Kun valta kihahtaa päähän

Vallan turmelevasta vaikutuksesta kuulemme ja näemme esimerkkejä harva se päivä niin meiltä kuin muualta. Ari Turusen uusi tietokirja kertoo ”erehtymättömistä” poliitikoista, pomottajista ja päällepäsmäreistä, jotka ovat huumaantuneet omasta vallastaan (Teette niin kuin minä sanon – Pomottajat keskuudessamme, Aula 2022).

Tutut nimet Hitleristä ja Stalinista Putiniin saavat paljon tilaa. Kirjan esimerkit ovat vaikuttavia.

Turunen esittelee kiinnostavasti Britannian entisen ulkoministerin David Owenin näkemyksiä vallasta. Owen on taustaltaan neurologi ja psykiatri. Hän on tutkinut, miten valta muuttaa ihmistä.

Owenin mukaan pääministeri Tony Blairilla valta kihahti päähän ja hänen itseluottamuksensa kuohui yli äyräiden. Jossain vaiheessa alkoi tuntua kuin ”joku olisi sekoittanut Blairin aamiasmuroihin adrenaliinia”.

Turunen siteeraa Owenia, jonka mukaan suuri valta tekee vallanpitäjästä rauhattoman, holtittoman ja impulsiivisen, mikä saattaa johtaa pahoihin virhe-arviointeihin. Juuri tällainen on ollut Donald Trump, kahden minuutin mies, jonka kärsivällisyys riittää noin puolen liuskan tekstin lukemiseen.

Blairin tapaiset läntisten demokratioiden vallanpitäjät ovat harmittomia verrattuna pahimpiin tapauksiin. Esimerkiksi Putinin Turunen nimeää despootiksi, jonka absoluuttinen valta on muuttanut eristäytyneeksi, vihamieliseksi ja epäluuloiseksi. Muutoksesta kertoo päätös hyökätä Ukrainaan.

Putinilla on varhainen esikuva, jonka karmeuksia on vaikea ylittää – Josif Stalin. Yölliset illanistujaiset olivat Stalinin tapa nöyryyttää lähimpiä työtovereitaan.

Juttuja Stalinin oudoista kemuista riittää. Neljän aikaan yöllä hän saattoi heittää vierastaan tomaatilla, jonkun vodkalasiin pantiin niin paljon suolaa, että tämä oksensi, pyylevää Hruštšovia Stalin vaati tanssimaan ripaskaa. Kun Stalin sanoi, että tanssi, niin viisas mies tanssi, Hruštšov muisteli myöhemmin.

Kun nöyryytetty väki aamulla viiden aikaan poistui Stalinin pidoista, kenellekään ei ollut selvää, oltiinko matkalla kotiin vai vankilaan.

Turusen opus käy hyvin myös oppikirjasta, kun hän taustoittaa vallan olemusta. Hän kirjoittaa tekstiä, jonka voisi viime aikojen tapahtumien valossa tulkita vaikkapa vihjeeksi Suomen bilettävälle pääministerille:

”Valta muuttaa aivojen kemiallista rakennetta samalla tavalla kuin huumeet ja tekee ihmisestä entistä itsevarmemman ja aggressiivisemman. Vallasta juopuneista tulee kapeakatseisia narsisteja, jotka ovat sokeita riskeille…”

Valta siis luo varmuutta tehdä mitä vain – mennä esimerkiksi juhlimaan railakkaisiin bileisiin, joissa on tuntematontakin väkeä. Rajaton valta heikentää arvostelukykyä.

Mediaa on totuttu pitämään vallan vahtikoirana, joskus myös sylikoirana. Ari Turunen tuntuu panevan toivonsa tiedotusvälineisiin, kun hän kirjoittaa, että ”onneksi joissakin maissa on vapaa media, joka vahtii johtajien käytöstä ja kertoo siitä myös muille”.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu