Kylmän sodan tytär

Tua Harno on kirjoittanut romaanin (Kylmän sodan tytär, Otava 2020), joka yllätti minut täysin. Se yllätti siksi, että oli niin hyvä. Kun en tiennyt kirjailijasta juuri mitään, en osannut odottaa etukäteen mitään erityistä.

Nyt tiedän, että Harno, 36, on oikeustieteen ja teatteritaiteen maisteri. Kylmän sodan tytär on hänen kolmas romaaninsa. Aiemmat kirjat ovat saaneet myönteisiä arvioita, mutta mihinkään suursuosioon ne eivät ole yltäneet.

Kylmän sodan tytär vie lukijan 1980-luvun vainoharhaiseen maailmaan, jossa kaikki epäilevät toisiaan. Helsinki vilisee vakoilijoita ja idänkauppa kaikkine lieveilmiöineen kukoistaa.

Nuori CIA-agentti Edward Hallow, joka Suomessa esiintyy nimellä Michael Albright, lähetetään Yhdysvalloista Helsinkiin. Hän uskoo menestyvänsä tiedustelumiehenä, koska ”vakoojan tärkein ominaisuus on olla niin äärimmäisen tavanomainen, ettei erotu joukosta”.

Helsingissä Albright aloittaa uuden elämän idänkaupan bisnesmiehenä ja ujuttautuu seurapiireihin. Vaimoksi on etukäteen katsottu suomalaisen kommunistipomon jälkeläinen, johon agentti onnistuu luomaan lämpimän ihmissuhteen.

Pariskunnalle syntyy tytär, Mari, ja samaan aikaan Albright sukeltaa yhä syvemmälle idänkaupan syövereihin. Perhe ei tiedä mitään isän kaksoiselämästä.

Albright joutuu pakenemaan Suomesta talvella 1988. Pakoa edeltää suomalaisen bisnesmiehen kuolema epäselvissä olosuhteissa.

Taustalla kummittelee Nokian kaltainen suurfirma, jonka arvellaan huiputtaneen maailmanvalloituksessaan sekä venäläisiä että jenkkejä.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin vuonna 2017 Mari ryhtyy selvittämään isänsä todellista identiteettiä. Isän on ilmoitettu kuolleen jo 1998, mutta mikä on totuus.

Kysymyksiä on paljon. Oliko isä vakooja ja tappaja? Miksi hän lähti Suomesta? Miksi äiti sairastui?

Työpaikallaan psykoterapeutti Mari ajautuu vaikeuksiin ja Suojelupoliisin kanssa hän asioi kafkamaisissa tunnelmissa. Kun liikutaan hämärän rajamailla, epäselväksi jää, mikä on totta, mikä kuvittelua. Tuntuu, että kaikki huijaavat toisiaan.

Romaani on vahvimmillaan ihmisten ja heidän suhteidensa kuvauksissa. Harno kuvaa taitavasti, miten vakoilijan elämä vaikuttaa agenttiin itseensä, hänen vaimoonsa ja erityisesti tyttäreen. Isän ja tyttären suhde onkin yksi romaanin keskeisistä teemoista.

Kylmän sodan tytär on Harnon läpimurto Suomen kirjalliseen ykkösrinkiin ja toivottavasti myös lukevan yleisön tietoisuuteen. Minun listallani hänen uutuutensa nousee korkealle.

Kylmän sodan tytär kuuluu tänä vuonna lukemieni suomenkielisten romaanien ehdottomaan parhaimmistoon yhdessä Selja Ahavan (Nainen joka rakasti hyönteisiä) ja Katja Raunion (Sinun päiväs koittaa) kanssa.

On halpaa huvia vertailla kirjoja ja panna niitä paremmuusjärjestykseen, sillä se on typerää ja mahdotonta. Kirjallista penkkiurheilua listoineen harrastavat lukuisat palkintoraadit näin loppuvuonna. Miksi en siis minäkin.

Sorry vaan, Hurme, Hotakainen, Kännö ja Westö. Tekin olette hyviä, mutta Ahava, Harno ja Raunio ovat tänä vuonna parempia.

Kausi on vielä kesken ja lista täydentyy. Alkavalla viikolla julkistetaan Finlandia-ehdokkaat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu