Machiavellin opit jälleen ajankohtaisia
Ei tarvitse kuin seurata Euroopan yksinvaltiaiden touhuja, niin mieleen juolahtaa Machiavelli. Eikä tarvitse aina mennä edes merta edemmäksi. Riittää kun tarkkailee kotimaisia vallanpitäjiä ennen ja nyt.
Niccolo Machiavellin (1469-1527) opit ovat ajankohtaisia monestakin syystä niin kuin ne ovat olleet kohta 500 vuotta. Yksi syy on se, että hänen teoksensa Ruhtinas, tuo maailman diktaattorien ja muiden hallitsijoiden opaskirja, on juuri julkaistu Taru Nyströmin uutena, ajanmukaisena suomennoksena (Basam Books, 2021).
Valtioneuvoston viestintäpomo Päivi Anttikoski lienee jo tilannut Ruhtinaan uuden suomennoksen Marinin hallituksen ministereille. Olemme kyllä havainneet, että he osaavat ilman teoriaopintojakin soveltaa luontevasti Machiavellin ohjetta, jonka mukaan ruhtinaan tulee siirtää muille vastuu epäsuosituista päätöksistä ja pitää itsellään kunnia suosituista päätöksistä. Virkamiehet ja poliittiset avustajat ovat sopivia syntipukkeja.
Machiavelli muistuttaa valtapolitiikan raadollisuudesta. Jos Valko-Venäjän Lukashenka, Venäjän Putin tai Yhdysvaltain Trump jonkin kirjan ovat lukeneet, niin ehkä juuri Ruhtinaan.
Kekkonen oli tietysti machiavellinsä lukenut eikä Ruhtinaan lukeminen ole pahitteeksi kenelle tahansa, sillä siinä on tarkkoja havaintoja ihmisluonnosta yleensä.
Kirja on täynnä kiteytyksiä, joita voisi siteerata sivukaupalla. Pari esimerkkiä:
Ruhtinaan on oltava taitava teeskentelijä, joka osaa kätkeä oikeat tunteensa. Olennaista on se, miltä ruhtinas näyttää, sillä ihmisten suuri enemmistö arvioi asioita ”silmillään”.
Ruhtinaan ei pidä etääntyä hyvästä, mutta jos paha on välttämätöntä, hänen on osattava käyttää myös sitä.
Ruhtinailta ei ole milloinkaan puuttunut keinoja naamioida lupauksen rikkominen lailliseksi toimeksi.
Machiavelli pohtii tietenkin vallanpitäjien ikiaikaista, suurta kysymystä: ollako rakastettu vai pelätty. Hän pyörittelee ensin kuin savolainen Kuopion torilla, että olisi tietysti parasta olla molempia, mutta päätyy sitten siihen, että on turvallisempaa olla enemmän pelätty kuin rakastettu:
”On helpompaa sivaltaa rakastettua ruhtinasta kuin pelättyä ruhtinasta. Rakkaus perustuu kiitollisuudelle, ja koska ihminen on luonnostaan häijy, kukaan ei kaihda katkaista suhteita silloin kun siitä on hänelle hyötyä. Kunnioitus sen sijaan rakentuu pelolle rangaistuksesta ja takaa uskollisuuden.”
Onko mahdollista olla pelätty mutta ei vihattu? Yksinkertainen kyllä-vastaus: kun pelätty hallitsija pidättäytyy ryöstämästä alamaistensa varoja ja anastamasta heidän naisiaan, häntä ei vihata.
Hyvä vallanpitäjä on kuin kentauri, puoliksi ihminen, puoliksi eläin. Ruhtinaan tulee osoittaa ketun viekkautta ja leijonan voimaa, mutta ketun ei pidä näyttää todellista karvaansa.
Julma kuin susi ei saa olla, sillä susimaisen julma ruhtinas nostattaa vihaa alamaisten keskuudessa. Susimainen ruhtinas on tyranni ja peto, joka sortaa ja pettää kansaansa.
Viha ja rakkaus ovat tunnetusti ailahtelevia tunteita, joita ruhtinaskaan ei aina pysty säätelemään. Sen sijaan alamaistensa kunnioituksen hän voi ansaita taitavilla teoillaan.
Ja tämä lienee selvää kaikille, jotka valtaa käyttävät: Ruhtinaan tulee kaikissa olosuhteissa pyrkiä antamaan itsestään ainutlaatuinen ja nerokas kuva.
Machiavellin ruhtinaan ominaisuudet muistuttavat persoonallisuushäiriöisen narsistin ja psykopaatin rajapinnassa olevaa hahmoa.
Rutger Bregman kyseenalaistaa teoksessaan, Hyvän historia, Ihmiskunta uudessa valossa, historiassa toistellun ajatuksen, että ihminen on luonnostaan paha, itsekäs ja omaa etuaan ensisijaisesti tavoitteleva. Hän todistaa esimerkein, että luonnonvalinta ei välttämättä suosikaan ilkeintä ja kovinta pyrkyriä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä että toit esille myös toisenlaisen näkökulman. Sattumalta Hyvän historia on minulla juuri lainassa kirjastosta. En ole vielä lukenut.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle on joissain yhteyksissä huomautettu, että aika olisi ajanut J.K. Paasikiven (1870-1956) näkemysten ohi. Jostain syystä samaa ei sanota von Clausewitzin (1780-1831), Machiavellin (1469-1527) tai edes Sun Tzun (534 eaa-495 eaa) mielipiteistä, vaan niihin vedotaan ikiaikaisina totuuksina.
Tulipa mieleeni myös tämä Tytti Yli-Viikarin voimakirja kriisin keskellä – ei ihan uusi sekään:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/vihan-hallinnasta-ja-mielen-tyyneydesta/
Ilmoita asiaton viesti
Tuli mieleen uutisfilmiväläys Putinin ja Lukashenkon tapaamisesta, jossa he poikamaisen virnistelyn kera pälyilevät toisiaan tuoleissa vierekkäin istuen.
Ei voinut tulla muuta tunnetta kuin kaksi toistaan ymmärtävää rosvoa, joilla ei ole elämässään muuta agendaa kuin pysyä vallassa keinoista piittaamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän presidentti otti rennosti, mutta runsaasti äänessä ollut Belarus-kollega näytti hermostuneelta ja hikiseltä. Tuskin minäkään pystyisin pysymään rauhallisena, jos tällä hetkellä olisin Valko-Venäjän poliittinen johtaja. Saattaisinpa jopa napata käteeni Plutarkhoksen kirjan!
https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1199,h_800,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/39-792573606efbbe96fab.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa tämänpäiväiset otokset noiden kahden herran huvipursiajelusta tukevat vielä enemmän yllä olevan kommenttini näkemystä.
Ilmoita asiaton viesti
Oli kirjoittamassa Machiavellestä mutta luin aamulla omasi, joten olkoon. Tämmöistä ehdin koneelle kirjata.
Machiavelli ei uskonut universaaleihin säännönmukaisuuksiin eikä rehelliseen valtapeliin. Rehellistä pelaajaa vaivaa lapsekas usko, että kaikki pelaavat sääntöjen mukaan.
Ihmiset voidaan Machiavellin mukaan jakaa kolmeen ryhmään: eräät ymmärtävät kaiken omilla aivoillaan, toiset vasta selittämisen jälkeen ja lopuille ei asia selviä sittenkään.
UKK oivalsi ohjeen, jonka mukaan valtaan päästyä on unohdettava liehitelleet typerykset. He ovat työnsä tehneet.
Josko oma machiavelliläinen oivallukseni olisi tämä(kin): kun riittävästi leikataan päitä, alkavat ihmiset käyttäytyä päättömästi.
Yst. Immu
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Machiavellistä löytyy aineksia ja näkökulmia useampaankin blogiin, että siitä vaan kirjoittamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin kirjoitin melkein tuosta kirjasta 4.10.2018 otsikolla POTUS – Prince Of The United States. Se oli ennen Drupal -> WordPress -muunnosta, joten lisäsin äsken kadonneet kuvat.
Ilmoita asiaton viesti
https://scontent-hel3-1.xx.fbcdn.net/v/t1.6435-9/194858094_10158770206808411_2890481531745788774_n.jpg?_nc_cat=107&ccb=1-3&_nc_sid=8bfeb9&_nc_ohc=cOj0q8NTLdkAX9jmFbj&_nc_ht=scontent-hel3-1.xx&oh=42e1c68b225f0708c8e1eecb0b0f2405&oe=60DCB1FD
Ilmoita asiaton viesti