Machiavellin opit jälleen ajankohtaisia

Ei tarvitse kuin seurata Euroopan yksinvaltiaiden touhuja, niin mieleen juolahtaa Machiavelli. Eikä tarvitse aina mennä edes merta edemmäksi. Riittää kun tarkkailee kotimaisia vallanpitäjiä ennen ja nyt.

Niccolo Machiavellin (1469-1527) opit ovat ajankohtaisia monestakin syystä niin kuin ne ovat olleet kohta 500 vuotta. Yksi syy on se, että hänen teoksensa Ruhtinas, tuo maailman diktaattorien ja muiden hallitsijoiden opaskirja, on juuri julkaistu Taru Nyströmin uutena, ajanmukaisena suomennoksena (Basam Books, 2021).

Valtioneuvoston viestintäpomo Päivi Anttikoski lienee jo tilannut Ruhtinaan uuden suomennoksen Marinin hallituksen ministereille. Olemme kyllä havainneet, että he osaavat ilman teoriaopintojakin soveltaa luontevasti Machiavellin ohjetta, jonka mukaan ruhtinaan tulee siirtää muille vastuu epäsuosituista päätöksistä ja pitää itsellään kunnia suosituista päätöksistä. Virkamiehet ja poliittiset avustajat ovat sopivia syntipukkeja.

Machiavelli muistuttaa valtapolitiikan raadollisuudesta. Jos Valko-Venäjän Lukashenka, Venäjän Putin tai Yhdysvaltain Trump jonkin kirjan ovat lukeneet, niin ehkä juuri Ruhtinaan.

Kekkonen oli tietysti machiavellinsä lukenut eikä Ruhtinaan lukeminen ole pahitteeksi kenelle tahansa, sillä siinä on tarkkoja havaintoja ihmisluonnosta yleensä.

Kirja on täynnä kiteytyksiä, joita voisi siteerata sivukaupalla. Pari esimerkkiä:

Ruhtinaan on oltava taitava teeskentelijä, joka osaa kätkeä oikeat tunteensa. Olennaista on se, miltä ruhtinas näyttää, sillä ihmisten suuri enemmistö arvioi asioita ”silmillään”.

Ruhtinaan ei pidä etääntyä hyvästä, mutta jos paha on välttämätöntä, hänen on osattava käyttää myös sitä.

Ruhtinailta ei ole milloinkaan puuttunut keinoja naamioida lupauksen rikkominen lailliseksi toimeksi.

Machiavelli pohtii tietenkin vallanpitäjien ikiaikaista, suurta kysymystä: ollako rakastettu vai pelätty. Hän pyörittelee ensin kuin savolainen Kuopion torilla, että olisi tietysti parasta olla molempia, mutta päätyy sitten siihen, että on turvallisempaa olla enemmän pelätty kuin rakastettu:

”On helpompaa sivaltaa rakastettua ruhtinasta kuin pelättyä ruhtinasta. Rakkaus perustuu kiitollisuudelle, ja koska ihminen on luonnostaan häijy, kukaan ei kaihda katkaista suhteita silloin kun siitä on hänelle hyötyä. Kunnioitus sen sijaan rakentuu pelolle rangaistuksesta ja takaa uskollisuuden.”

Onko mahdollista olla pelätty mutta ei vihattu? Yksinkertainen kyllä-vastaus: kun pelätty hallitsija pidättäytyy ryöstämästä alamaistensa varoja ja anastamasta heidän naisiaan, häntä ei vihata.

Hyvä vallanpitäjä on kuin kentauri, puoliksi ihminen, puoliksi eläin. Ruhtinaan tulee osoittaa ketun viekkautta ja leijonan voimaa, mutta ketun ei pidä näyttää todellista karvaansa.

Julma kuin susi ei saa olla, sillä susimaisen julma ruhtinas nostattaa vihaa alamaisten keskuudessa. Susimainen ruhtinas on tyranni ja peto, joka sortaa ja pettää kansaansa.

Viha ja rakkaus ovat tunnetusti ailahtelevia tunteita, joita ruhtinaskaan ei aina pysty säätelemään. Sen sijaan alamaistensa kunnioituksen hän voi ansaita taitavilla teoillaan.

Ja tämä lienee selvää kaikille, jotka valtaa käyttävät: Ruhtinaan tulee kaikissa olosuhteissa pyrkiä antamaan itsestään ainutlaatuinen ja nerokas kuva.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu