Lapin boheemi puolustaja eli kohujen keskellä

On suorastaan muoti-ilmiö kirjoittaa fiktiivisiä romaaneja todellisista ihmisistä. Kun faktaa eli tosiasioita ja fiktiota eli mielikuvitusta sekoitetaan, syntyy kiinnostavia romaaneja, mutta ne eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa henkilöistä.

Voi syntyä vääriä mielikuvia, jotka jäävät elämään totuutena suuren yleisön keskuudessa. Tietokirjailijat saavat korjata niitä ikkunoita, joita romaanikirjailijat taiteen vapauden nimissä rikkovat. Epäkiitollista hommaa.

Rosa Liksom leimasi romaanissaan Everstinna Lapin legendaarisen kulttuuripersoonan Annikki Kariniemen (1913-1984) innokkaaksi natsiksi. Toimittaja Outi Hytönen on nähnyt viisaaksi ryhtyä oikomaan Liksomin väitteitä kirjoittamassaan elämäkerrassa (Kairojen kosmopoliitti – Annikki Kariniemen elämä ja teot, Gummerus 2023).

Hytönen on närkästynyt Kariniemen puolesta, kun hän kirjoittaa, että Liksom on maalannut isolla pensselillä vinoon todennetuista tiedoista:

”Arkistolähteiden ja haastatteluiden perusteella mitään todisteita Annikin kiinnostuksesta kansallissosialismiin tai fasismiin saati opiskelusta ja kansallissosialistisen aatteen levittämisestä ei löydy.”

Annikki Kariniemi oli Hytösen kirjan perusteella niin ristiriitainen hahmo, että kaikki mitä hänestä sanotaan, voi pitää paikkansa. Nuorena hän oli IKL:n jäsen, vanhana hän äänesti vasemmistoa.

”Hän oli uskovainen, lestadiolaisen äidin kasvattama, kävi kirkossa ja järjesti seuroja, mutta uskoi luonnon henkiin ja kirjoitti ja puhui seksistä avoimemmin kuin ehkä kukaan suomalainen nainen ennen häntä.”

Kariniemeä ei voi tunkea ahtaisiin raameihin. Hytösen kirjan alussa on yli 60 luonnehdintaa alkaen kirjailijasta ja päätyen legendaan. Väliin mahtuu vastakohtia, jotka kai täydentävät toisiaan: on ystävällinen ja ilkeä, puoleensavetävä ja luotaantyöntävä, on uskovainen ja syntisen maallinen, Lumikenttien tytär ja Ylämaan kuningatar, Lapin noita ja kaamoskirjailija…

Ennen kaikkea muuta Kariniemi oli Lapin boheemi puolestapuhuja ja luonnonsuojelun edelläkävijä. Hän oli aikansa superjulkkis, joka herätti keskustelua ja kohuja niin kirjoillaan kuin avioliitoillaan.

Annikki oli naimisissa kolmesti. Toinen aviomies, eversti Oiva Willamo, oli häntä 26 vuotta vanhempi ja kolmas, ”sekatyöläispoika” Taisto Heikanmaa, 31 vuotta nuorempi. Annikin puolisoilla oli ikäeroa 57 vuotta.

Yhtä iso kuilu oli miesten asemassa, kuten Hytönen kirjoittaa. Taisto oli kouluttamaton, metsäläinen, pikkukylän poika, Oiva kuuluisa kolme sotaa sotinut eversti.

Kun Annikki tapasi Taiston, tämä oli 16-vuotias. Naimisiin Taisto pääsi 19-vuotiaana tasavallan presidentin erikoisluvalla. Täysi-ikäisyysraja oli tuolloin 21 vuotta.

Millainen ihminen Annikki Kariniemi-Alatalo-Willamo-Heikka-Heikanmaa lopulta oli? Paras Hytösen kuulema vastaus on myös kirjan kirjoittamisen jälkeen: riippuu keneltä kysyy.

Jos Kariniemeltä itseltään kysyi, hän vastasi näin: ”Jos olisin mies ja pohjoisesta, minua pidettäisiin nerona.”

Outi Hytönen on kirjoittanut tasapainoisen elämäkerran ilmeisen tasapainottomasta persoonasta. Kirjassa ei mässäillä yksityiselämän erikoisuuksilla, mutta ei niitä peitelläkään.

Kariniemen 31 kirjaa käsittäneen, epätasaisen tuotannon Hytönen esittelee asiantuntevasti tekstinäyttein.

Elämäkerran lukijoille Outi Hytönen on pannut kirjan alkuun ikään kuin lukuohjeen, joka kuvaa hyvin Annikki Kariniemeä: ”Pidä varasi, häneltä voi odottaa mitä tahansa!”

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu