Kotirouvan salainen elämä puna-armeijan agenttina

Jos tämä tosielämän agenttitarina olisi julkaistu romaanina, olisin saattanut kirjoittaa, että onpa kirjailijalla hyvä mielikuvitus (Ben Macintyre: Agentti Sonja – Äiti, sotilas, rakastajatar, vakooja, Atena 2021).

Agentti Sonja, oikealta nimeltään Ursula Kuczynski (1907-2000), syntyi Berliinissä varakkaaseen saksanjuutalaiseen perheeseen. Hänestä tuli kommunisti jo teini-ikäisenä ja Hitlerin tinkimätön vastustaja.

Kolmen lapsen äiti (jokaisella eri isä) eli täysillä kaksoiselämäänsä. Hän oli kotirouva, kirjailija, erinomainen radioteknikko, vakoojaringin johtaja, lähetti, sabotööri, pomminrakentaja, kylmän sodan soturi ja salainen agentti. Sonja oli hänen koodinimensä.

Vakoilija Ursulasta tuli Shanghaissa, jonne hän lähti 1930, kun hänen arkkitehtipuolisonsa sai töitä Kiinasta. Loppu on vakoilun historiaa.

Neuvostoliiton sotilastiedustelun agentiksi hänet värväsi Richard Sorge, jota James Bond -kirjailija Ian Fleming kuvaili ”suurenmoisimmaksi vakoojaksi kautta aikain”.

Sorge oli Bakussa syntynyt, saksalaisen isän ja venäläisen äidin jälkeläinen, kommunisti, joka muistutti kuvitteellista Bondia Macintyren mielestä ainakin siinä suhteessa, että oli komea, perso viinalle ja kova naistenmies. Ursula Kuczynskista tuli Sorgen rakastajatar.

Lyhyesti agentti Sonjan elämän voi kiteyttää niin, että hän kiersi maailmaa lapset kainalossa, toimi kommunistien radistina, rakensi pommeja Shanghaissa ja Mantšuriassa, pyöritti Hitlerin salamurhaa suunnitellutta vakoojarinkiä Saksassa ja matkusti koulutettavaksi Moskovaan juuri kun Stalinin puhdistukset olivat julmimmillaan 1930-luvulla.

Vakoilijan uransa Sonja huipensi ja päätti Britanniassa, Oxfordin lähellä, jonne hän oli muuttanut brittiläisen miehensä kanssa. Toisen maailmansodan aikana kotirouva toimitti Neuvostoliittoon fyysikko Klaus Fuchsin avustuksella satoja sivuja dokumentteja, jotka paljastivat venäläisille lännen ydinasesalaisuudet.

Se oli Sonjan merkittävin operaatio ja yksi tiedusteluhistorian järisyttävimmistä kaappauksista. Neuvostoliitto sai ilmaiseksi oppaan ydinaseen kehitystyöhön.

Sonja ei koskaan jäänyt kiinni, vaikka läheltä piti. Hän onnistui viime tingassa lähtemään Itä-Saksaan lastensa kanssa helmikuussa 1950. Hän palasi Englantiin 40 vuoden päästä markkinoimaan Ruth Wernerin nimellä kirjoittamaansa kirjaa.

Mikä oli agentti Sonjan salaisuus? Miksi hän ei jäänyt kiinni?

Sonja oli taitava, hänellä oli onnea eikä nuorta kotirouvaa osattu epäillä. Hän hyödynsi sukupuolestaan koituvaa etua siekailematta, kuten Macintyre kirjoittaa:

”Hänen sukupuolensa, äitiytensä, raskautensa ja näennäisen arkinen perhe-elämänsä muodostivat yhdessä täydellisen naamioinnin. Miesten päähän ei kerta kaikkiaan mahtunut, että kotirouva, joka valmisti munajauheesta aamiaista, lähetti lapset kouluun ja lähti sitten pyöräilemään maalaisteille, kykenisi suurten panosten vakoilupeliin.”

Puna-armeijan everstiksi ylennyttä Sonjaa ajoi kirjan mukaan eteenpäin eriskummallinen sekoitus kunnianhimoa, seikkailunnälkää ja kaipuuta arjen yläpuolelle. Hän oli kuin uskonnollinen fanaatikko, joka oli päättänyt rakentaa koko elämänsä uskon, kommunismin, ”järkähtämättömälle peruskalliolle”.

Ursula Kuczynski kuoli 93-vuotiaana Berliinissä heinäkuussa 2000. Muutama viikko kuoleman jälkeen presidentti Putin myönsi hänelle ystävyyden kunniamerkin ja allekirjoitti julistuksen, jossa häntä ylistettiin sotilastiedustelun superagentiksi.

Agentti Sonja on yksi parhaista tosielämän agenttitarinoista, joita olen lukenut. Se pitää parhaiden jännitysromaanien lailla otteessaan alusta loppuun eikä kirjailijakaan välty salaa ihailemasta päähenkilöään – monien nimien, lukuisten roolien ja useiden valepukujen naista.

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu