekkosen ohjeista välttää jyrkkää torjuntaa. Ennen Sutelan matkaa Kekkonen oli näet alkanut miettiä pehmennystä Ustinovin kovaan kohteluun.

Presidentti kaavaili esikuntaharjoitusten järjestämistä Neuvostoliiton sotilasjohdon kanssa ja evästi Sutelaa, ”ettei tämä aina heti panisi hanttiin vaan kuuntelisi”.

Kekkoselta Sutela oli saanut Ustinoville viemisiksi suljetun kirjeen, jonka sisällöstä hän kuuli vasta myöhemmin. Kirjeessä Kekkonen Tarkan tulkinnan mukaan puolittain lupasi yhteistyön tiivistämistä eli juuri sitä, minkä torjumista Sutela piti velvollisuutenaan.

Kotiin palattuaan Sutela luovutti Kekkoselle raportin, jossa kertoi, ettei yhteistyön kehittämistä yritetty ottaa puheeksi. Hän vaikeni saamastaan kohtelusta. Raportti siis poikkesi tapahtuneesta.

Tarkka kauhistelee, että sekä Kekkonen että Sutela jättivät kertomatta toisilleen tärkeää tietoa. Sutela otti ”hirmuisen riskin”, kun ei kertonut presidentille maan puolustusasemaan oleellisesti liittyneitä asioita.

Komentaja liikkui valtuuksiensa äärirajoilla, mutta tarkoitus oli hyvä – estää epäedulliset sopimukset Neuvostoliiton kanssa.

Kun Kekkonen epäröi, Sutela pysyi tiukkana. Tarkka kirjoittaa, että Sutela ei kertonut neuvostojohdolle, miten lähellä Kekkonen oli myöntyä yhteistyöhön ainakin osittain ja jälkikäteen.

Kekkosen ja Sutelan yhteispeli alkoi sujua entistä paremmin Ustinov-episodin jälkeen. Tarkka kehuu, että heistä tuli tehokas taistelupari, kun he vastustivat Neuvostoliiton yrityksiä lisätä sotilaallista yhteistoimintaa.

Kirjansa julkaisun yhteydessä Tarkka vaati, että on aika päivittää lähihistorian tulkinnat nykyaikaan Suomen Nato-ratkaisun jälkeen. Sutelan rooli on yksi esimerkki, mikä kaipaa Tarkan mielestä päivitystä: http://jukkatarkka.blogspot.com/2023/02/historian-tulkinnan-paivitys-nykyaikaan.html

Tuottelias Jukka Tarkka, 80, on saanut uutta intoa Suomen Nato-ratkaisusta. Jättiläisen jalanjälkiä kirjoittaessaan hän kertoo kokeneensa kirjoittamisen huumaa. Sen aistii lukijakin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu