Kuningasmetsurista kasvoi korpien Elmo

Enpä olisi uskonut, että vaikuttavimpien viime vuonna lukemieni kirjojen joukkoon kiilasi 70-vuotiaan metsurin elämäkerta (Risto Jussila: Kuningasmetsuri – Jaakko Pessisen elämä, Viestilehdet 2019).

Lappajärveläisen Pessisen elämäkerta on kuin pihkantuoksuinen tuulahdus menneestä maailmasta. Jaakko aloitti metsätyöt jo lapsena isänsä kanssa pokasahalla, vaihtoi sitten moottorisahaan ja jatkoi ammattimetsurina 70-vuotiaaksi asti.

Pessinen heräsi vuosikymmenestä toiseen aamulla jo neljältä, keitti kahvit ja lähti metsätöihin. Päivääkään hän ei ollut töistä poissa sairauden takia. Toistaiseksi viimeisen flunssansa hän sairasti 46 vuotta sitten.

Kuuluisaksi Pessinen tuli konstailuistaan, kuten hän itse kutsui voimailuharrastuksiaan. Häntä kiehtoi äärirajoilla käyminen. Ennen julkisille areenoille astumistaan hän teki kokeilujaan ”voimailun vihreässä salissa”, metsässä.

”Konstailua on ollut hirmuisten tukkien kantaminen olalla metsässä. Konstailua on ollut niin suurten kuitupuupinojen kasaaminen, ettei kasa ole mahtunut kerralla metsätraktorin kyytiin. Konstailu johti autonkaadon maailmanennätykseen ja 180-kiloisen säkin kantamiseen lajissa, jossa 76-kiloinen metsuri päihitti Suomen tuon ajan tunnetuimmat voimamiehet.”

Risto Jussilan johtopäätös: ”Jaakossa metsäsuomalainen sisu on ruumiillistunut. Hän on korpien Elmo, omaperäinen kuningasmetsuri, jonka karhea tarina koskettaa suomalaista sydäntä.”

Autonkaadon maailmanennätys heinäkuussa 1991 oli varsinainen tahdon riemuvoitto. Kun Jaakko sai selville, että yli tuhannen kilon autoa ei ollut kaatanut kukaan koko maailmassa, hän päätti: Minä teen sen! Minä kaadan yli tuhat kiloa painavan auton!

Lähtökohdat eivät tuntuneet hääppöisiltä. Jaakko oli painoltaan höyhensarjan mies lähes 150-kiloisiin ammattilaisiin verrattuna. Auton kaato on kuitenkin tekniikkalaji. Jaakko käytti hyväkseen omintakeista tekniikkaansa ja metsätöissä vahvaksi tullutta selkäänsä.

Kirjassa on dramaattinen kuvaus siitä, miten maailmanennätys syntyi Alajärven pesäpallostadionilla, Kitrolla: ”Samalla hetkellä, kun Lada lähti kaatumaan, Jaakon silmissä pimeni ja hän putosi tajunsa menettäneenä maahan kontilleen. Yleisö mylvi, kuuluttaja hehkutti, mutta Jaakko ei kuullut siitä mitään.”

Mies virkosi vähitellen ja sai onnenonkijat kintereilleen. Vaasalainen manageri yritti houkutella ennätysmiestä Las Vegasiin suurten rahatukkojen perään: ”Kierretään paikasta toiseen, sinä kaadat autoja, tienataan nopeasti dollareita, eletään jännittävää elämää, tullaan kuuluisiksi ja rikkaiksi. Las Vegasissa voit toteuttaa amerikkalaisen unelman. Sen jälkeen sinun ei tarvitse enää ikinä lähteä metsään.”

Manageri veti väärästä narusta. Metsään Jaakko nimenomaan halusi mennä: ”Minä olen metsuri ja minun paikkani on Lappajärvellä metsätyömailla. Ei minun pidä lähteä Amerikkaan typerehtimään ja pilaamaan terveyttäni”, Jaakko tuumaili ja sai managerin haukut palkakseen.

Risto Jussila kirjoittaa hyvin ja ymmärrettävästi niin, että huomasin ahmivani metsätyön kuvauksia ja yksityiskohtaisia tietoja jopa moottorisahojen ominaisuuksista.

Jaakko Pessisen elämäkerta tekee kunniaa paitsi päähenkilölle itselleen myös kaikille metsien miehille. Kirjan lukeminen oli virkistävä, suorastaan puhdistava kokemus nykypäivän hömpötysten keskellä.

YouTubesta löytyy paljon aineistoa Jaakko Pessisestä: https://www.google.com/search?q=jaakko%20pessinen%20youtube&tbm=vid

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu