Kiina kohti täydellistä digidiktatuuria

Kiinalaiset ovat tehneet kommunistisen puolueen kanssa samankaltaisen sopimuksen kuin Faust teki paholaisen kanssa. Jos puolue pitää huolen elintason noususta, kansa antaa sen hallita rauhassa.

Sanattoman sopimuksen turvin Kiina rakentaa parhaillaan sellaista digidiktatuuria, jollaista ei ole ennen nähty. Kiina on tiellä kohti täydellistä valvontaa. Tästä kehityksestä kertoo suomalaisen toimittajakaksikon tuore kirja (Katarina Baer – Kalle Koponen: Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa, Teos 2020).

Donald Trumpin Make America great again -puheet kuulostavat hyttysen surinalta, kun Kiina rakentaa itsestään entistä suurempaa. Tavoite on olla mahtava niin taloudellisesti kuin poliittisesti.

Jotta kiinalaiset pysyisivät kurissa ja puolueen nuhteessa, heitä on valvottava. Vuodesta 2014 lähtien on valmisteltu käytöspisteiden järjestelmää, joka viimeistään tekee Kiinan digidystopiasta täyttä totta, kuten kirjassa todetaan. Hyvistä teoista palkitaan, huonoista rangaistaan ja rangaistuksia tehostetaan julkisella häpeälistalla.

Kiinan johto perustelee hanketta luottamuksen parantamisella. Kiina käy siis taistoon luottamuspulaa vastaan osoittamalla kansalaisiaan kohtaan yhä suurempaa epäluottamusta.

Hätkähdyttävin hanke, josta Baer ja Koponen kertovat, on rakenteilla oleva todellinen naamakirja, jonka rinnalla Zuckerbergin Facebook tuntuu harrastelijoiden puuhastelulta.

Kiinassa tehdään kasvojentunnistukseen pohjautuvaa tietokantaa, jonka on määrä käsittää kaikki 1,4 miljardia kiinalaista. Tavoitteena on tunnistaa kuka tahansa valvontakameroiden reaaliaikaisesta kuvavirrasta.

Samalla kun kasvot on tunnistettu, viranomaisille välittyy parissa sekunnissa kaikki olennainen tieto kohteesta: onko hän rikoksesta epäilty, syntymäaika, perhesuhteet, lääkärinlausunnot, tili- ja varallisuustiedot, kouluarvosanat, rikkomukset, avioerot…

Jo nyt kasvojentunnistus on laajalti käytössä. Ostosten maksaminen naamalla yleistyy nopeasti. Pekingissä ja Shangaissa on jopa yleisiä käymälöitä, joissa vessapaperin saadakseen pitää näyttää kasvonsa tunnistuskameralle.

Valvontakameroita perustellaan ennen kaikkea yleisen turvallisuuden parantamisella. Yksityisyyden suojasta ei paljon puhuta.

Kirjassa kerrotaan, miten eräs rikoksesta epäilty pidätettiin muutama minuutti sen jälkeen, kun kasvojentunnistuslaitteet olivat rekisteröineet hänet 60 000 konserttivieraan joukosta.

Poliisi on napannut epäilyttäviä henkilöitä käyttämällä kasvojentunnistusohjelmalla varustettuja silmälaseja. Ihmisen henkilöllisyyden voi tunnistaa jopa kävelytyylistä selkäpuolelta 50 metrin takaa. Myös maskin takaa, hengityssuojaimen läpi, voidaan henkilö tunnistaa.

Digidiktatuuri on ensi vuonna sata vuotta täyttävän kommunistisen puolueen eloonjäämisen edellytys. Puolue pelkää, että ilman valvontaa, sensuuria ja manipulointia miljoonat hylkäävät sen. Siksi on asennettu puoli miljardia valvontakameraa ja rakennetaan kasvoihin perustuva tietokanta.

Baer ja Koponen osoittavat kirjallaan, että tämänkaltaisilla teoksilla on yhä paikkansa. Kaksikon puolen vuoden oleskelu Shanghaissa tuotti kirjan, jonka lukemisen jälkeen tietää Kiinasta paljon sellaista, mikä ei päivittäisessä uutisvirrassa näy.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu