Kiina, uiguurit ja Pekingin talvikisat

Talviurheilua harrastavan maailman katseet kohdistuvat tulevina päivinä Pekingiin. On kiinnostava seurata, miten ihmisoikeudet heijastuvat olympialaisten tapahtumiin.

Kun seuraa uutisia Kiinasta, maan ihmisoikeuksien surkeus mainitaan usein yleisellä tasolla ikään kuin vanhasta muistista. Kun konkretia puuttuu, uutiset eivät juuri hetkauta kotikatsomoissa.

Onneksi julkaistaan kirjoja. Juuri sopivasti talviolympialaisten aattona ilmestyi suomeksi teos, joka menee pintaa syvemmälle (Geoffrey Cain: Totaalinen poliisivaltio – Tutkimusmatka Kiinan valvontakoneiston uumeniin, Atena 2022).

Kirjasta saa hyvän kuvan koko Kiinan tilanteesta, vaikka siinä keskitytään erityisesti Xinjiangin alueen uiguurien muslimiväestön karuun kohtaloon.

Vuoteen 2017 mennessä jo 1,5 miljoonaa Xinjiangin 11 miljoonasta uiguurista oli suljettu keskitysleireille. Kirjassa kerrotaan, että vuodesta 2018 alkaen arviolta 1,8 miljoonaa uiguuria, kazakkia ja muita islaminuskoisia on joutunut syytetyksi ”ideologisten virusten” tai ”terrorististen ajatusten” hautomisesta. He ovat päätyneet jollekin alueen sadoista keskitysleireistä.

Sitten holokaustin maailmassa ei ole Cainin mielestä nähty yhtä suurta etnisiin vähemmistöihin kohdistunutta internointia. Xinjiang on ollut koelaboratorio, kun Kiina on luonut uuden teknologian avulla totaalisen poliisivaltion.

Valvontakamerat ja henkilökorttien lukulaitteet pitävät kirjaa ihmisten liikkumisista ja tekemisistä. Seuranta, äänen- ja kasvojentunnistus sekä DNA-rekisterit on yhdistetty järjestelmään, joka arvioi ihmisten luotettavuutta.

Tekoäly analysoi kansalaisten toimintaa ja taipumuksia. Ajatusrikollinen päätyy usein heppoisin perustein keskitysleirille.

Cain kertoo kirjassaan nuoren opiskelijanaisen, Maysemin, elämäntarinan. Nainen joutui tarkkailun alle, koska hän on uiguuri, muslimi ja opiskeli ulkomailla, Turkin Ankarassa. Hänen epäiltiin hautovan ”vääriä ajatuksia”.

Kun Maysem oli käymässä kotonaan, hänet kutsuttiin yllättäen viranomaisten puheille ja vietiin samantien uudelleenkoulutusleirille.

Pidätyskeskuksessa Maysem koki kovia. Vartijat painoivat hänet lattiaan ja kytkivät niin sanottuun tiikerituoliin pitkäksi aikaa. Tiikerituoli on kidutusväline, jossa pidätetty pakotetaan istumaan kivuliaissa asennoissa.

Aivopesukursseilla Maysemin mieli yritettiin puhdistaa ideologisista viruksista. Vangit joutuivat toistamaan kouluttajansa johdolla päivästä toiseen iskulauseita tähän tyyliin:

”Rakastamme puhemies Xi Jinpingiä! Rakastamme kommunistista puoluetta! Vapautukaamme mielen viruksista! Olen huono ihminen ja teen virheitä. Olen onnellinen, että saan oppia paremmaksi ihmiseksi loistavan opettajamme johdolla.”

Jokaisen opetuspäivän päätteeksi piti kirjoittaa päivän opetuksista. Vangit oppivat nopeasti, mitä heiltä odotettiin, kuten erään oppilaan teksti osoittaa:

”Kadun, että olen elänyt vääränlaista elämää. Kiitos puolueelle! Olet antanut minulle kaiken. Olet minulle kuin omat vanhemmat, olet niin isäni kuin äitinikin. Olet aurinko, olet kuu, olet vuoret…”

Maysemin kohdalla aivopesu epäonnistui. Hän pääsi monien vaikeuksien jälkeen takaisin Turkkiin Intian kautta jatkamaan maisteriopintojaan. Kiinaan hänellä ei ole paluuta.

Suosittelen Cainin kirjaa urheiluministeri Antti Kurviselle matkalukemiseksi pitkälle lennolle Pekingin olympialaisiin.