Miehen ja koiran ikuinen elämä

Kirjat ovat siitä metkoja, että niissä voi tapahtua mitä vain. Tanskalaisen menestyskirjailijan romaanissa 475-vuotias mies kertoo elämästään 350-vuotiaalle koiralleen (Kaspar Colling Nielsen: Tanskan sisällissota 2018-2024, Aula 2019).

Mies ja koira ovat kantasoluhoidoilla saavuttaneet ikuisen elämän. Koira on miehen paras ystävä ja se osaa puhuakin. Miehen muistoissa päällimmäisenä on 350 vuotta aiemmin riehunut Tanskan verinen sisällissota.

Vaikka mies elää kaukana tulevaisuudessa, romaani kertoo ennen kaikkea nykyajasta ja aikamme ilmiöistä. Se on kustantajan luonnehdinnan mukaan ”tulevaisuuden kaapuun naamioitunut nerokas kuvaus nykyajasta ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteen murenemisesta”. Hienosti kiteytetty.

Kirjassa on toinenkin puoli. Se on mustan huumorin sävyttämä romaani yllättävine käänteineen. Joskus menee överiksi, mutta tämänkaltaisissa tarinoissa se sallittakoon. Joskus taas kirjailija esitelmöi ja esittelee viisauksiaan tarpeettoman laajasti kuin poliitikko konsanaan.

Kirja alkaa makaaberilla kuvauksella, kun pyöveli on teloittamassa nuorta poliitikkoa raivoisan ja innostuneen kansanjoukon edessä. Ihmiset kirkuvat kuin nykypäivän somekansa twitterissä: Tappakaa hänet! Puhkaiskaa häneltä silmät!

Pyöveli onnistui tehtävässään vasta toisella yrityksellä. Poliitikon pää iskettiin paalun nokkaan. Kaikki halusivat pidellä sotasaalista. Kansanjoukko hurrasi, kun poliitikon pää oli saatu vadille. Sadistien riemujuhlaa.

Mies muistelee, miten hänkin tunsi suurta tyydytystä nähdessään omahyväisen poliitikon teloituksen. Poliitikko oli edellisiltana televisiossa yrittänyt kieltää Tanskan katastrofaalisen tilanteen, mutta lopulta hänestä tehtiin naurunalainen.

475-vuotias muistelija on muuttunut mies. Enää hän ei seuraa maailman menoa. Hän tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi:

”En viitsi ottaa kantaa mihinkään. Tulen siitä vain surulliseksi, ja miksi tekisin jotain, mikä pilaa mielialani?”

Mies sanoo suhtautuvansa politiikkaan kuin huonekaluihin: ”Kiinnostun vasta sitten kun ne ovat vanhoja.”

Romaanin päätarinan ohella mies kertoo herkkiä tarinoita tapaamistaan ihmisistä ja eläimistä. Nykyisessä elämässään mies järjestää ystäväpiirinsä kanssa riettaita juhlia tarinoinnin ja menneiden muistelun ohessa. Taidan liittyä joukkoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu