Kun neuvostoagentti jenkkejä jymäytti

Agenttitarinoita on monenlaisia. On fantastisia seikkailukertomuksia, kuten Bond-leffoja, jotka jaksavat kiinnostaa ihmisiä vuodesta toiseen.

Sitten on tosielämän agenttitarinoita, jotka lyövät laudalta keksityt kertomukset. Sellainen on neuvostoliittolaisen atomivakoojan George Kovalin tapaus (Ann Hagedorn: Nukkuva agentti – Atomivakooja, jota ei koskaan saatu kiinni, Docendo 2022).

Kun Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI aloitti 1954 jahtinsa George Kovalin (1913-2006) löytämiseksi, se oli pahasti myöhässä. Oli kulunut jo kuusi vuotta siitä, kun Koval oli poistunut maasta 1948.

Epäonnistuminen harmitti FBI:n päällikköä J. Edgar Hooveria niin, että hän olisi halunnut olla hiljaa koko asiasta.

Koval oli kahdeksan vuoden ajan pitänyt pilkkanaan Yhdysvaltain viranomaisia. Hän jymäytti kaikkia.

George Koval ei järjestellyt salaisia tapaamisia puistojen penkeille eikä vaihtanut lappusia hämärissä paikoissa, vaan hän ujutti itsensä suoraan Yhdysvaltain atomisalaisuuksien ytimeen. Hänelle järjestettiin jopa oma maasturi.

FBI:n kannalta oli kiusallista, että puna-armeijan vakooja huristeli keskellä maailmansotaa Yhdysvaltain armeijan jeepillä pitkin ja poikin huippusalaisella alueella Tennesseessä.

Koval oli värväytynyt Yhdysvaltain armeijaan ja kemistitaustansa ansiosta hän pääsi Oak Ridgen tutkimuslaitokseen. Siellä tutkittiin atomipommin rakentamista.

Kirjan mukaan Hoover jaksoi ihmetellä, miten puna-armeijan kouluttama vakooja oli voinut saada ylimmät turvaluokitukset ja päästä työskentelemään salaiseen atomipommikohteeseen.

George Kovalin salaisuus oli siinä, että hän oli amerikkalaisempi kuin useimmat amerikkalaiset. Hän oli syntynyt Iowassa venäläisen maahanmuuttajaperheen lapsena.

Koko perhe muutti takaisin Venäjälle 1932 rakentamaan uutta Neuvostoliittoa. George ryhtyi opiskelemaan kemiaa, jolloin Neuvostoliiton sotilastiedustelupalvelu GRU värväsi hänet.

Vakoilijana Koval palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1940. Hän oli yhä synnyinmaansa Yhdysvaltain kansalainen. Hän puhui täydellistä amerikanenglantia, rakasti baseballia ja harrasti amerikkalaisia runoilijoita. Hänellä oli amerikkalainen naisystävä.

George Koval oli täydellinen vakooja. Hänen välittämänsä tiedot Manhattan-projektin salaisuuksista nopeuttivat ratkaisevasti venäläisten omaa ydinpommihanketta.

Koval oli myös täydellinen amerikkalainen. Kun hän vapautui asepalveluksesta helmikuussa 1946, hänelle luovutettiin kolme ansiomerkkiä: hyvän käytöksen mitali, toisen maailmansodan voiton mitali ja Amerikan sotatoimialueen palvelusnauha.

Kovalin tarinassa on monta tasoa, jotka kirjassa selvitetään liikoja paisuttelematta. Tosiasiat puhuvat puolestaan. Yksi taso on Kovalin elämä vakoojauran jälkeen.

Stalinin Neuvostoliiton vainoharhaisessa ilmapiirissä juutalaisen, Yhdysvalloissa vuosikausia asuneen Kovalin oli vaikea saada kunnon töitä. Hän pani tarmonsa opiskeluun ja päätyi kemian professoriksi.

Venäjällä Kovalin merkitys mestarivakoojana tunnustettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Presidentti Putin palkitsi Yhdysvalloissa konnaksi ja maanpetturiksi tuomitun miehen vuonna 2007 Venäjän federaation sankarin arvonimellä.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu