Lapuan räjähdyksestä uusia tulkintoja

Lapuan patruunatehtaan räjähdys 13. huhtikuuta 1976 klo 7.42 oli sellainen pamaus, että se ei unohdu suomalaisilta: 40 kuoli ja yli 60 loukkaantui. Vaikka onnettomuudesta on kulunut kohta 50 vuotta, kiinnostus katastrofia kohtaan tuntuu vain lisääntyvän.

Juuri on julkaistu kirja, vakoiluromaani, jonka taustalla seurataan Patruunatehtaan räjähdyksen tutkimuksia (Ralf Henriksson: Lapuan tulilanka, Bookcover 2021). Kaksi muutakin taiteellista tulkintaa on tekeillä – toinen teatteriin, toinen valkokankaalle.

Tänä keväänä alkavat tositapahtumiin perustuvan draamaelokuvan kuvaukset Lapuan tapahtumista. Elokuvan on määrä olla valmis ensi vuonna. Lapua 1976 -elokuvan ohjaa Toni Kurkimäki ja päärooleissa näyttelevät muiden muassa konkarit Hannu-Pekka Björkman ja Jussi Lampi sekä nuoret lupaukset Konsta Laakso ja Saana Koivisto.

Elokuvan sanotaan tarjoavan oman näkökulmansa ja tulkintansa siihen, mitkä tekijät vaikuttivat traagisen tapahtumaketjun käynnistymiseen.

Seinäjoen kaupunginteatterissa puolestaan saa syksyllä ensi-iltansa näytelmä Patruunatehdas. Se kertoo päivistä, jotka seurasivat tragediaa ja perheistä, ”joissa opeteltiin elämään ilman rakasta ihmistä”.

Näytelmän ohjaajan Panu Raipian mukaan Patruunatehdas on rakkauden puolustuspuhe: ”Teatteri voi omine keinoineen tuoda ymmärrystä, lohtua ja auttaa näkemään asioiden eri puolia.” Näytelmän on käsikirjoittanut Lontoossa asuva pohjalaislähtöinen näytelmäkirjailija Anne Koski-Wood.

Näytelmä ja elokuva ovat tekeillä, mutta kirja on valmis. Luin Henrikssonin Lapuan tulilangan, jossa patruunatehtaan räjähdys on taustana fiktiiviselle dekkarille. Ruotsista kotikonnuilleen palannut nuori mies löytää tulvivasta Kyrönjoesta kuolleen venäläisen miehen, joka osoittautuu Neuvostoliiton tiedustelupalvelun vakoojaksi.

Heti herää tietysti kysymys, onko venäläisagentin murhalla ja Lapuan räjähdyksellä jonkinlainen yhteys. Kohta tutkimuksissa on mukana Suojelupoliisi ja Etelä-Pohjanmaalla aletaan puhua paitsi KGB:stä myös jenkkien CIA:sta, Itä-Saksan Stasista ja brittien MI5:stä.

Tärkeässä roolissa on ”maailman paras ruutiseos”, jota tehtiin Lapualla. Ruudin resepti oli tarkoin varjeltu salaisuus. Sitä kylmän sodan agentit tavoittelivat hinnalla millä hyvänsä.

Henriksson käyttää hyväkseen todellisia tapahtumia vuodelta 1932, jolloin patruunatehtaan johtaja Volter Asplund myrkytettiin kuoliaaksi. Salamurhasta tuomittiin Asplundin kotiapulainen, mutta myrkytyksen taustalla oli salaperäinen neuvostoliittolainen agentti, herra Sten, jonka oikea henkilöllisyys ei koskaan paljastunut.

Sten oli värvännyt avukseen kotiapulaisen, joka oli rakastunut neuvostoagenttiin. Agentti Sten sai käsiinsä niin sanotut punaiset kirjat, joista löytyi patruunoiden salainen resepti. Steniä ei koskaan saatu kiinni.

Vakoiluromaanina Lapuan tulilanka on simppeli kertomus, josta varttuneet lukijat voivat saada nostalgisia elämyksiä. Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten Väinö Mujunen haastattelee suurtulvien aikana Lenni Kujanpäätä Munakan mittausasemalla.

Eräkirjoistaan tunnettu Henriksson kirjoittaa sujuvasti, mutta juonen kehittelyssä hän ei ole parhaimmillaan. Henkilökuvatkin jäävät melko ohuiksi. Kaikesta huolimatta Lapuan tulilanka yltää helposti maakuntasarjan parhaimmistoon.