Miten muuttuu Britannia Elisabetin jälkeen?

Britannia elää suuren muutoksen kynnyksellä. Siitä saatiin esimakua tällä viikolla, kun kuningatar Elisabet, 96, ei osallistunut parlamentin avajaisiin eikä pitänyt perinteistä kuningattaren puhetta. Se oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1963, kun kuningatar jäi pois parlamentin avajaisista.

Elisabet kärsii terveysongelmista. Hän ei enää pysty liikkumaan kunnolla.

Suomeksi juuri ilmestyneessä kirjassa spekuloidaan jo avoimesti Elisabetin poismenolla (Andrew Morton: Elisabet & Margaret – Windsorin siskojen yksityinen maailma, Docendo 2022).

Miltähän kuningattaresta on tuntunut lukea kirjan arviota, että kun Elisabetin arkku on joskus esillä Westminster Hallissa, sitä katsomaan tulevien jono on ainakin kaksikymmentä kilometriä pitkä.

Kuningattaren kuoleman ja sitä seuraavan seremonian valmisteluja -salanimellä London Bridge – on kuulemma mietitty perusteellisesti jo 1960-luvulta lähtien.

Elisabetin poismenolla tulee kirjan mukaan olemaan valtavat vaikutukset sekä Isolle-Britannialle että koko maailmalle. Morton ei kuitenkaan täsmennä, mitä hän tarkoittaa ”vertaansa vailla olevilla seurauksilla”.

Tuskin Britannia sentään monarkiasta luopuu. Charlesista tulee Elisabetin jälkeen kuningas, joskin hänen kautensa jää väistämättä paljon lyhyemmäksi kuin äitinsä kausi. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Elisabetista tuli kuningatar.

Kun Elisabetin isä Yrjö VI kuoli vuonna 1952, tunnettu radiokuuluttaja maalaili, että ”hänen kuolemansa auringonlasku sävytti koko maailman taivaan”. Samankaltaisia runollisia arvioita voi Mortonin mielestä aikanaan kuulla myös Elisabetista.

Isänsä kuollessa Elisabet oli matkalla Itä-Afrikassa. Yksi prinsessan seuralaisista tiivisti historiallisen hetken: ”Ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa nuori nainen kiipesi eräänä päivänä puuhun prinsessana ja kapusi seuraavana päivänä alas kuningattarena.”

Elisabet koulittiin pienestä pitäen tulevaan rooliinsa kuningattarena. Hän oppi hallitsemaan tunteensa ja käyttäytymään kuninkaallisen tyynesti. Niinpä hänen kerrottiin ottaneen vastaan tiedon isänsä kuolemastakin tyynesti kuin kuningatar.

Mortonin kirja vahvistaa Elisabetista kuvaa, jonka mukaan hän on viihtynyt paremmin hevosten ja koirien kuin ihmisten parissa. Muuan sisäpiiriläinen kuvaili Mortonille, ettei kuningatar ole ihmisihminen vaan hevosihminen ja koiraihminen.

Eläimiä kohtaan Elisabet onkin aina tuntenut ”hämmästyttävää empatiaa”. Empatian puutteesta häntä taas syytettiin esimerkiksi Dianan kuoleman jälkeen.

Mortonin kirja on täynnä mehukkaita juoruja ja intiimejä yksityiskohtia erityisesti Margaretan elämästä, jota sävyttivät skandaalinkäryiset rakkausseikkailut. Sen sijaan Elisabetin vakaasta tyylistä on ollut vaikea revitellä isoja otsikoita.

Kun Morton on ensin vyöryttänyt sivukaupalla tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tietoja kuninkaallisista siskoksista, hän nostaa lopulta kädet pystyyn: ”He pysyivät monelta osin arvoituksina kaikille paitsi toisilleen.”

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu