Markat, farkut ja sukkahousut
Venäläiset trokarit ja suomalaiset vodkaturistit olivat etulinjassa siinä taistelussa, joka johti Neuvostoliiton romahdukseen 1991. Tähän johtopäätökseen tulee uudessa kirjassaan Neuvostoliitossa syntynyt Itä-Suomen yliopiston historian dosentti (Yury Shikalov: Markat, farkut ja sukkahousut – Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa, Gaudeamus 2020).
Mainiossa kirjassaan Shikalov kirjoittaa, että suomalaiset ja muut lännen turistit onnistuivat tavaroiden avulla tekemään sen, mihin Neuvostoliiton vihollisjoukot tykkeineen ja konekivääreineen eivät toisen maailmansodan aikana pystyneet.
Trokarit olivat kuin kapitalistisen maailman agentteja. KGB jahtasi toisinajattelijoita ja CIA teki omaa propagandaansa, mutta länsi valloitti Neuvostoliiton farkuilla ja sukkahousuilla.
Farkkuja kuvataan kirjassa ”tuhoesineiksi”, jotka tekivät neuvostoaatteista selvää paljon tehokkaammin kuin läntinen propaganda. Lännen lopullinen voitto tapahtui Shikalovin siteeraaman tutkijan mukaan silloin, kun farkut saivat haltuunsa neuvostoliittolaisten takamukset.
Lännen ”hyökkäyksen” kärjessä taistelivat suomalaiset turistit erityisesti Leningradissa ja sen lähialueilla. Pimeän kaupan pioneerit valtasivat yhä uusia asemia 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin matkailu kasvoi nopeasti.
Suomen tuhovoima oli kirjan mukaan suuri ja lopulta suomalaiset farkut, markat ja sukkahousut voittivat ”Smolnan aukion proletariaatin diktatuurin”, kuten eräs tutkija arvioi.
Sota vaatii aina uhrinsa, niin nytkin. Vodka lisäsi rohkeutta, mutta vei myös huonoille teille. Moni vodkaturisti päätyi ilotaloihin ja miliisien kynsiin.
Suomalaisten 1980-luvulla yleistynyt sikailu alkoi kyllästyttää venäläisiä ja haittasi bisneksiä. Trokaritkaan eivät voineet ymmärtää, miten ”kehittyneestä länsimaasta tulevat aikuiset ihmiset joivat itsensä lähes tajuttomiksi, oksentelivat, laskivat housuihinsa ja tekivät tarpeensa muiden nähden”.
Alettiin puhua yhä useammin nelijalkaisista ystävistä ja tšuhnista. Aiempi suomalaisten ihailu vaihtui ihmettelyyn.
Mutta kauppa kävi. Ne, jotka pysyivät tolpillaan, tekivät bisnestä: farkut, purukumit, muovikassit, lenkkitossut, saappaat, paidat ja puserot, takit ja pipot, sukat ja sukkahousut, kosmetiikka vaihtoivat omistajaa.
Mikä tahansa kelpasi trokareille, kunnes tavaraa oli kylliksi. Sen jälkeen keskityttiin pimeään rahanvaihtoon perestroikan loppuaikoina.
Neuvostoliiton systeemi mureni eikä länsimielisyyttä pystytty enää kitkemään. Ei auttanut edes purukumin vastainen kampanja, joka pelotteli, että purkan pureskelu eksyttää lapset rikollisille teille.
Trokareiden arvostus alkoi nousta. Entisistä hylkiöistä tuli sankareita. Nuoret ihannoivat trokareita ja jopa prostituoituja näiden hyvien tienestien vuoksi. Rahasta tuli kaiken mitta.
Shikalovin mukaan ulkomaiset turistit olivat kuin lännen etujoukko, joka tunkeutui voimalla sosialismin linnakkeeseen. Trokarit taas olivat kuin viides kolonna, joka horjutti neuvostojärjestelmää sisältä käsin.
Lopputuloksen tiedämme – Neuvostoliitto romahti. Syntyi uusi Venäjä, jota ei voi enää hyvällä tahdollakaan kutsua lännen ystäväksi.
Rahvaan käymän katukaupan lisäksi läntistä merkkitavaraa oli tarjolla yhteiskunnan eliitille berjozka-kaupoissa. Muistelen käyneeni sellaisessa Moskovassa ostamassa vodkapullon dollareilla. Ulkomaan passilla ja valuutalla se oli meille mahdollista. Luulen berjozkoilla olleen paljon enemmän moraalikäsityksiä romuttava vaikutus kuin katukaupalla.
