Nainen Olavi Paavolaisen varjosta

Näihin päiviin asti lähes joka vuosi on julkaistu romaaneja ja tietokirjoja, joissa päätähtenä loistaa Olavi Paavolainen (1903-1964). Naisten vaikutusvallan kasvua kuvastaa hyvin se, että tämän syksyn Paavolainen on sysätty sivurooliin naisen tieltä.

Heidi Köngäksen uutuusromaani Siivet kantapäissä (Otava 2021) on kaunokirjallinen muotokuva Radioteatterin pitkäaikaisesta ohjaajasta Marja Rankkalasta (1918-2002). Hän päätyi 1950-luvulla Radioteatteria johtaneen Paavolaisen alaiseksi.

Köngäs sai muutama vuosi sitten Rankkalan kirjallisen jäämistön haltuunsa. Sen pohjalta syntyi nyt julkaistu romaani, jolla on vahva faktapohja.

Ennen television läpimurtoa radio oli 1950- ja -60-luvuilla kuuma väline ja Radioteatterin kuunnelmia seurasi joka maanantai miljoonayleisö.

Noita aikoja eläneet saattavat muistaa Marja Rankkalan nimen. Hän oli alun perin näyttelijä, mutta siirtyi sitten ohjaajaksi ja dramaturgiksi. Hän myös käänsi paljon tekstejä erityisesti ranskasta.

Marja Rankkala kuvataan itsenäiseksi naiseksi, joka kulki omia polkujaan. Hänen sanotaan valinneen taiteen ja miehet – ei avioliittoa ja lapsia.

On helppo arvata, että kun 15 vuotta Paavolaista nuorempi, näyttäväksi naiseksi kuvattu Rankkala astui teatteripäällikön työhuoneeseen, ilmassa väreili eroottista latausta. Eikä kauan kestänytkään, kun parin välillä oli suhde.

Salasuhde jatkui muutaman vuoden, kunnes Rankkala kyllästyi ja heitti Paavolaisen pihalle. Silloin Paavolainen oli jo pitkään heilastellut myös Hertta Kuusisen kanssa.

Mutta ei Rankkala loistavasta Olavista koskaan lopullisesti eroon päässyt. Kun Paavolainen tekee kuolemaa, Rankkala soittaa kolme yötä valvottuaan lyhyen puhelun sairaalaan ja ehtii sanoa vain, että ”olen valvonut kanssasi”. Sairaan yskänkohtaus katkaisee puhelun.

Kun Paavolainen on kuollut, Rankkala muistelee haikeana mennyttä miestä. Tällainen hän oli: Janus. Ikoni. Saippua. Sokeritoppa. Innostaja. Läpimurtaja. Petturi. Tulisoihtu. Egoisti. Jonglööri. Turhamainen. Palveltavaksi asettuva. Viinaan menevä. Hieno mies. Pirullinen mies. Liekehtivä. Sammunut. Kaivattu.

Köngäs kirjoittaa pääasiassa ihmisten oikeilla nimillä. Paavolaisesta käytetään myös nimeä Janus, kaksikasvoinen mies.

Paavolaisen lisäksi romaanin kaksi muuta tärkeää miestä ovat ohjaaja Urpo Lauri sekä Josef, joka yllätys, yllätys, on kuin Hesarin edesmennyt kriitikko Jukka Kajava. Rankkalan ja Kajavan ystävyyssuhde kesti yli 30 vuotta ja alkoi, kun Jukka oli 24-vuotias ja Marja 48.

Mahdottomia rakkauksia kaikki kolme – Paavolainen, Lauri ja Kajava. Sen myöntää elämänsä ehtoopuolella myös romaanin Marja Rankkala: ”Miksi minä törmäsin kolme kertaa mieheen, joka piti pojasta minussa?”

Rakkaus Josefiin eli Kajavan näköiseen mieheen oli ainutlaatuinen eikä kuulemma vertautunut mihinkään mitä Marja oli aiemmin kokenut, ”koska se on kaikkein viattomin”. Romaanissa Kajavan oikeaa nimeä ei mainita.

Siivet kantapäissä on ennen kaikkea romaani rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta. Heidi Köngäs on käyttänyt ansiokkaasti hyväkseen saamansa aineiston ja kirjoittanut naisesta, josta ei paljon tiedetä. Se on kiitollinen lähtökohta romaanikirjailijalle.

Rankkalan elämäntarina oli kertomisen arvoinen. Eikä Olavi Paavolainen suostunut tässäkään kirjassa lopulta jäämään varjoon. Hän varasti sivuhenkilöiden pääroolin. Hän oli Marja Rankkalan suuri rakkaus.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu