Natseja pakoon kuin viimeistä päivää

Aina silloin tällöin putkahtaa julkisuuteen vuosikymmenten takaa käsikirjoituksia tai kirjoja, jotka omana aikanaan ovat jääneet unohduksiin.

Tällainen kirjalöytö on nuoren, juutalaista syntyperää olleen saksalaisen Ulrich Alexander Boschwitzin (1915-1942) vuonna 1938 kirjoittama romaani Matkalainen (WSOY 2024). Se julkaistiin saksaksi vasta 2018 ja nyt myös suomeksi.

Matkalainen vie lukijansa natsi-Saksaan ja aikaan, jolloin pahuus oli alkanut, mutta pahin oli vielä edessä. Teos olisi ansainnut tulla luetuksi jo omana aikanaan.

Romaanissa on paljon aineksia Ulrich Boschwitzin ja hänen perheensä elämästä. Hän syntyi Berliinissä, pakeni Norjan, Ranskan ja Luxemburgin kautta Englantiin, minne asettui 1939.

Kun sota syttyi, Boschwitz karkotettiin Englannin vihollismaan Saksan kansalaisena Australiaan, vaikka oli juutalainen.

Hän sai luvan palata Englantiin 1942, mutta saksalaiset upottivat Boschwitzia ja 361 muuta matkustajaa kuljettaneen laivan. Kaikki hukkuivat. Boschwitz oli 27-vuotias.

Boschwitz kuoli, mutta hänen romaaninsa elää. Saksalainen Peter Graf sai tiedon käsikirjoituksesta, luki sen, vaikuttui ja toimitti nyt julkaistun kirjan.

Matkalainen on tarkkanäköinen kuvaus miehestä, joka pakenee ja pelkää. Berliininjuutalainen Otto Silbermann pakenee natseja kuin viimeistä päivää, kun juutalaisten vainot alkavat toden teolla kristalliyön jälkeen marraskuussa 1938.

Otto Silbermann oli varakas liikemies ja kunnon saksalainen. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan eikä juutalaisuus ollut hänelle mikään iso asia. Hänen passissaan oli kuitenkin kohtalokas merkintä J.

Kun natsit alkoivat jahdata juutalaisia, Silbermann menetti kaiken: yrityksensä, talonsa ja tavaransa, perheensä ja lopulta ihmisarvonsa ja järkensä. Hän lähtee painajaismaiselle pakomatkalle, jonka päämäärää hän ei itsekään tiedä.

Silbermann reissaa pitkin ja poikin Saksan rautateillä, yöpyy välillä hotelleissa ja tapaa erilaisia ihmisiä: on rikollisia, natseja ja natsien myötäilijöitä, mutta myös rohkeita kunnon saksalaisia.

Mitä useammin vaihtaa junaa, sitä paremmassa turvassa Silbermann ajattelee olevansa. ”Pyörät kolisevat, ovet käyvät, tämä voisi olla suorastaan rattoisaa, tulee vain ajateltua liikaa.”

Otto järkeilee turhautuneena: ”Jatkuuko tätä nyt hamaan ikuisuuteen? Matkustamista, odottamista, pakenemista? Miksi mitään ei tapahdu? Miksi minua ei pidätetä, vangita, pahoinpidellä? Ne ajavat ihmisen epätoivon partaalle ja jättävät sinne.”

Kun lukee Matkalaista, tuntuu kuin itsekin kolkuttelisi junan kyydissä. Teksti tempaa mukaansa. Suomenkielisen tekstin luettavuutta lisää Raija Nylanderin erinomainen suomennos.

On hämmästyttävää, että kirja on vain parikymppisen nuorukaisen kirjoittama. Teksti on raskaasta aiheestaan huolimatta kevyttä ja rytmikästä.

Matkalainen on trillerin nopeudella etenevä, rankka kuvaus siitä, millaista oli elää natsien terrorin alla.