Muistan kyllä myös Novgorodin leirintäalueella nähneeni Ladan lokasuojan alle sullottavan meikäläisiltä ostettuja sukkahousuja. Matkaseurana bussissa oli erään Mannerheim- ristillä palkitun hyvin tunnetun kenraalin tyttärentytär Kauniaisista. Häntä ja ulkomaista miestään kovin ihmetytti miten yksi suomalainen oli siinä menossa Moskovaan tapaamaan muuatta nuorta naista.
Ilmoita asiaton viesti
Berjozka-kaupoissa en käynyt, mutta Moskovan lentokentän tax freessä oli yllättäen italialaisia maraschinokirsikoita, joten ostin purkin joulukakkuuni. Ja tein hyvän teon; siellä näet kuulutettiin että lento lähteekin eri portilta, joten herättelin vastapäätä nuokkuneen Kalle Tappisen ja sanoin että menoksi jos aiot kotiin.
Tulisi pitkä runo jos kertoisi lisää, mutta en varmaan ollut Leningradissakaan ainoa, joka antoi juomarahaksi parin markan yhden koon sukkahousut, ja maksoi Moskovassa taksimatkan yhden dollarin setelillä.
Ilmoita asiaton viesti
Käydessäni toistaiseksi viimeistä kertaa Moskovassa keväällä 2014 ihailin Bolshoi teatterin ympäristön uusia kivettyjä kävelykatu-alueita. Jo lentokentällä oli tuntunut kuin olisin ollut Milanossa kaikkine luxusliikkeineen.
McDolnalds’in pöydässä Pauligin kahvia maistellessani juolahti mieleen lähettää tekstiviestinä idän terveisiä Savon Sanomien päätoimittaja Jari Touruselle joka kommentoi lehdessään parhaillaan tiivistyvää Ukrainan tilannetta. Jonkin ajan kuluttua hänet korvattiin Seppo Rönköllä.
Nimi Mikael alkukreikk. “Kuka on kuin Jumala”, arkkienkeli. Eräs norjalainen YK-työkaveri Roomassa oli pitänyt Suomea ”ei oikeana sivistysvaltiona” jossa yksilöitä arvotetaan nimen perusteella. Poliitikko Mikael Jungnerin aikaan maakuntalehdissä kiertäneessä artikkelissa suositeltiin kuuntelemaan häntä.
Ilmoita asiaton viesti
Sellaistahan siellä oli, eikä farkkujaan tarvinnut myydäkään: Leningradiin mentäessä niitä kehotettiin säilyttämään hotellihuoneessa lukitussa matkalaukussa, muutoin saattoi käydä niin että farkut oli viety ja tilalle jätetty ruplia.
Ilmoita asiaton viesti
Intouristin nais-opas katseli kerran ”bussilastiaan” ja sanoi, että on ihmetellyt, että missä meidän vaimot ja morsiamet ovat?
– Jatkoi sitten itse, että tietää toisaalta sanonnan, että miksi tuoda-ja matkustaa sellaiseen kaupunkiin samovaarin kanssa, jossa valmistetaan samovaareja…?
Ilmoita asiaton viesti
Tuota noin, Moskovassa oli hotellissa tiedote, että ulkopuolisten vierailut eivät ole sallittuja, mutta niin vaan oli jollain Kunnon isällä aamiaispöydässä seuranaan paikallinen nuori nainen.
Ilmoita asiaton viesti
…se oli sitä surutonta nuoruusaikaa ja Kekkonen pressana kai…?
…ja siellähän se Kekkonenkin…
Ilmoita asiaton viesti
Skarppaisitko, toivoisin.
Ilmoita asiaton viesti
???
– Kekkonen usein Moskovassa ja muualla,
Suomi-sissit Leningradissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jurin nimi on translitteroitu taas kerran päin honkia. Katsokaa nyt vaikka Wikistä miten Juri Gagarin kirjoitetaan eri kielillä. Usein maahanmuuttovirkailijat katsovat englannin- tai ranskankielisen tekstin Venäjän passista, ja käyttävät sitä muotoa. Ei se tietenkään aina niin yksinkertaista ole; saksassa ja englannissa maantieteelliset ja muut erisnimet usein translitteroidaan eri tavalla ja historiallisestikin sääntöjä on Suomessakin muutettu. Smirnoff olisi nykyään Smirnov.
Ilmoita asiaton viesti
Krimillä v. 1985 vaimon kanssa nähtiin illalla hotellin parvekkeelta, kuinka musta mersu seisoi parkkialueella ja jo tutuiksi käyneet mustan pörssin kauppiaat kävivät kukin viemässä avatusta sivuikkunasta kirjekuoren kummisedälle. Sitten tuli miliisin jeeppi ja nähtävästi miliisipäällikkö kävi vielä noutamassa mersusta omansa.
Kaupankäynti tapahtui siten, että hintaneuvottelut käytiin hotellihuoneessa ja sitten mentiin hotellin puutarhaan, jossa miehet kävelivät vastakkain, ja 007-tyyliin kassit vaihtuivat. Maksoivat ihan sovitusti.
Ilmoita asiaton viesti
Kotkan ja Haminan uskomaton lahja Suomelle, Veikko Lavi, teki aiheesta upean laulun, joka itse asiassa kertoo kaiken siitä ajasta: ”Leningradin reissu”
https://www.youtube.com/watch?v=49zmjcIQDvY
Hyvä, Vepa!
Ilmoita asiaton viesti
70-luvulla vitsailtiin, että em. reissu on maailman pisin tunneli. Kummallinen suomalainen ilmaus.
Ilmoita asiaton viesti
Se oli varmaankin hieman epäonnistunut vertaus siihen kuuluisaan Porkkalan junakyytiin, eikö?
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla vanhakantainen ilmaus; lapsuudessani sanottiin, että on tunnelissa, kun on kännissä. Miksi muuten saksaksi sanotaan, että kännissä ollaan sinisiä?
Ilmoita asiaton viesti
…Oletpa aikamoinen ”saaristopurjehtija” ja merenkulkija…?!
Itse olin kauan sitten ”pyykkivesillä” mil. ”Keihässalmen” mukana
ja sen jälkeen näin viimeksi merta kunnolla muutaman kesäviikon ajan
Bengtskärin majakalta. Viikarin saarella, Kotkan edustalla on myös tullut muutaman kerran oleskeltua. Siellä kysyin kerran kotkalaisilta soittajilta Lavin Vepasta ja kovin tuli kehuja laulajasta ja hänen aidoista tarinoistaan.
Tuosta maatila-vene-maatila-bisneksestäsi muistui mieleeni kuopiolaisen, entisen työkaverini laulu:
”…ei muuta keinoa, kuin myydä kiitolinja ja ostaa tila Kainuusta ja toivoa että halla kaiken viljan veis…?” ( Liittyi kai katokorvauksiin?)
– Hyvää jatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Juu, jopa Marski mamoili aiemmin, eikä aseveljen, Saksan Aatun toiveista huolimatta iskenyt Leningradiin, mutta me, reservin sotamiehet, korpraalit, alikessut ja muut alempiarvoiset vodkaturistit näytimme vuosikymmeniä myöhemmin, että täältä pesee ja jos sattui louvo loppumaan, tai matkakassa varastettiin, niin kaverilta lainattiin, tai myytiin vaikka takki päältä ja kengät jalasta! – Mitään varsinaisia ”ilotaloja” en huomannut, mutta daamit nurkka-ja takapöydistä tarkkailivat varietee-illan etenemistä ja Suomi-poikien itsetunnon ja muunkin,vodkan voimalla kohoamista…
Aikalais-,matkalais-ja kokemustodistajana voin todistaa, että tuo Lavin Vepan kappale ”Leningradin reissu” on tarkka ja oikea kuvaus, niistä reissuista.
…Muistaakseni ko kirjasta pyöri tekijän haastattelu Puheradiossa…?
Liekö Areenalla?
Ilmoita asiaton viesti
Eräs, omakohtainen tosikertomus sattumuksista vodkaturistina:
– Erään Leningradin reissun jälkeen vaimo vastasi ”häiriöiseen” ulkomaan puheluun, antoi luurin minulle ja sanoi että siellä on varmaan veljesi Kanadasta?
Ei ollut, vaan tuntematon naisääni Leningradista kertoi, että hänen poikaystävällään on lompakkoni, jossa on ajokortti (-ei rahaa)-tuletko pian uudelleen, niin säilytämmeja
ne ja parit, nätit sukkahousut riittää löytöpalkkioksi?
Vastasin että en itse, mutta tuttu bussikuski ajaa sinne usein ja jatkossa sain sovittua heille treffit ja bussikuskille toivotun ”löytöpalkkion” laukkuun.
Palattuaan kuski ojensi lompakkoni ja sanoi, että tätä on vaikea uskoa todeksi, sillä minulta on vuosien varrella viety siellä kaikenlaista, enkä mitään ole saanut mistään, enkä koskaan takaisin?
(…Myöhemmin ko lompakko ja ajokortii varastettiin kirjaston naulakosta, kun kävin vain lyhyen hetken tiskillä…)
Ilmoita asiaton viesti