Mielensäpahoittajan isäkin pahoitti mielensä
Mielensäpahoittajan hahmolla ja tv:n viihdeohjelmissa maineensa luonut Tuomas Kyrö on pahoittanut mielensä. Hän on lukenut jostakin, että kirjailija myi itsensä menemällä televisioon. Kaiken kukkuraksi Panu Rajala on mennyt sanomaan, että Mika Waltarissa meillä oli oikea kirjailija, joka ei olisi koskaan päätynyt television viihdeohjelmiin.
Näitäkin tärkeitä asioita Kyrö käsittelee uudessa kirjassaan (Kirjoituskonevaras, WSOY 2020), joka on kuin kooste muistelmia ja kolumneja. Viime vuosina Kyrö on ollut vakiovieras sellaisissa ohjelmissa kuin Hyvät ja huonot uutiset sekä Pitääkö olla huolissaan.
Itse en pysty katsomaan Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa, jonka päätähtiä ovat äänekkäästi hohottava juontaja ja tekohauskoja repliikkejä paperista lukevat kirjailijat Kari Hotakainen, Tuomas Kyrö ja Miika Nousiainen. Mutta nyt on kyse paljon isommista asioista kuin tämän kirjoittajasta.
Kyröä jurppii ”arvostettujen kirjallisuusukkeleiden”, kuten Panu Rajalan kritiikki osallistumisesta tv-viihteen tekemiseen. ”Niin kuin olisi tehnyt suuren päätöksen antaa pikkusormensa pirulle. Palkkioksi tulisi valtava omaisuus… Itseäni en ole myynyt, Kyrö kirjoittaa vihaisen oloisesti.
Huumorimies Kyrö vastaa Rajalan Waltari-puheisiin tosissaan ja väittää, että Waltari jos joku olisi lähtenyt komediapaneeliin, jos niitä olisi hänen aktiiviaikanaan ollut.
Waltari oli monipuolinen kirjoittaja. Hän kirjoitti elokuvia, sarjakuvia, pienoisromaaneja, lapsuuden muistelmia ja paksuja lukuromaaneja, kuten Sinuhe, eikä hän Kyrön mielestä rajannut pois mitään aluetta, jossa hänen sanoillaan oli käyttöä:
”Jos Waltari eläisi tänään, hän olisi ehdottomasti Kari Hotakaisen, Miika Nousiaisen ja Jenni Pääskysaaren kanssa tekemässä ohjelmaa nimeltä Pitääkö olla huolissaan. Minä olisin kateellinen Waltarin empaattishumoristisista one-linereista, joista huokuu ihmisen ja historian ymmärrys. Kiukuttelisin kotona, miksei minua haeta ohjelmaan.”
Waltari olisi Kyrön mielestä myynyt ohjelmaformaatteja ulkomaille ja osallistunut jopa tanssikilpailuun. Ja kun Kyrö pääsee vauhtiin, häntä ei pidättele mikään.
”Eino Leinolla ja Minna Canthilla olisi ollut omat keskusteluohjelmat myöhäisillassa. Aleksis Kivi olisi kulkenut tuotantoyhtiöstä toiseen ja pyytänyt päästä vieraaksi johonkin paneeliin. Hän olisi päätynyt Putoukseen kisaamaan Duudsoneiden kanssa. Pentti Haanpää olisi kärjistänyt ja tiristänyt mainosradiossa samannimisessä ohjelmassa. Pentti Saarikoski ja Hannu Salama olisivat olleet kilpailevien joukkueiden kapteeneja komediapaneelissa. Eeva Joenpellon sarkasmin ympärille olisi rakennettu päheä late night show.”
Uskotaan, uskotaan. Eiköhän ”nimeltämainitsematon” Panu Rajalakin muuta suhtautumistaan Kyrön vakuuttavien esimerkkien jälkeen. Saattaisihan kirjailija Rajala itsekin joskus lähteä tv:n viihdeohjelmaan, jos joku ymmärtäisi pyytää.
Tuomas Kyrön esiintyminen viihdemiehenä televisiossa on suorastaan kansalaisvelvollisuus. Suomalainen kulttuuri pelastuu ja kirjallisuus alkaa jälleen kukoistaa, kun yhä useampi kirjailija lukee paperista hienoja tekstejään televisiossa.
Mielensäpahoittajasta tehdään uusia kansainvälisiä sopimuksia ja kansalliskirjailijaksi kohotettu Kyrö ohittaa tuotapikaa Kalle Päätalon julkaistujen sivujen määrässä.
P.S.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Kyrö kirjoittaa, että Pentti Saarikoski kuoli 37-vuotiaana. Todellisuudessa hän oli vähän vaille 46-vuotias. Ja vielä: montaa on monta, kauaa on kauan ja paljoa on paljon.
Mie toela tykkäsin tästä kirjasta ja ymmärrän net telkkaritouhutki. En kato itte juuri telkkaria, niin minua ei puhuttele ehkä samala laila se teevee kohta.
Ilmoita asiaton viesti
Kielitoimistohan nykyään hyväksyy montaa-muodon tilanteissa, joissa sillä voidaan ilmaista merkitysero monta-sanaan verrattuna. Esim. lauseella ”luin montaa kirjaa” voi muka ilmaista, että yhtään ei välttämättä tullut luettua kokonaan. Itse en kyllä tykkää tuosta kaksoispartitiivista. Varsin huvittavaa oli, kun pari päivää sitten tein jonkin iltiksen kielimuototestin, ja sen tuomion mukaan valitsemani ”monta”-muoto oli suorastaan väärin.
Paljoa on periaatteessa aivan oikea paljo-substantiivin partitiivi. (”Olen hänelle paljosta kiitollinen.” ”En saanut siitä paljoakaan irti.”) Toki paljon-sanaa käytetään myös kielteisissä yhteyksissä adverbina.
Kauaa on vähemmän oikein, koska kantasana on kauka, jonka partitiivi olisi ”kaukaa”, mutta kohta varmaan tuo löperöksi muuttunut Kielitoimisto senkin hyväksyy.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Kielitoimiston montaa-sanaa tiettyihin yhteyksiin suorastaan tuputtava ohje, jossa väitetään, että tietyissä ”yhteyksissä lyhyempi muoto *monta* ei olisi mahdollinen”.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/pronominit/ohje/494
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Olli hyvästä taustoituksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomas Kyrö on oivaltanut, että poskensoitolla TV-persoonan rakentanut kirjailija myy paremmin. Kuten Kari Hotakainenkin.
Jari Tervo oivalsi sen jo aiemmin, mutta enää ei ole ukkoa näkynyt ruudussa.
Kyllä maailmaan hömppää mahtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Leino, Canth, Kivi, Haanpää, Saarikoski, Joenpelto. Kyrön mukaan he ”olisivat olleet” sitä tahi tätä. Miksi Hannu Salaman (s. 1936) nimi on tuossa sarjassa? Hänen tekemisillään ei tarvitse jossitella.
https://www.is.fi/viihde/art-2000006414068.html
Panu Rajalan persoona ärsyttää Tuomas Kyröä. Niin minuakin.
Ilmoita asiaton viesti
Hiukan on Kyrö innostunut.
Kun olen aiemmin lukenut sekä Kiekua ja Kaikua että Turjan, Kurjensaaren ja muiden aikalaisten arvioita Waltarista, uskon kyllä, ettei Mikaa olisi kovin vaikea ollut houkutella komediapaneeleihin.
Ärsyttää kuitenkin arvailu siitä, mitä Hannu Salama ”olisi tehnyt”.
Ilmoita asiaton viesti