Talvisodan taisteluista Ukrainan sotaan

Merja Mäen uuden romaanin (Ennen lintuja, Gummerus 2022) väkevä alku on kuin ajankohtainen kuvaus Ukrainan sodasta, vaikka kirjan lähtökohta on Suomen talvisota.

On helmikuu vuonna 1940. Alli, nuori parikymppinen nainen pakenee Sortavalassa suojaan, kun kymmenet venäläiset pommikoneet moukaroivat kaupunkia.

Ahtaassa pommisuojassa ihmiset ovat vieri vieressä kuin sillit suolassa. ”Ihmiset kurottivat kaulojaan, kallistivat päätään taakse ja aukoivat suutaan kuin kalat veneen pohjalla. Happiaukkoja oli vain yksi haudan molemmissa päissä.”

Mäki kuvaa, miten sirpalesuojan kattolankut tärisevät, korvat soivat ja multaa varisee hiuksille: ”Jossain lähistöllä jotain raskasta jymähti kumoon. Maa vavahti, ja mullan ropina yltyi. Pöly tunki suuhuni. Haukoin henkeä vahvoin vedoin, mutta happi ei riittänyt.”

Alli on ollut Sortavalassa parantajan opissa, mutta hän ei halua parantajaksi vaan kalastajaksi isänsä tavoin. Hän jättää parantaja-opettajansa, buabon, pommisuojaan ja lähtee vaaralliselle matkalle. Hän hiihtää henkensä hädässä pommeja pakoon Laatokan jään yli kotisaareen, Haavukseen.

Kun rättiväsynyt Alli pääsee kotiinsa, hän kysyy isältään, eikö ole hätää enää. Isä tuijottaa Sortavalan taivasta: ”Tästä se hätä vasta alkaa.”

Allin perhe kuuntelee radiosta Väinö Tannerin puheen, jossa ulkoministeri kertoo raskaat rauhanehdot. Haavuksen saarikin joudutaan luovuttamaan Neuvostoliitolle. Allin perhe lähtee nopeasti evakkomatkalle.

Suomen nykyinen ulkoministeri Pekka Haavisto olisi voinut puhua Ukrainan sodasta samoin kuin Tanner 82 vuotta sitten itänaapurista. Tanner sanoi, että Suomi luotti Neuvostoliiton ”monasti julistamaan rauhantahtoon eikä uskonut sodan syttyvän”.

En voi mitään sille, että luen Mäen vaikuttavaa romaania Ukrainan sota mielessäni. Talvisodan taisteluista Mäki ei paljon kirjoita, vaan lähinnä siitä, mitä tapahtui sodan jälkeen.

Alli tekee kälynsä kanssa vaivalloisen evakkomatkan kuljettamalla perheen karjaa läpi Suomen isänsä sukulaisten luo Seinäjoelle. Etelä-Pohjanmaalla Alli törmää monin tavoin kulttuurieroihin karjalaisten ja pohjalaisten välillä.

Mutta Alli sopeutuu kuin sopeutuukin uusiin oloihin. Hän rakastuu sodassa vammautuneeseen Vilhoon, joka auttaa Allia ja järjestää tälle töitä vanhempiensa maatilalla. Kun Vilho ei hoksannut kertoa järjestelyistään etukäteen, Alli hermostui:

”Minäpä kerron sinulle: olen nainen, joka ei pelastamista tarvitse! Olen paennut pommituksesta, vaaninut desanttia Laatokan jäällä ja tuonut lehmän elävänä koko maan halki!”

Yksi kirjan tärkeistä teemoista on Allin ja hänen äitinsä vaikea suhde. Itse Mäki nostaa keskeiseksi asiaksi luopumisen teeman. Sodan kokeneet joutuivat luopumaan paljosta, monet läheisistään ja Karjalan siirtolaiset kotiseudustaankin, kuten sadattuhannet ukrainalaiset näinä päivinä.

Kauhavalla asuva Merja Mäki (s.1983) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja: ”Kieli on minun vankka veneeni, jolla purjehdin Laatokalla. Sanojen avulla pystyn taltuttamaan myrskyaallot tai taivuttelemaan tuulet puhaltamaan myötäisesti”, kirjailija tyylittelee kustantajan nettisivulla.

Ennen lintuja on alkuvuoden kiinnostavimpia romaaneja. Aihe sinänsä ei ole uutuudella pilattu, mutta Mäki tuo siihen tuoreita näkökulmia ja kirjoittaa niin hyvin, että tekstiä lukee mielikseen jo kielen vuoksi. 

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu