Niin on jos siltä näyttää
Olen lukenut melkein kaikki kuusi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokasta. Viimeksi luin Marjo Niemen (Kuuleminen, Teos) ja Joel Elstelän (Sirkusleijonan mieli, WSOY) teokset.
Sana melkein tarkoittaa sitä, että Pirkko Saision Passion (Siltala) lukemisen keskeytin, kun tulin sivulle 144, josta kirja hyppäsi suoraan sivulle 193. Miten on mahdollista, että myyntiin ja kirjastoihin päässeestä kirjasta puuttuu 50 sivua?
En kyennyt harmistukseltani jatkamaan lukemista. Palautin Passion kirjastoon ja pyysin, että hankkikaa uusi. Romaanissa on peräti 732 sivua.
Kaikki ehdolla olevat kirjat ovat ehdokkuutensa ansainneet. Jokainen on hyvä omalla tavallaan https://kirjasaatio.fi/materiaalit/materiaalit-kaunokirjallisuuden-finlandia-2021
En moiti romaaneja, mutta ihmettelen esiraatia. Raadin puheenjohtaja, Vihreän liiton kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ilmoitti puheessaan, että vähintään joka kuukausi julkaistiin romaani, joka olisi ansainnut ehdokkuuden.
Kun raadin puheenjohtaja on ylistänyt kirjavuoden tason ja leveyden harvinaisen hyviksi, kuten aina tehdään, raati menee ja valitsee tasaisen hyvistä romaaneista peräti kolme jo ennen Finlandia-palkinnon voittanutta kirjailijaa.
Onko Suomen kaunokirjallisuuden kärki sittenkin näin kapea vai mistä on kysymys? Olisi olettanut, että monista tasaisen hyvistä kirjoista olisi suosittu sellaisia kirjailijoita, joille Finlandiaa ei ole vielä annettu.
Raati pelasi varman päälle ja osoitti mielikuvituksen puutetta. On kaunista harhaa väittää, että nyt on valittu parhaat.
Kaikki kirjoja lukevat tietävät, että Rosa Liksom, Pirkko Saisio ja Jukka Viikilä ovat hyviä kirjailijoita. Mutta niin ovat Anneli Kanto, Jari Tervo, Heidi Köngäs, Sirpa Kähkönen ja monet muut.
Eniten minua harmittaa Anneli Kannon puolesta. Hänen Rottien pyhimys -romaaninsa olisi ansainnut ehdokkuuden.
Jari Tervo taas saanee Finlandia-palkintonsa vasta 80-vuotispäivänsä kynnyksellä, jolloin ilmestyy hänen autofiktiivinen jäähyväisteoksensa Ettekö te tiedä kuka minä olen? Kriitikot luonnehtivat professori Tervon voittoa lohdutuspalkinnoksi hänen pitkästä urastaan, vaikka yleisesti muistutetaan, että hän on kirjoittanut parempiakin kirjoja.
Kirjallisuus on myös politiikkaa. Esiraadin kolmesta jäsenestä kaksi on vihreän liikkeen näkyvää naista, Outi Alanko-Kahiluoto ja Anna-Maria Soininvaara. Viime vuonna esiraadin puheenjohtajana toimi vihreiden entinen kansanedustaja Johanna Sumuvuori, Pekka Haaviston nykyinen valtiosihteeri.
Niin on, jos siltä näyttää.
Kirjasäätiö voisi laajentaa vähän valitsijoiden piiriä. Täältä kirjallisten piirien ulkopuolelta piirit näyttävät pieniltä ja sisäänpäin lämpiäviltä.
Joillekin voi tulla yllätyksenä, että myös perussuomalaisissa, keskustassa ja kokoomuksessa on paljon väkeä, joka lukee kirjoja. Toisaalta voi kysyä, onko viisasta, että poliitikot pannaan valitsemaan sitä, mikä on hyvää kirjallisuutta.
Näkyvistä poliitikoista kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan ovat vuoden 1993 jälkeen valinneet seuraavat henkilöt: Erkki Liikanen (SDP), Claes Andersson (Vas.), Paavo Lipponen (SDP), Tarja Halonen (SDP), Elisabeth Rehn (RKP) ja Tellervo Koivisto (SDP).
Elokuvaohjaaja Zaida Bergroth valitsee tällä kertaa voittajan esiraadin ehdokkaista ja tulos julkistetaan 1. joulukuuta. Bergrothin poliittisista tai kirjallisista mieltymyksistä en tiedä, mutta hänen isänsä ja Jussi Halla-ahon äiti sattuvat olemaan sisaruksia.
Asiallinen kannanotto, kiitos 💜🙏
Ilmoita asiaton viesti
Professori Timo Vihavainen on todennut nykykirjallisuudesta seuraavaa:
”Nykyään kirjastot kiirehtivät luopumaan kaikista sellaisista teoksista, joita ei viimeisten viidentoista vuoden aikana ole paljon lainattu.Tämä on vakava oire siitä pyrkimyksestä yleiseen tyhmentämiseen, jonka voi nähdä kaikkialla tosi-TV:sta aina ajankohtaisohjelmiin. Toki suuri määrä klassista kirjallisuutta on saatavissa netin kautta. Kun vanhan suomalaisen kirjallisuuden määrä on niinkin pieni kuin se on, olisi varmaankin syytä pyrkiä saamaan kaikki loputkin netin kautta yleisön käytettäväksi. Elektronisessa muodossa se myös hyvin palvelisi tutkimusta. SIIHEN SAAKKA KANNATTAA TAVALLA TAI TOISELLA PYRKIÄ SAAMAAN KÄSIINSÄ VANHAA KIRJALLISUUTTA. SEN LUKEMINEN ON SUURELLA TODENNÄKÖISYYDELLÄ PALJON PALKITSEVAMPAA KUIN FINLANDIA-PALKINNOLLA KRUUNATUN PUPUN PURESKELU.” (korostus P.R.) Hyvin todettu!
Olen aiemmin lukenut joitakin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita, mutta sitten totesin, että ei maksa vaivaa enempää niihin tutustua. Tietokirjapuolella sen sijaan on ollut paljonkin hyviä teoksia.
Ilmoita asiaton viesti
Vihavainen puhuu puppua. Kyllä Finlandia-palkituissa on paljon hyviä kirjoja, ollut, esim. Statovcin Bolla, Oksasen Puhdistus, Hotakaisen Juoksuhaudantie, ja ehdokkaina olleissa mutta ilman palkintoa jääneissä on myös paljon hienoja romaaneja, kuten Ala-Harjan Maihinnousu ja Kihlmanin Gerdt Bladhin tuho. Tietysti paljon hyviä kirjoja jää myös palkintojen ja ehdokkuuksien ulkopuolellekin.
Ilmoita asiaton viesti
Claes Anderssonin aikaan vitsailtiin Niklas Herlinin US-blogissa kaupunkisuunnittelusta esillä olleen kaupunkimetroympyrän tiimoilta. Julkisuudessa ideoivat maanalaista Pisara-lenkkiä yhdistämään rautatieaseman ja Töölön Pasilaan. Heiteltiin huulena Moskovassa löytyvän metroaseman nimellä Leninin kirjasto, Biblioteka Lenina.
Saatiin kirjasto Oodi. Sana ”oodi” on suomennos sanasta ”ode”. Osmo Soininvaaran vaimo johtaa kirjasto Oodia. Kaupunkisuunnittelun veteraani Ode Soininvaara on ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi.
Svenska dagenia Wikipedia kertoo vietettävän nimenomaan Suomessa, sotatantereella Pohjois-Saksassa uskonsodassa (1632) kaatuneen kuningas Kustaa Aadolf II:n muistoksi.
Iisalmessakin on Kustaa Aadolfin kirkko – kansan maaseurakunnan kirkkona tuntema – muistona miten kauas Eurooppaan savolaiset kuninkaan mukana pääsivät, eivätkä tänäänkään kokisi tarvetta pohtia sanojen alkuperää.
Wikipedian mukaan sana ”propaganda” on latinaa, ja katolinen kirkko kehitti sitä alun alkujaan vastustamaan uskonpuhdistajia. Katolinen Timo Soini tunnetaan savolaisten kestohuumaajana.
Itäsuomalalsen oloisen Osmo Soininvaaran isovanhemmat olivat molemmat Iisalmen seudulta.
Ilmoita asiaton viesti
Sana oodi on kyllä ollut suomen kielessä jo kauan ennen kuin Ode Soininvaarasta oli kukaan kuullutkaan. Sain Oden uusimman isänpäivälahjaksi, vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, parasta Odea pitkään aikaan. Ei ihme että on ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi ja Helsingin kirjastojen varatuin tietokirja tällä hetkellä.
Ilmoita asiaton viesti
Ensin syytti maalaista sieluttomaksi, sitten alkoi poistaa sielun kaikilta maalaisilta.
Jörn Donner palattuaan Kuopiosta: ”ei siellä ollut mitään kulttuuriin viittaavaa”
Ilmoita asiaton viesti
Kirjaston nimi Oodissa samoin kuin Kirkkonummen uudessa Fyyrissä on täysin harhaanjohtava. Kummankin tilat täyttyvät päivästä toiseen opiskelijoista ja koululaisista jotka tulevat sinne lukemaan läksyjään ja surffailemaan läppäreillä. Perinteinen kirjanlainaaja on relikti. Fyyrissä on useita kokoushuoneita ja saleja, jopa keittiö käytettävissä.
Jos olisimme osa Ruotsia, joku olisi jo ehdottanut nimeksi Kansantalo, Folkhuset.
Ilmoita asiaton viesti
”… hänen isänsä ja Jussi Halla-ahon äiti sattuvat olemaan sisaruksia.”
– Ryhdyin heti plaraamaan netin kuvahakua todetakseni serkusten yhdennäköisyyden. (Ei ihan helppo homma.)
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on kanssa luettu kirjavuoden anteja, ei toki kaikkia F-palkintoehdokkaaksi nostettua. Mutta Anneli Kannon puolesta on ehditty pari palaveria aamukahvipöydässä pitää.. Niin, ja Jari T:n Agricola -teos on myös huomioitu poikkeuksellisen positiivisin huomioin. Ääneen on muuten luettu valittuja kohtia P. Saision massimosta. Silti olen tasan samaa mieltä blogistin kanssa; vaikkei sitä ole sääntöihin skriivattu, kannattaisi varoa ”sakkokierroksia”, siis hyviä piisaa ensinostoiksikin. PS. Kun rakastettu ja kaivattu kirjallisuuden akateemikko Kirsi Kunnas otti ja meni, niin kuka lienee hänen seuraajansa? Vieläköhän tämä hallitus jatkaa akatemian ylläpitoa? Siinä tapauksessa, että täyttö suoritetaan, uskoisin blogissa mainitun Sirpa Kähkösen olevan varsin painavan ehdokkaan, monitaitoisen ja kyvykkään.
Ilmoita asiaton viesti
Hiukan yllättävää on kyllä valintaraadin vihreys, kun ottaa huomioon, että tänäkään vuonna Emma Puikkosen ilmastonmuutosta sivuava romaani ei päätynyt Finlandia-ehdokkaaksi. Ainoa Puikkosen romaani joka on ollut Finlandia-ehdokkaana oli Eurooppalaiset unet, ja se ei käsitellyt ilmastonmuutosta niin kuin kaksi uusinta, Lupaus ja Musta peili. Olisiko niin etä raati haluaa tietoisesti välttää ajatusta että sen valinnat voisivat olla poliittisia? Sortuihan sellaiseen Nobel-raatikin kun ei ole uskaltanut Salman Rushdielle palkintoa myöntää.
Ilmoita asiaton viesti
Upeaa, että blogisti on ehtinyt lukea jo melkein kaikki kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokasromaanit. Minulla ei valitettavasti ole ollut sellaiseen aikaa, kun pitää yrittää seurailla myös myrskyävää päivänpolitiikkaa. Eihän noita kirjoja ole edes saanut kirjastoistakaan, kun jonot ovat kuukausien mittaisia. Jos taas ostaa koko pinon, köyhtyy melkoisesti.
Olen yleensä toiminut niin, että odottelen, kunnes tässä meidän Helsingin Tapanilan kirjastossamme on ”Finlandia-ilta”. Silloin Helsingin Sanomien fiksu kirjallisuuskriitikko Suvi Ahola näiltä kyliltä tulee esittelemään nuo teokset. Hänen suositustensa pohjalta ryhdyn hankkimaan kirjoista jonkin pöydälleni. Suvi Ahola muuten tulee esittelemään teoksia Tapanilan kirjastoon ti 30.11. klo 18:30. Kannattaa tulla kuuntelemaan.
Itse kilpailusta sanoisin, että Suomessa ilmestyy paljon hyviä romaaneja. Ehdokkaiden joukkoon voisi aivan hyvin kelpuuttaa kymmenenkin teosta. Se, mikä niistä voittaa, on pelkkää lottoarvontaa. Valinnanhan tekee monesti joku julkkis, joka ei ole takuulla lukenut kaikkia noita kuutta teosta.
Ilmoita asiaton viesti