Leonid Brežnev ja kylän paras lypsäjä

Vladimir Putinin Venäjä haluaisi olla suuri ja mahtava kuin entinen Neuvostoliitto. Monessa asiassa nykyinen meno muistuttaakin menneestä.

Entiset kommunistijohtajat olivat kuitenkin etujen kahmimisessa pyhäkoulupoikia verrattuna Putinin lähipiiriin, joka rakentaa valtavia palatseja ja pröystäilee miljardeillaan.

Jopa 1970-luku, tuo pimeä vuosikymmen, alkaa näyttää kaikessa mielettömyydessään sympaattiselta. Katsotaanpa erään kirjailijan silmin välähdys siitä, millaista oli elämä Neuvostoliittoon kuuluneessa Virossa, eräänlaisessa Absurdistanissa.

Neuvosto-Viro heinäkuussa 1976. Lypsäjä Linda Peips kirjoittaa Leonid Brežneville kirjeen, jossa hän kertoo kaksi iloista asiaa: hän on lypsänyt yhdestä lehmästä ennätysmäärän maitoa ja hänet on hyväksytty kommunistisen puolueen jäseneksi.

Brežnev vastaa mestarilypsäjälle ja onnittelee: ”Antaumuksellinen työ Isänmaan hyväksi kohottaa ihmiselämän arvoa antamalla tunteen osallistumisesta yhteiseen taisteluun sosialististen ihanteiden saavuttamiseksi.”

Kirjeenvaihto on venäläisen pilkkakirveen, Sergei Dovlatovin (1941-1990), suomeksi julkaistussa kirjassa, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin toimittajana Neuvosto-Virossa (Kompromissi, Idiootti 2021). Leningradissa kasvanut Dovlatov asui vuosina 1972-75 Tallinnassa.

Mestarilypsäjän tapaus ideoitiin Sovetskaja Estonijan toimituksessa. Kirjeetkin kirjoitettiin toimituksessa etukäteen valmiiksi. Lypsytilalle kylän parasta lypsäjää lähetettiin tapaamaan toimittaja Dovlatov, vaikka hän oli toimituksen johdon mielestä hankala mies.

Päätoimittaja Turonok: ”Teiltä tulee herjaa jatkuvana virtana, Dovlatov. Herjaatte jopa yleisissä kokouksissa. Olette herjaamatta vain silloin, kun ette ole paikalla.”

Dovlatov järjestää valokuvaajansa kanssa unohtumattoman matkan maitotilalle. Meno on niin mieletöntä kuin vain Brežnevin Neuvostoliitossa olla voi.

Kompromissi sisältää kaksitoista absurdia kertomusta, jotka perustuvat tositapahtumiin kirjailijan viinanhuuruisilla vapauksilla höystettyinä. Kertomusten alussa on lehdessä ollut uutinen, minkä jälkeen Dovlatov kertoo, mitä tapahtui todella.

Mielettömimmästä päästä on kuvaus valtiollisista hautajaisista, joissa ruumiskin vaihtuu. Hautajaisissa Dovlatov edustaa toimitusta, koska on edustavan näköinen tai ainakin isokokoinen.

Kun Dovlatov kirjoittaa juttua kansainvälisestä konferenssista, hän tekee karkean ideologisen virheen luettelemalla osallistujamaat vastoin luokkaperiaatetta aakkosjärjestyksessä.

Päätoimittaja opastaa toimittajaa, että on olemassa rautainen järjestys, joka ajaa aakkosjärjestyksen ohi: ensin kansandemokraattiset maat, sitten puolueettomat ja lopuksi länsiblokkiin kuuluvat.

Kompromissi on Dovlatovin viides suomennettu kirja. Neuvostoliitossa hänen teoksiaan ei julkaistu kahta novellia lukuunottamatta.

Dovlatov muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1978 neuvostoviranomaisten painostamana. Häntä on pitkään tituleerattu moderniksi klassikoksi.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Dovlatovin kirjoja ryhdyttiin julkaisemaan myös Venäjällä. Uutta aikaa Dovlatov ei ollut todistamassa, sillä hän kuoli jo 1990.

Dovlatov oli paitsi naurattaja myös aikansa terävä tarkkailija, jonka ironiset iskut osuivat tarkasti. Hänen seurassaan ei tule ikävä.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu