Merete Mazzarella ja perussuomalaiset

Suomenruotsalainen kulttuurivaikuttaja, kirjailija ja kirjallisuuden professori (emerita) Merete Mazzarella tekee uudessa kirjassaan järisyttävän paljastuksen: ”Minä en tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä.” Mazzarella sanoo eläneensä punavihreässä kuplassa.

Mazzarellan tunnustus liittyy suoraan hänen kirjansa ideaan ja nimeen (Emmekö voisi elää sovussa? – Esseitä ajastamme, Tammi 2020). Mazzarella haluaisi elää sovussa myös perussuomalaisten kanssa, vaikka onkin mahdollisimman kaukana heidän mielipiteistään.

Kirjan ajankohtaisista teemoista tärkein onkin polarisaatio; kuinka väestöryhmien välisiä vastakkainasetteluja voitaisiin vähentää. Mazzarellan mielestä yhteiskunta jakautuu leireihin, jotka ovat yhä vähemmän tekemisissä toistensa kanssa samalla kun leirien vastakohdat kärjistyvät.

Mazzarella, 75, myöntää, että hän on vihdoin joutunut tarkistamaan kuvaansa todellisuudesta. Hän lainaa ranskalaista älykköä Christophe Guilluytä, joka on kirjoittanut Ranskan syrjäseutujen asukkaiden huolista ja kuilusta tavallisten kansalaisten ja eliitin välillä.

Guilluy kirjoittaa, että Ranskan eliitti pitää kansaa ”joukkona yksinkertaisia, rasistisia maajusseja ja kylähulluja, joiden elämän ainoa päämäärä on saastuttaa ympäristö”. Tarkkaavainen henkilö on saattanut kuulla Suomessa samanlaisia äänenpainoja.

Synnintuntoon tullut Mazzarella muistelee, että kun persut saivat eduskuntavaaleissa suuren vaalivoiton, jytkyn, toimittajat irvailivat heidän pukeutumiselleen ja pohtivat ennakkoluuloisesti heidän ruokailutottumuksiaan.

Mazzarella tunnustaa punavihreästä kuplastaan, että ”olisimme hyvin voineet olla nöyrempiä ja valmiimpia ajattelemaan, että perussuomalaisia äänestäneiden joukossa oli aivan kunnon ihmisiä, joilla saattoi olla toisenlaiset ja konservatiivisemmat arvot kuin meillä mutta joita on silti syytä kunnioittaa”.

Suhtautuminen pakolaisiin jakaa ehkä eniten mielipiteitä. Pakolaisviha ja rasismi ovat tietenkin tuomittavia, mutta Mazzarella korostaa, että pakolaisskeptisyys ei sinänsä ole kohtuuton asenne: ”Sen kanssa täytyisi pystyä käymään dialogia.”

Kun Mazzarella kirjoitti, ettei tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä, voinee tulkita niin, ettei hän ole myöskään tavannut yhtään perussuomalaista, mikä olisi uskomaton saavutus nyky-Suomessa.

On korkea aika järjestää Mazzarellalle tapaaminen aidon persun kanssa. Kai se onnistuu siinä, missä Pekka Haavistolta Teuvo Hakkaraisen tapaaminen Viitasaaren sahalla. Matti Putkonen persujen puoluetoimistosta varmaan hoitaa mielellään käytännön järjestelyt.

Tapaamisen asialistan kärkeen voisi nostaa yhden kiinnostavan lauseen Mazzarellan kirjasta. Hän nimittäin kirjoittaa, että ”perussuomalaiset kaipaavat Suomea, jossa oli vain kaksi sukupuolta eikä kukaan valittanut lihansyönnistä tai autoilusta.”

Historiallisen tapaamisen jälkeen osapuolet toteaisivat kuin yhdestä suusta olevansa yksimielisiä siitä, että ovat erimielisiä lähes kaikesta. Ilmaan vastausta vaille jäisi roikkumaan kaino kysymys: emmekö voisi kuitenkin elää sovussa?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu