Kongon Akselin ihmeellinen elämä

Olen lukenut monenlaisia elämäntarinoita. Siirtomaainsinööri Akseli Leppäsen (1879-1938) tarina on erikoisimmasta päästä. Hänen elämästään ja seikkailuistaan Kongossa on julkaistu seikkaperäinen tietokirja (Jouko Aaltonen ja Seppo Sivonen: Kongon Akseli – Suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina, Into 2022).

Parkanossa syntynyt Leppänen kuvataan rehdiksi, hyväsydämiseksi ja uskovaiseksi mieheksi. Hän oli vuonna 1912 kolmekymppinen poikamies, joka suunnitteli avioliittoa rakastamansa naisen, Tyyne Mäkipään, kanssa.

Ennen suunniteltua naimisiinmenoa opinhaluinen Akseli lähti vielä puoleksi vuodeksi Tukholmaan lisäoppiin. Kun hän palasi Suomeen, kotona odotti kaamea yllätys: Tyyne oli mennyt naimisiin toisen miehen kanssa.

Tästä yllätyksestä Akseli ei toipunut kunnolla koskaan. Hän päätti lähteä niin kauas kuin mahdollista.

Tie vei miehen Afrikkaan, Kongoon, jonne Belgian kuningas Leopold oli perustanut vapaavaltion. Hän halusi erilaisiin tehtäviin hyvämaineisia skandinaaveja, myös suomalaisia.

Belgian Kongo oli Leopoldin yksityinen bisnes. Kongo oli ja on yhä luonnonvaroiltaan rikas maa. Vientituotteista tunnetuin on kumi.

Kongolla on pitkä ja synkkä siirtomaahistoria, jossa kuningas Leopoldin synnit ovat veriruskeat. Hänen johdollaan Kongossa toteutettiin kansanmurha, yksi suurimmista vainoista ihmiskunnan historiassa.

Kongon väkiluku laski kumiterrorin seurauksena 1880-luvulta 40 vuodessa kahdestakymmenestä miljoonasta kymmeneen miljoonaan. Mustia eli neekereitä, kuten siihen aikaan sanottiin, kohdeltiin kuin eläimiä.

Akseli Leppänen oli pieni ratas suuressa koneistossa. Hän päätyi aluksi konemieheksi Kongo-joella liikennöivään laivaan, kuten yllättävän moni muukin suomalainen.

Kongon jokilaivoille värvättiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa 200-300 suomalaista laivamiestä. Miehiä ajoivat Kongoon seikkailunhalu, halu nähdä maailmaa, mutta myös työttömyys tai onneton rakkaus, kuten Akselin tapauksessa.

Akselin tarina on myös kertomus siitä, miten ihminen muuttuu hurskaasta uskovaisesta ruoskanheiluttajaksi. Kirjan tekijöillä on ollut käytössään Akselin päiväkirjat, joista käy hyvin ilmi miehen muutos arkipäivän rasistiksi. Seura teki kaltaisekseen.

Akseli oli poikkeus monesta muusta suomalaisesta siinä mielessä, että hän menestyi. Moni sairastui ja pettyi kovissa oloissa, mutta kurinalainen ja kielitaitoinen Akseli kohosi konemiehestä siirtomainsinööriksi ja valtiollisen laivatelakan johtajaksi.

Kun Akseli Leppänen palasi Suomeen vuonna 1931, hän oli varakas 52-vuotias, trooppisista taudeista kärsinyt, kutistunut ja keltainen, kuten sukulaiset muistavat.

Jotta tarina olisi täydellinen, on kerrottava, että Akseli meni Suomeen palattuaan naimisiin nuoruudenrakastettunsa Tyynen sisaren, Sannin, kanssa. Komeissa häissä morsiusneitona toimi Tyynen tytär.

Ja kun Akseli kuoli vuonna 1938, hautajaisissa hänen arkkunsa sai vainajan toiveesta peittää nuoruuden rakastettu Tyyne, ei vaimo Sanni. Hautajaiset pidettiin Hämeenkyrössä, mistä Akseli oli hankkinut maatilan, jolle antoi nimen Tunnelma.

Kirjan mukaan Akseli oli arvostettu mies, ja hän sai Hämeenkyrön hautausmaalle maineensa kokoisen mahtavan hautakiven, johon on hakattu kullatuin kirjaimin: ”Siirtomaainsinööri Akseli Leppänen”.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu