Markat, farkut ja sukkahousut

Venäläiset trokarit ja suomalaiset vodkaturistit olivat etulinjassa siinä taistelussa, joka johti Neuvostoliiton romahdukseen 1991. Tähän johtopäätökseen tulee uudessa kirjassaan Neuvostoliitossa syntynyt Itä-Suomen yliopiston historian dosentti (Yury Shikalov: Markat, farkut ja sukkahousut – Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa, Gaudeamus 2020).

Mainiossa kirjassaan Shikalov kirjoittaa, että suomalaiset ja muut lännen turistit onnistuivat tavaroiden avulla tekemään sen, mihin Neuvostoliiton vihollisjoukot tykkeineen ja konekivääreineen eivät toisen maailmansodan aikana pystyneet.

Trokarit olivat kuin kapitalistisen maailman agentteja. KGB jahtasi toisinajattelijoita ja CIA teki omaa propagandaansa, mutta länsi valloitti Neuvostoliiton farkuilla ja sukkahousuilla.

Farkkuja kuvataan kirjassa ”tuhoesineiksi”, jotka tekivät neuvostoaatteista selvää paljon tehokkaammin kuin läntinen propaganda. Lännen lopullinen voitto tapahtui Shikalovin siteeraaman tutkijan mukaan silloin, kun farkut saivat haltuunsa neuvostoliittolaisten takamukset.

Lännen ”hyökkäyksen” kärjessä taistelivat suomalaiset turistit erityisesti Leningradissa ja sen lähialueilla. Pimeän kaupan pioneerit valtasivat yhä uusia asemia 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin matkailu kasvoi nopeasti.

Suomen tuhovoima oli kirjan mukaan suuri ja lopulta suomalaiset farkut, markat ja sukkahousut voittivat ”Smolnan aukion proletariaatin diktatuurin”, kuten eräs tutkija arvioi.

Sota vaatii aina uhrinsa, niin nytkin. Vodka lisäsi rohkeutta, mutta vei myös huonoille teille. Moni vodkaturisti päätyi ilotaloihin ja miliisien kynsiin.

Suomalaisten 1980-luvulla yleistynyt sikailu alkoi kyllästyttää venäläisiä ja haittasi bisneksiä. Trokaritkaan eivät voineet ymmärtää, miten ”kehittyneestä länsimaasta tulevat aikuiset ihmiset joivat itsensä lähes tajuttomiksi, oksentelivat, laskivat housuihinsa ja tekivät tarpeensa muiden nähden”.

Alettiin puhua yhä useammin nelijalkaisista ystävistä ja tšuhnista. Aiempi suomalaisten ihailu vaihtui ihmettelyyn.

Mutta kauppa kävi. Ne, jotka pysyivät tolpillaan, tekivät bisnestä: farkut, purukumit, muovikassit, lenkkitossut, saappaat, paidat ja puserot, takit ja pipot, sukat ja sukkahousut, kosmetiikka vaihtoivat omistajaa.

Mikä tahansa kelpasi trokareille, kunnes tavaraa oli kylliksi. Sen jälkeen keskityttiin pimeään rahanvaihtoon perestroikan loppuaikoina.

Neuvostoliiton systeemi mureni eikä länsimielisyyttä pystytty enää kitkemään. Ei auttanut edes purukumin vastainen kampanja, joka pelotteli, että purkan pureskelu eksyttää lapset rikollisille teille.

Trokareiden arvostus alkoi nousta. Entisistä hylkiöistä tuli sankareita. Nuoret ihannoivat trokareita ja jopa prostituoituja näiden hyvien tienestien vuoksi. Rahasta tuli kaiken mitta.

Shikalovin mukaan ulkomaiset turistit olivat kuin lännen etujoukko, joka tunkeutui voimalla sosialismin linnakkeeseen. Trokarit taas olivat kuin viides kolonna, joka horjutti neuvostojärjestelmää sisältä käsin.

Lopputuloksen tiedämme – Neuvostoliitto romahti. Syntyi uusi Venäjä, jota ei voi enää hyvällä tahdollakaan kutsua lännen ystäväksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu