Mitä tapahtuu Venäjällä Putinin jälkeen?
Kun ilma alkaa olla sakeana arvailuja Putinin asemasta, on aika ottaa selvää, mistä on kyse. Kirjat ovat hitaita välineitä kommentoimaan ajankohtaisia asioita, mutta taustaa niistä saa, jos viitsii vaivautua.
Aloitetaan Arvo Tuomisen uudesta kirjasta (Venäjä – Kirjoituksia Venäjästä ja Putinista, Readme). Tuominen ei malta pitää näppejään erossa ajankohtaisista asioista, vaikka tietää hyvin, että veikkaukset voivat mennä pieleen.
Arvo panee koko asiantuntijan arvovaltansa peliin, esittää konkreettisia näkemyksiä ja lyö nimiä pöytään jopa Putinin seuraajasta. Tuominen lähtee siitä, että vallansiirto on Putinille ”ihan oikeasti elämän ja kuoleman kysymys”.
Ennen kuin mennään nimiin, muistutetaan mieliin suuri kysymys: tapahtuuko Venäjän vallanvaihdos rauhanomaisesti vai suuren sekasorron jälkeen?
Yhden miehen pitkä hallintokausi on päättynyt usein sekasortoon. Kun Iivana Julma kuoli, sekasortoa kesti puoli vuosisataa. Levotonta aikaa elettiin myös sekä Stalinin että Brežnevin lähdön jälkeen.
Tuominen arvioi, että sekasorto uhkaa nytkin ja erityisesti, jos Putin jatkaa presidenttinä elämänsä loppumetreille asti. Ja jos sota Ukrainassa jatkuu vuosikausia, Arvo arvioi, että Putin pysyy vallassa vielä kauan.
Heti perään Tuominen kuitenkin veikkaa, että Putin jää sivuun jo vuonna 2024, jos vain Ukrainan sodassa on saavutettu jonkinlainen ratkaisu. Putinin on tietenkin kyettävä selittämään ratkaisu voitokseen.
Kun Putinin seuraajaa mietitään, Tuominen kehottaa kiinnittämään huomiota eliitin lapsiin. Kun valtaan ja rahaan 1990-luvulla kiinni päässeet siirtyvät sivuun, vallan ja rahat perivät heidän lapsensa.
Tuomisen mielestä on täysin mahdollista, että vallansiirto hoidetaan tulevaisuudessa ikään kuin perintönä. ”Tässä tapauksessa kysymys kuuluukin, nouseeko valtaan Patruševin poika vai Putinin tytär? Kummassakin tapauksessa papat saisivat pitää henkensä ja rahansa.”
Venäjän presidenttipelin ykkösnimeksi Tuominen nostaakin yllättäen turvallisuusneuvoston sihteerin Nikolai Patruševin pojan, maatalousministeri Dmitri Patruševin.
Venäjällä ratkaisut voivat olla yllättäviä. Tuomisen mielestä Putin nimeää seuraajansa todennäköisesti hyvin nopeasti ja yllättävästi, jos hän on valinnan tekijän asemassa, kun ratkaisu tehdään.
Tuominen taustoittaa hyvin Venäjän kehitystä ja usein hän myös ymmärtää venäläisiä, vaikka ei hyväksykään nykymenoa. Nimispekulaatiot ovat kiinnostava lisä kirjan kokonaisuudessa.
Fantastisimman arvion Venäjän tulevasta presidentistä luin kirjailija Rax Rinnekankaan esseekokoelmasta Baabel (Lurra Editions). Hän kirjoittaa Katariina Suuren paluusta ja nostaa esille Aleksei Navalnyin puolison Julian nimen. Menemättä yksityiskohtiin siteeraan tekstiä, jossa on monta jos-sanaa:
”Jos järjestelmä sallii ehdokkuudet ja jos Julia Navalnaja onnistuu säilymään hengissä ja vieläpä terveenä ja jos vaalit ovat rehelliset ja demokratian toteutuminen edes riekaleina sallitaan, hänet valitaan Venäjän seuraavaksi presidentiksi, joka armahtaa miehensä, joka kärsii siinä vaiheessa mitä todennäköisimmin elinkautista tuomiotaan, jos on edelleen elossa.”
Hyvä lähtökohta arvioille itänaapurin tulevaisuudesta on, että kukaan ei tiedä, minne Venäjä on menossa.
Pitkään Moskovassa asunut toimittaja Pekka Lehtonen kiteyttää epätietoisuuden mainiossa kirjassaan Myyttien ja utopioiden maa (Warelia) tokaisemalla, että Venäjä kulkee edelleen sattumanvaraisesti jonnekin.
Lehtonen siteeraa Gogolin Kuolleita sieluja vuodelta 1842: ”Minne riennät sinä Venäjä, vastaa! Ei vastausta. Kulkuset helisevät ihanasti, jyrähdellen repeilee kappaleiksi ilma muuttuen tuuleksi, ohi lentää kaikki, mitä vain on maan päällä, ja karsaasti väistäen antavat tietä muut kansat ja valtakunnat.”
