Mies joka soluttautui Auschwitziin

Joka vuosi ilmestyy lukematon määrä kirjoja, joiden nimessä on sana Auschwitz. Minullakin on tällä hetkellä lainassa kolme uutta Auschwitz-kirjaa: Auschwitzin kirjastonhoitaja (Like), Auschwitzin sabotööri (Into) ja Mies joka murtautui Auschwitziin (WSOY).

Auschwitz kiinnostaa ja Auschwitz myy. Se on ymmärrettävää eikä keskitysleirien kauhuja ole syytä unohtaakaan, vaikka mieli joskus tekisi.

Keskitysleirit ovat täynnä merkillisiä ihmiskohtaloita. Yksi merkillisimmistä on puolalaisen Witold Pileckin (1901-1948) elämäntarina, joka tuli laajemmin tunnetuksi vasta kun Neuvostoliitto romahti ja Varsovan arkistot avautuivat kommunistien valtakauden jälkeen.

Walesilaisen toimittaja-kirjailijan Jack Fairweatherin juuri suomeksi julkaistu elämäkerta kertoo miehestä, joka soluttautui Auschwitzin keskitysleirille, perusti sinne vastarintasolun, välitti tietoja näkemistään natsien sotarikoksista ja onnistui parin vuoden jälkeen pakenemaan leiriltä (Mies joka murtautui Auschwitziin, WSOY 2021).

Kun Saksa oli miehittänyt Puolan toisen maailmansodan alussa, Witold Pilecki perusti useiden upseereiden ja siviilien kanssa maanalaisen salaisen armeijan.

Witold otti vastaan tehtävän soluttautua vankileirille, jota saksalaiset rakensivat Auschwitziin. Hän järjesti itsensä paikkaan, missä tiesi joutuvansa pidätetyksi. Hänet vietiin keskitysleirille syyskuussa 1940.

Vaikka Witold onnistui lähettämään tietoja Auschwitzistä, ne eivät johtaneet oikein mihinkään. Häntä ei otettu vakavasti. Leiriä ei pommitettu eikä sinne hyökätty, kuten Witold ehdotti. Kesti kauan ennen kuin tajuttiin, mikä oli Auschwitzin todellinen luonne.

Witold oli ensin itsekin ymmällään. Keskitysleiri muuttui kuolemantehtaaksi hänen silmiensä edessä. Ajoittain hänen oli vaikea saada tolkkua tapahtumista.

Witold selvisi hengissä natsien kuolemanleiriltä, mutta ei kommunistien kynsistä. Hän ei myötäillyt sen enempää natseja kuin kommunisteja.

Witold liittyi sodan loppuvaiheissa vastarintaliikkeeseen, joka taisteli kommunisteja vastaan. Kun kommunistit pääsivät valtaan, Witold pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Kovin syyte oli maanpetos. Hän oli pitänyt yhteyttä Lontoossa toimineeseen pakolaishallitukseen.

Witoldin juttu oli Puolan ensimmäisiä neuvostotyylisiä näytösoikeudenkäyntejä. Häntä kuulusteltiin puolen vuoden aikana yli 150 kertaa.

Kidutukset vankilassa olivat arkipäivää. Mies nujerrettiin totaalisesti: ”Auschwitz oli leikkiä tähän verrattuna. Olen hyvin väsynyt. Haluan, että tämä päättyy nopeasti”, oli vangin toive.

Oikeudenkäynnin viimeisenä päivänä Witoldille annettiin tilaisuus vastata. Kirjassa kuvataan, miten hän nousi hitaasti seisomaan ja alkoi puhua:

”Olen yrittänyt elää elämäni niin, että olisin viimeisellä hetkellä pikemminkin tyytyväinen kuin peloissani. Olen tyytyväinen tietäessäni, että taisteleminen oli sen arvoista.”

Armoa Witold ei suostunut anomaan. Oikeudenkäynnin jälkeen hänet teloitettiin niskalaukauksella. Witold kuoli uskoen, että hänen tehtävänsä Auschwitzissä oli epäonnistunut.

Fairweather kuitenkin kirjoittaa, että Witold onnistui todennäköisyyksiä uhmaten toimittamaan raporttinsa ulos Auschwitzistä, mutta liittoutuneet epäonnistuivat, sillä ne eivät kuunnelleet.

Tänään Witold Pileckiä pidetään Puolan kansallissankarina. Itse en ennen tätä kirjaa tiennyt mitään tästä miehestä, joka syntyi Karjalan Aunuksessa.

Mies joka murtautui Auschwitziin on harvinaisen vaikuttava teos, eikä ihme, että sen pohjalta on tekeillä elokuva.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu