Kukaan ei uskalla enää panna korvan taakse
Kielentutkija Erkki Lyytikäisen mainio uutuuskirja panee ajattelemaan suomen kielen hienouksia ja vivahteita monelta kantilta (Sehän on murretta!, Gaudeamus 2020). Otetaan esimerkiksi sana panna. Onko vallalla suoranainen Panokauhu, kuten Lyytikäinen on otsikoinut aihetta käsittelevän luvun?
Tutkija valistaa, että paneminen on suomen kielen ikivanhaa perussanastoa. Ikää sanalla on yli 6000 vuotta. Varhaisista ajoista periytyy myös sanan kaksi merkitystä. Panna tarkoittaa sekä asettamista (asettaa, siirtää, sijoittaa, pistää, työntää) että sukupuoliyhdynnän harjoittamista.
Jo Christfrid Gananderin sanakirjassa vuodelta 1787 on esimerkki: koirat koinain panewat, hywät mjehet hyssytellen. Sanakirjassa kerrotaan myös, mitä hyssytellen tarkoittaa: ”pehmiästi ja hiljaxehen”.
Lyytikäinen on havainnut, että murteissa paneminen ei ole ongelma. Eurajoelta tunnetaan hokema ”jos sul on paikka mihin mennä, kyl mul on paikka mihin panna, sanoi piika rengille kun naimiskauppaa teki.” Säämingistä taas on tokaisu: ”Hiki tulj lammasta pannessa, mut kyllä siinä kellokiik kalakatti.”
Puhekielessä ja kaunokirjallisuudessa panna-sanaa on käytetty sukupuolisesti Lyytikäisen mielestä niin tiheästi, että sitä on alettu vieroksua muussa ympäristössä. Hienostelu saa joskus naurettavia piirteitä.
Kirjassa on lukuisia esimerkkejä, joissa panna-sanaa hyljeksitään: laitetaan täytäntöön, pistetään tuulemaan. Ylioppilaskokelaiden kirjoituksista on löytynyt paljon sievistelyä: on pistetty merkille, laitettu likoon ja pohdittu jopa koska on oikea aika pistää lapsi alulle. Tyylitaju horjuu, kun ei haluta tulla naurunalaiseksi käyttämällä sopimattomaksi epäiltyä sanaa.
Lyytikäinen teki kiinnostavan verkkoharavoinnin, jossa hän kilpailutti panna-verbiä pistää- ja laittaa-sanoja vastaan. Panna pärjäsi parhaiten vakiintuneissa sanonnoissa: panna halvalla, panna toimeksi, panna parastaan, panna maata, panna olutta, panna omiaan, panna pataluhaksi…
Suurimman romahduksen on Lyytikäisen selvityksen mukaan kokenut ilmaus panna korvan taakse. Voiton vei laittaa korvan taakse, toiseksi tuli pistää korvan taakse. Panna-verbin osuus oli vain viiden prosentin luokkaa kaikista korvantaustapauksista.
Kirjassa on paljon muutakin mielenkiintoista kielestä ja murteista. Kielihän muuttuu koko ajan: mikä ennen oli murretta, voi tänä päivänä olla kirjakieltä.
Ennen 1500-luvulla elänyttä Mikael Agricolaa suomi oli pelkkää murretta ja kun Agricola alkoi kirjoittaa suomea, hän kirjoitti murretta, puhuttua suomea.
Yksi kirjan kiinnostavimmista luvuista käsittelee alun perin murteellista räytyä-sanaa (Sydän räytyy). Luvun pohjana on nimimerkki Kullervon suomeksi sanoittama tango Tulisuudelma, jonka Olavi Virta ja Metro-tytöt levyttivät vuonna 1953. Siitä tuli suuri hitti, ikivihreä.
Kullervon runoon sisältyy säe ”sun tules liekeissä kun sydämeni räytyy”. Tämä säe sinkosi räytyä-verbin korkealle suomen kielen sanataivaalle, Lyytikäinen tyylittelee.
Hatunnosto Kullervolle! Hän pelasti sanoituksellaan omaperäisen murresanan laajaan käyttöön. Kunnianosoituksena Kullervolle (Tapio Kullervo Lahtinen 1922-1996) päätän raporttini Tulisuudelman ensimmäiseen säkeistöön:
Sun tulisuudelmasi tähden aatos entää
nyt onneen, kipinät kun silmissäni lentää.
