Napuen taistelu ei unohdu
Napuen taistelun muistomerkin paljastamisesta tuli viikonvaihteessa kuluneeksi sata vuotta. Sen kunniaksi Isossakyrössä järjestettiin näyttävä tilaisuus, jossa juhlapuheen piti puolustusministeri Antti Kaikkonen. Paikalla oli myös Kaikkosen puoliso Jannika Ranta sekä iso joukko Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien silmäätekeviä ja tavallista kansaa.
Itse Napuen taistelu käytiin 19. helmikuuta 1714. Se on Suomen sotahistorian verisin päivä. Parissa tunnissa venäläiset teurastivat lähes 3000 suomalaista. Napuelle päättyi myös Ruotsi-Suomen mahtiaika. Alkoi isoviha.
Napuella ei vietetty viikonloppuna jylhän muistomerkin äärellä mitään voitonjuhlaa. Onkin ihmetelty mitä juhlimista on 100-vuotiaassa muistomerkissä. Esimerkiksi tunnettu toimittaja Jari Korkki heitti Facebookissa, että ainoastaan Pohjanmaalla voidaan juhlia jonkin muistomerkin satavuotispäivää.
Korkki ei jäänyt vastausta vaille. Ulkoministeriön Itämeri-suurlähettiläs Helena Tuuri, joka on kotoisin Napuen läheltä, vastasi, että kyse ei ole vain muistomerkistä vaan myös oman suvun ja kotipaikan raskaan historian muistamisesta.
Tuuri muistutti, että Napuen taistelun jälkeen seuranneen Isonvihan aikana (1714-21) venäläiset miehitysjoukot ryöstivät, kiduttivat ja murhasivat suuren osan Kyrönmaan siviiliväestöä, polttivat kylät ja raastoivat kymmeniä lapsia ja nuoria orjiksi:
”Me nykyiset kyrönmaalaiset olemme tosi harvalukuisten, pakotupiin piiloon päässeiden jälkeläisiä.”
Historioitsija Teemu Keskisarjan mielestä väkilukuun suhteutettuna Suomi kärsi orjuudesta pahimpina vuosina enemmän kuin yksikään Afrikan maa.
Luvut saattavat olla kiistanalaisia, mutta eräiden arvioiden mukaan 400 000 asukkaan Suomesta vietiin jopa 30 000 naista ja lasta myytäväksi. Vaaleaihoiset orjat kiinnostivat Turkkia, Persiaa ja jopa Intiaa myöten.
Kannattaako siis tällaista historiallista katastrofia muistella? Kyllä kannattaa. Se tekee suhteellisuudentajulle hyvää.
Kun Matti Visannin suunnittelema muistomerkki paljastettiin sata vuotta sitten, paikalla oli tasavallan presidentin johdolla peräti 10 000 ihmistä. Nyt paikalla oli koronan vuoksi vain muutama sata ihmistä. Soitettiin Narvan marssi, Porilaisten marssi, laulettiin Maamme-laulu ja pidettiin puheita.
Puolustusministeri Kaikkonen lainasi Sakari Topeliuksen tekstiä, joka on muistomerkin kivilaatassa: ”Tässä vuodattivat verensä isonvihan aikana helmikuun 19 päivänä 1714 Suomen viimeiset vartijat kuolevaa maatansa puolustaessaan – elpynyt isänmaa pystytti patsaan muistoksi isien urhokkaiden 1920.”
Ehkä Korkki on sittenkin oikeassa, kun hän kirjoitti, että vain Pohjanmaalla voidaan järjestää tällainen tilaisuus. Korkki tietää, sillä hänen äitinsä on kotoisin Ylistarosta.
Tässä Kaikkosen puhe Napuen taistelun muistomerkillä: https://www.defmin.fi/ajankohtaista/puheet/puolustusministeri_antti_kaikkosen_juhlapuhe_napuen_taistelun_muistomerkin_100-vuotisjuhlassa_11.7.2020.10433.news
Ilmoita asiaton viesti
Mikä mies siviileissä tykkisulkeisissa? Ryhmä! Kapteeni Kaikkosen pyynnöstä Valtaalan triviaalikoulu kiertäen samaan muotoon … järjesty! Mars mars!
Ilmoita asiaton viesti