Muinais-Venäjän myytti ja Ukrainan sota

Kun Venäjä perusteli hyökkäystään Ukrainaan vetoamalla ikuiseen Muinais-Venäjään, lännessä pyöriteltiin päitä ja oltiin ihmeissään. Mistä oli kysymys?

Asiaa taustoittaa professori Jukka Korpela uudessa tietokirjassaan, joka sukeltaa syvälle Venäjän historiaan (Muinais-Venäjän myytti – Kiovan Rus, Ukraina ja vanhan Venäjän historia, Gaudeamus).

Vladimir Putinin historiakuvassa Venäjä on tuhatvuotinen valtakunta, joka syntyi Kiovan ympärille. Ukraina taas ei ole valtio eikä kansakunta vaan osa Muinais-Venäjää, joka ulottuu lännessä Puolaan, Baltiaan ja Suomeen saakka.

Tämän näkemyksen takana on niin poliittinen eliitti kuin ortodoksisen kirkon johto.

Meneillään olevalla sodalla Moskova yrittää toteuttaa ”pyhää velvollisuuttaan” palauttaa ukrainalaiset alkuperäiseen yhteyteen ja karkottaa vieraat valloittajat. Taustalla vaikuttaa ”rappeutuneen lännen ylihistoriallinen uhka”.

Sota on venäläisessä myyttimaisemassa pyhä asia: ”Tapattamalla sotilaita johtajat tuottavat isänmaalle pyhiä sankareita, jotka luovat kansakunnalle kollektiivisen tunteen ylemmyydestä. Näin sota, uhrit ja sankaruus ovat läsnä positiivisesti kaikkialla.”

Lännessä moni on pitänyt Putinin historiapuheita sairaan mielikuvituksen tuotteena. Korpela kuitenkin osoittaa, että Putin on esittänyt vain Venäjälle 1700-luvun jälkeen vakiintuneen käsityksen historiasta.

Venäjällä suuria hahmoja ovat edelleen keskiajan ruhtinaat Vladimir Pyhä, pyhä Aleksanteri Nevski ja pyhä Dmitri Donskoi. Heidän teoillaan perustellaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin, nykyisiä poliittisia päätöksiä.

Nämä historian hahmot, joihin Venäjällä vedotaan, ovat Korpelan mukaan myöhemmän historian kehitelmiä eikä niillä ole paljon tekemistä aitojen, menneisyydessä eläneiden henkilöiden kanssa.

Historioitsija pitää kuitenkin valtavana virheenä tulkita puheita pelkiksi korulauseiksi: ”Fantasiahistoria luo myyttimaiseman, joka on mitä täysimittaisimmin totta, kun sitä käyttää merkittävässä asemassa oleva puhuja.”

Keskusteluun on ainakin Venäjän ulkopuolelta vaikea osallistua rationaalisesti, koska asioita perustellaan mystisen retoriikan avulla. Venäläisestä oppineestakin argumentaatiosta puuttuu Korpelan mukaan rationalismin perinne.

Ortodoksinen kirkko pönkittää omalta osaltaan maallisen vallan puheita. Patriarkka Kirill siunaa Ukrainan sodan, pitää Putinia ”Jumalan ihmeenä” ja ylistää Aleksanteri Nevskiä, tuota lännen uhkaa vastaan taistellutta ”Venäjän taivaallista puolustajaa”.

Vaikka Jukka Korpela tuntee Venäjän ja venäläiset, moni asia sikäläisessä julkisuudessa ja politiikassa oudoksuttaa häntä jatkuvasti.

Outona hän pitää esimerkiksi sitä, että Putin oli taannoin Pietarin lentokentällä vastaanottamassa suuren julkisuuden saattelemana Athos-vuorelta Venäjälle vierailemaan saapunutta Neitsyt Marian vyötä.

Aivan sanattomaksi Korpela sanoo menevänsä, kun hän näkee Putinin fanipaidan, jossa tämä on kuvattu ylävartalo paljaana ratsastamassa jääkarhun selässä.

Venäjällä nihilismi tunkee kaikkialle, kuten kirjailija Ville Hytönen on kiteyttänyt: epäillään koko ajan, että muu maailma huijaa, pettää, kiristää, uhkaa ja tappaa, joten samoja asioita on tehtävä myös itse.

Historioitsija tietää, että tuollainen ajattelu ei ole vain sanojen kyynistä helinää vaan totisinta totta: ”Venäjä on klaanien verkosto, ja sen luonnollinen ulottuvuus on epäluulo ja pakko olla selvillä muiden hämäräperäisistä peleistä ilman kyynisyyttä.”

Muinais-Venäjän myytti on paikoin työlästä luettavaa, jos ja kun tiedot Venäjän historiasta ovat hatarat. Vieraita nimiä ja vuosilukuja riittää.

Kirjan pinnisteleminen alusta loppuun palkitsee kuitenkin vaivannäön. Kun löytää yksityiskohtien viidakosta punaisen langan, tietää entistä paremmin esimerkiksi sen, millaiseen ajatteluun Putinin raaka sota Ukrainassa perustuu.