Tuo huultes kuuma valhe uskoa mun täytyy,
sun tules liekeissä kun sydämeni räytyy.
”Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää.”
-Telefooni Afrikassa -lastenlaulu.
Tirsk.
Ilmoita asiaton viesti
Mainio. Tätä en olisi heti muistanutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Miten mahtaa nykyinen peruskoulu suomentaa englannin verbin ”put”? Kauan sitten 1970-luvulla se käännettiin ”panna, asettaa”, eikä asiassa ollut mitään hihittelemistä.
Noihin aikoihin myös lauluteksteissä pantiin kun panemiseen oli aihetta: ”Minä panin ikkunaan pahvisuojan, että edes jossakin lämmin ois” (Hector), ”sotilaat, kansat, maat, pois jo tykit pankaa” (Vexi Salmi) ja ”panin kaasulle jalkaa ja vedin ykkösen sisään” (Simo Salminen).
Entäs nyt? ”Kun koko luomakunta laittaa parastaan”, lauloi Valvomo-yhtye jonkun (?) sanoittamassa kesäbiisissä. Tältä pohjalta on välttämätöntä todeta: ennen oli paremmin.
”Ruoanlaitto” sentään on vanha hyvä käsite, jonka nyt huomaa jo valmiiksi sijainneen sillä siistimmällä puolella. Toinen on ajoneuvoharrastukseen liittyvä ”pientä laittoa”, joka kuvaa remontin tarpeessa olevan autoyksilön tilannetta.
Vieläkö pankkitilille pannaan, vai onko se pelkästään tallettamista?
Ilmoita asiaton viesti
Verbillä put on ollut OED:n pisin määritelmä näköjään vain vuonna 2007: ”The longest entry in the OED2 was for the verb set, which required 60,000 words to describe some 430 senses. As entries began to be revised for the OED3 in sequence starting from M, the longest entry became make in 2000, then put in 2007, then run in 2011.” ( https://en.wikipedia.org/wiki/Oxford_English_Dictionary#Entries_and_relative_size ). Muistin siis osittain väärin.
Tarkemmin asiaa analysoiva artikkeli on maksumuurin takana, mutta voi hyvin olettaa, että myös sanalla put on noin 430 eri merkitystä. Itse OED:n lukuoikeus vuodeksi maksoi vajaan satasen vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Arkikielessä panna-verbin merkitysten ero taitaa heijastua taivutuksessa. Muodot ”mä paan”, ”sä paat” tai imperatiivimuoto ”paa” tuskin tulee kyseeseen kuin toisessa merkityksistä.
Ilmoita asiaton viesti
Loimaan suunnalla panna verbiä käytettiin ainakin vielä minun nuoruudessani muussakin kuin seksuaalisiin asioihin liittyvissä merkityksissä.
Muistelen esimerkkinä, miten eräs nuorempi naisihminen kertoi odotelleensa aikansa maitolavaan nojaten linja-autoa, jonka kuljettaja oli kylällä tunnettu ja arvostettu Kalle Siitonen. Lauseen alku rakentui jotenkin seuraavasti: ”Kun mä panin seisten maitolavaan päin varrotessani Siitosta ..”
Ilmoita asiaton viesti
Asiayhteys ratkaisee mitä homonyymi milloinkin merkitsee. Kirjoitetussa tekstissä iso alkukirjain on tietysti hyvä varmistus. Kun suomenkielinen sana loppuu ”-nen”, tarjoutuu mahdollisuus esimerkkisi mukaiseen monitulkintaisuuteen.
Kekkostie: kainuulaista infraa 1950-luvulta.
Pekkaspäivä: työelämän järjestelyä 1980-luvulla.
Niukkasbudjetti: tietyn ministerin nimestä johdettu valtiontalouden käsite.
Ja sitten kysymys: miten suomennettiin kestävyyshiihtäjä Pauli Siitosen käyttöönottama tekniikka, jossa suksi liu’utetaan viistosti ladun sivuun, ja jota keskieurooppalaisissa lajipiireissä ainakin aluksi kutsuttiin nimellä ”Siitonen-Schritt”?
Vastaus: luisteluhiihto.
Ilmoita asiaton viesti
Siitos-astunta voisi kyllä olla hyvä sana seuraavaan verbaalivisaan…
Ilmoita asiaton viesti
Sinäpä sen julki kirjoitit… oliko tuo ehkä lupaus visan laatimisesta?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä vielä jonain päivänä… Tätä nykyä on vähän liikaa stressiä. Eikä kauheasti innosta sähköpostin käyttö kisavastauksien keräämiseen, mihin nyky-US pakottaa. (Sorry, Jorma, tämä asian vierestä menevä sananvaihto.)
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla lähinnä pirkanmaalainen tapa käyttää ”panna”-verbiä tyyliin: ”Oli niin täysi linjuri, että panin seisten koko matkan”.
Ilmoita asiaton viesti
Hiukan sivusta toisin esiin ’Tulisuudelmasta’ taustaa.
Ángel Villoldon El Choclo (1905) on toiselta nimeltään ’The Kiss of Fire’ eli ’Tulisuudelma’. Kopiointiriidasta päästiin USAssa sopimukseen raastuvan avustuksella. Suosioon se nousi Enrique Santos Discepolon sanoituksella v:lta 1947 ”Con este tango, que es burlón y compadrito”. Sen sanoma poikkeaa melkoisesti meille tutuksi tulleesta versiosta.
Raaka, sananmukaisuuteen pyrkivä käännöskyhäelmä Discepolon 1. säkeestä:
”Tällä tangolla, joka on (täynnä) ivaa ja ystävyyttä, /
sidotaan kaupunginosani kunnianhimoiset siivet; /
tämän tangon myötä syntyi tango, kuin huuto /
se hypähti saastaisesta korttelista etsien taivasta; /
outo rakkauden taika, joka on tehty rytmistä /
ja joka avasi tiet omavaltaisesti kuin odotus, /
sekoittui raivoon, tuskaan, uskoon, /
poissaolon itkuun leikitellen rytmin viattomuudella”.
Ilmoita asiaton viesti
Sattui käteeni Loimaan lehden juhlanumero, missä on otteita kotiseutuneuvos Raija Kourin Loimaan kielen sanakirjasta. Siitä pari kohtaa panna verbin käytöstä:
Noin meillä pannaan, ei meillä ihmisiä pilkata.
”Jäisin pois tosa tälläämön kohdalla”, sano mummo kuljettajlle, konnei kehrannu sannoo, et panimon (Loimaan Oluttehdas) kohtaalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmoita asiaton viesti
Tuli tässä vielä mieleen, että ainakin Pohjanmaalla saatetaan lapsilta kysyä: ”Kuinka sika panoo?”, mihin vastaus on ”röh röh”.
Kirjahyllystä kaivamassani Nykysuomen sanakirjassa selostetaan panna-verbin eri merkityksiä kahden ison sivun verran, mutta merkitys A.IV.4 kuitataan kahdella sanalla ilman esimerkkejä: ”kans. naida 2”. Sen sijaan merkityksestä A.IV.6 on kymmenisen riviä selostusta, joka alkaa: ”vars. kans. äänen aiheuttamisesta (vars. onom. interj:n yhteydessä.) | Kurnau, p:i kissa.”
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogiteksti jää hautumaan ja… panee miettimään vielä seuraavinakin päivinä. Tänään tuli mieleeni viihdetaiteilija ja sittemmin kansanedustaja Mikko Alatalon läpimurto, sekin vanhalta kunnon 70-luvulta: ”Mä maalaispoika oon, ja panen suihketta kainaloon”.
Ilmoita asiaton viesti
60-luvun MUM deodaranttimainoksessa TV:ssä sanottiin:
”On ollut koko päivän raikas olo, kun panin aamulla mummia kainaloon!”
Ilmoita asiaton viesti
Joo, paitti ettäkö puhun murretta, mie paan ja kirjotan vaphaasti enkä ees seksimielessä sano panna.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa!
Paneminenkin mainittu seuraavassa. Verbaaliakrobaatti koomikko JP Kangas esittää > https://www.youtube.com/watch?v=1cA-QVWunIw
(Ei sovi herkkähipiäisille mielensäpahoittajille !-)
Ilmoita asiaton viesti