Putinin itselleen myöntämä elinikäinen syytesuoja puretaan, ja alkaa selvitys hänen jättimäisen omaisuutensa alkuperästä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kirjat ovat hitaita välineitä kommentoimaan ajankohtaisia asioita…”
-… paitsi jos tekijänä on ollut Sun Tzu, Machiavelli tai von Clausewitz. Varsinkin ensinmainittua (544 eaa. – 470 eaa.) siteerataan ahkerasti Ukrainan sodan yhteydessä.
”Eliitin lapset” toimii ennustettaessa Pohjois-Korean vallansiirtoja, mutta tuskin Venäjän tapauksessa. Seuraava valtionpäämies – toistan: -mies – tullee sisäpiireistä, ehkä hiukan ulommalta kehältä mustana hevosena. Mutta milloin? Tuomisen päätelmä vuodesta 2024 voi olla oikea tai väärä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä ja venäläiset ovat aina yhtä arvaamattomia.
Kuka edes olisi osannut arvata Putinin tulon valtaan?
Ilmoita asiaton viesti
Masha Gessenin kirjassa Putinista käytetään hyvin pilkallisesti teologista määritelmää ”Voideltu”.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentinvaalit on pakko pitää vuonna 2024, muuten Yhtenäiseltä Venäjältä menee hajamielisimpienkin uskovaisten luottamus. (Tosin taisi joku puhua tällaisia Suomessakin puoli vuosisataa sitten).
Yhdyn kyllä Tuomisen veikkaukseen, että Putin ei ole ehdokkaana. Saa nähdä, miten se järjestyy.
Ilmoita asiaton viesti
Arvon tuorein kirja on täälläkin työn alla, – toisin sanoen hankittuna ja yöpöydällä, mutta niin on paljon muutakin.
Erään Venäjäkävijän kanssa tässä juuri pohdimme, seuraavasta naapurin johtajasta: kuka ja milloin. Tunnetusti vaikea ennustaa koska niin helkkaristi muuttujia. Minä näen, että nyt olisi rauta kuumana ja homma voisi lomota, jos joku työntää riittävästi. Tarvitaan siis voimaryhmä töihin: kadulta se ei tule, kuten nähty on, vaan siis jokin voimayhtymistä, armeija vai ohrana? Teen sen saman veikkauksen kuin 1991, eli armeija – kaikesta huolimatta, ja kaikesta ryvetyksestä piittaamatta. Voima sen ratkaisee ja eniten sitä on armeijalla. Huomaan päätyväni paljon käytettyyn arvauksene: joku nelikymppinen eversti. Juntalla voi olla mikä tahansa keulakuva, mutta kun ruuti palaa ja katu on märkä, ratkaisee yhtälö: voima, rohkeus ja ajoitus.
Ps.
Miksi juuri armeija? Siellä on oltu tulessa sen verran, että tulenkäyttöpidäkkeet ovat höllenneet, ja kentälle käsketyt upseerit kokeneet oikeasti sodanvaaraa, joten painetta ja muutostahtoakin on. Siksi sieltä se arvioni mukaan alkaa purkautua, valtojenkumoaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ainakaan hunompi voisi olla kuin Putin?
Ilmoita asiaton viesti
Miten niin ei seuraaja voi olla huonompi (lännen kannalta)?
Putinhan on itse vedonnut usein juuri siihen, että ”ne lännessä jotka haluavat syrjäyttää minut eivät ymmärrä että vain minä voin padota paljon radikaalimmat sisäiset voimat Venäjällä”.
Onko tuo paskapuhetta, who knows (mutta ei kerro).
Ilmoita asiaton viesti
Paradoksi:
Putin, Neuvostoliiton – yhteisöllisyyteen vetoava järjestelmä joka likvidoi nepotistisen tsarismin kansanvallan nimissä – kasvattama, on luonut oman sisäsiittoisen vallanperimysjärjestelmän.
Ultimaattisen vastenmielistä – vastenmielisempää on vain Venäjän kansan epäkypsä lammasmaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Arvo Tuominen ei muuten ole sama Arvo ”Poika” Tuominen, kommunisti, joka kääntyi demariksi ja istui lopulta eduskunnassakin. Hänet muistetaan mm. teoksestaan ”Sirpin ja vasaran tie” (1956),
Tämän Arvo Tuomisen tunnen Ylestä, jossa hän valmisti hienoja dokumentteja Karjalasta. Olen ilman muuta kiinnostunut hänen uudesta Venäjä-kirjastaan.
Eräät Venäjän tuntijat, niin kuin Hanna Smith ja Mika Aaltola ovat ennustaneet Putinille pikaistakin katoamista vallan kammareista. Toiset asiantuntijat, niin kuin Hufvudstadsbladetissa ja Suomen Kuvalehdessä kirjoittava Anna-Lena Laurén, eivät näe varmoja merkkejä Putinin uran päättymisesta. Venäjä on arvaamaton maa. Kuka olisi osannut ennustaa, että vallan ottaisi marraskuussa 1917 eräs Lenin, joka oli kesällä 1917 piileskellyt Suomessa?
Ilmoita asiaton viesti