Ketä kiinnostaa 56-vuotias mies Kemistä?

Jos Jussi Siirilä olisi juuri romaanin julkaissut nelikymppinen nainen Helsingistä, etelän media jonottaisi hänen haastattelujaan. Tietäisimme jotain ehkä hänen kirjoistaankin. Niitä on julkaistu tähän mennessä kaksitoista.

Mutta Jussi Siirilä on 56-vuotias mies Kemistä, kirjailija ja diplomi-insinööri. Ketä kiinnostaa?

No, minua kiinnostaa ainakin sen verran, että luin hänen uuden teoksensa (Reklaamiprinssi, Gummerus 2023). Siirilän kirja kuuluu syksyn kiinnostavimpiin romaaneihin.

Eletään Helsingissä vuosia 1916-1932. Kirjan päähenkilön, Sampon, isä johtaa perustamaansa reklaamitoimistoa. Ilmoituspiirtämöstä on kasvanut suuri toimisto, jonka johtoon Sampon on määrä astua aikanaan.

Ennen kuin nuori mies on valmis reklaamipomoksi, hän käy läpi kasvukipuja, joita sävyttävät epäily ja innostus.

Kun Sampo uskoo löytäneensä elämänsä tarkoituksen, hän on onnensa kukkuloilla. Hänestä on tullut isänmaan rakastaja. Hän tahtoo tulisesti rakentaa nuorta Suomea.

Itseäni romaanissa kiinnostivat erityisesti sen mainiot kielelliset kieputtelut. Sampo kirjoittaa ystävälleen Ainolle, että hänen paras kykynsä on kieli, maagillinen, lumoava suomen kieli:

”Aion oppia kielestä kaiken. Taon taitoni julmaksi miekaksi ja käyttelen sitä Suomen hyväksi… Nyt on tärkeintä upota kieleen, kylpeä siinä, sukeltaa sen syvyyksiin kuin nälkäinen kuikka.”

Kielen saloihin Sampo syöksyy intohimoisesti poikien opintopiirissä, jota vetää erikoinen rehtori Wäkevä-Tulenheimo. Tämän mielestä Suomi on maailmannapa, järjen valo on syttynyt täällä ja levinnyt kaikkialle maailmaan kuin miljoona soihtua.

Rehtori kertoo pojille ylisuomesta, jonka vaikutus näkyy monissa kielissä niin Euroopassa kuin Aasiassa. Suomen kielen professoria E. N. Setälää Wäkevä-Tulenheimo halveksii yli kaiken.

Outo rehtori tunkee väkisin Setälän yleisöluennolle häiriköimään. Ennen kuin Wäkevä-Tulenheimo poistetaan salista, hän huutaa yleisölle: ”Avatkaa silmänne! Suomi näkyy kaikessa. Mikä on Venetsia? Tietysti veneen sija. Sudan on sydän ja Berkeley perkele.”

Kielellä Siirilä leikittelee myös, kun hän kertoo yleisökilpailusta, jonka tarkoitus on keksiä kotimainen sana reklaamin tilalle.

Ehdotuksia tulee laidasta laitaan: on tyrkyttely, leventely, liehittely, hemmiö, uutelo, imantio ja kaiken huippuna peräporina. Sampo ehdottaa kehoketta ja levikettä, isä on liikeilmoituksen kannalla.

Sanakilpailun voittaa mainos, mitä isä pitää hirveänä sanana, keinotekoisena ja vähättelevänä. ”Se riistää alalta arvokkuuden. Se tekee meistä huoralauman.”

Isän ja pojan suhde on koetuksella. Isän vanhakantaiset periaatteet jäävät jalkoihin, kun uuden polven guru julistaa amerikkalaisia oppejaan, joista Sampokin aluksi innostuu:

”Reklaamimies myy onnea ja onni on aina samanlaista. Kuluttajille on luvattava terveyttä, vaurautta, perheidylliä ja seksuaalista attraktiota.”

Kirjan takakannessa Reklaamiprinssi määritellään veijarimaiseksi historialliseksi romaaniksi mainosalan pyörteistä.

Veijariromaani on turhan kapea määritelmä. Reklaamiprinssi on tarina paitsi mainosalan murroksesta myös nuoren miehen ja itsenäisen Suomen kasvukivuista.

Siirilä on kirjailijana ammattimies. Hän käyttää suomea taitavasti. Hänen huumorinsa ei ole vitsailua vaan satiirikon tummaa naurua.

Jussi Siirilä on kuin Sampon isän kuvaama hyväkielinen reklaamimies, jonka teksti sisältää myös ”kekseliäisyyden ja tietynlaisen keveyden ja luomisen ilon”.

Mies Kemistä ansaitsee tulla tunnetuksi, jos ei muuten, niin tekstiensä ansiosta.