Musta kuningas valtataistelun valttikorttina

Olavi Toivolan jännitysromaani alkaa poliittisella murhalla (Musta kuningas, Warelia 2024). Eletään syksyä 1933 Tampereella. Sosiaalidemokraattien kaupunginvaltuutettu löytyy surmattuna ja myöhemmin paljastuu muitakin poliittisia murhia.

Murhia yhdistää ainakin yksi asia – ruumiiden vierestä löytyy kortti, musta kuningas, natseja ihailevien salainen valttikortti.

Musta kuningas on Toivolan Akseli Salo -sarjan neljäs kirja. Aiempia en ole lukenut, joten jotain olen saattanut menettää, mutta hyvin pääsi tähänkin tarinaan mukaan.

Akseli Salo on Ranskan muukalaislegioonassa palvellut kapteeni. Hän avustaa murhien tutkimisessa ystäväänsä, komisario Arvi Bäckmannia. Mukana kuvioissa on myös Akselin vaimo Marie, tiedustelukoulutuksen saanut nainen.

Mutta kuka on tuo musta kuningas, joka tupsahtaa esiin rikosten tutkinnassa? Mitä kortilla halutaan viestittää? Havitellaanko Suomeen Hitlerin ja Mussolinin kaltaista johtajaa?

Salon pariskunta pohtii mustan kuninkaan arvoitusta. Marie kertoo oppineensa Ranskassa, että pata merkitsee viisautta, haasteita ja vanhuutta:

”Patakuningas edustaa porvareita, pappeja ja aatelistoa… Henkilönä hän hamuaa kunniaa ja valtaa. Hän on myös vaarallinen vihollinen…”

Salot tietävät, että ajatusta diktaattorista ovat elätelleet ainakin IKL ja Akateeminen Karjala-Seura ja kauppaneuvos Rafael Haarlakin on yksinvallan kannattaja.

Teoksen viimeisellä sivulla siteerataan Haarlan kirjoitusta Aamulehdessä. Hänen mielestään kansan syvät rivit saivat äänioikeuden epäkypsän harkinnan jälkeen eikä ”alemmalla henkisellä ja taloudellisella asteella oleva ihminen voi hallita ylemmällä tasolla olevaa”.

Salot tuovat muuten kotikutoiseen kirjaan kansainvälisen tuulahduksen. Saloa, Bäckmannia, kuten myös kirjan kustantajaa, yhdistää kotipaikka Tyrvää, vaikka dekkarin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Tampereelle.

Musta kuningas on vanhan ajan dekkari, jonka taustatyöt on tehty harvinaisen hyvin. Vanha Tampere herää eloon, katujen ja paikkojen entiset nimet ovat hallinnassa, kieli on paikoin vanhahtavaa ja ajankuva muutenkin osuvaa.

Juonen kehittelyn ja henkilökuvauksen pikku puutteet korvaa se, että kirjassa on tavoitettu hienosti 1930-luvun henki ja tunnelma. Lukiessa tekee samalla aikamatkan menneeseen maailmaan.

Maailmassa eletään aikaa, joka tuo mieleen nykyisen menon. Aamulehden otsikoita lokakuulta 1933: ”Neuvostoliiton sotavoimat kasvaneet pelottaviksi” ja ”Saksa vaatii tankkeja, taistelukoneita ja raskasta tykistöä.”

Ja kun Hitler vakuuttaa, että Saksa ei ole koskaan ollut rauhanystävällisempi kuin juuri nyt, eikä ”Saksa ota osaa mihinkään konferenssiin ennen kuin sitä kohdellaan täysin tasa-arvoisena valtiona”, jälkiviisas tietää, että sota on ovella.

Maailman tilanne heijastuu myös Suomeen ja Tampereelle, missä natsien ihailu johtaa väkivaltaisiin tekoihin. Niitä perustellaan isänmaan turvaamisella.

Lopuksi on syytä esitellä dekkarin tekijä. Hän on 84-vuotias Olavi Toivola, mainio esimerkki aktiivisesta eläkeläisestä, joka ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan.

Toivola teki työuransa Nokian paperitehtaan johtotehtävissä. Kypsässä iässä hän on luonut vaikuttavan uran kirjailijana.

Olavi Toivola on viime vuosina ollut yksi pienen, mutta pippurisen Warelia-kustantamon keulakuvista. Musta kuningas on hänen kuudes romaaninsa.