Nukkumatin kylmä sota

Jos Yleisradiossa olisi sellainen ohjelma kuin Entisten lasten sävellahja, moni saattaisi toivoa, että soitettaisiin Jukka Siikavireen säveltämä Pikku Kakkosen Nukkumatin tunnuslaulu Unihiekkaa.

Unihiekasta on tehty useita laulu- ja soittoversioita. Erityisesti loppu on jäänyt mieleen: ”Satu päättyi näin ja lapset käyvät / jo nukkumaan siis hyvää yötä.”

Toimittaja Sakari Silvola on kirjoittanut lapsuutensa sankarista mainion tietokirjan, jossa hän kertoo, mikä Nukkumatti oikein oli miehiään (Nukkumatin kylmä sota, SKS 2021).

Lapsenusko järkkyy, kun kuulee totuuden. Kirjan mukaan Nukkumatti oli näet totalitaarisen diktatuurin sanansaattaja. Totuuden nimessä on lisättävä, että Nukkumatti oli myös mitä rakastettavin hahmo.

Tämä Itä-Saksan ja sosialismin lempeä lähettiläs esiintyi Pikku Kakkosen lähetyksissä yli 30 vuotta 1973-2003. Nukkumatti oli harvoja kylmän sodan itäsaksalaisia voittajia. Nukkumattia esitetään yhä Saksassa joka ilta.

Sarjan syntytarina on kuin osa idän ja lännen kilpavarustelua. Vuonna 1959 sekä Itä- että Länsi-Saksa kehittivät omia Nukkumatti-sarjojaan. DDR voitti kilpajuoksun viikon marginaalilla. Itä-Saksan Nukkumatista tuli ylivoimaisesti suositumpi kuin lännen versiosta.

Nukkumatti heitteli unihiekkaa lasten silmille, mutta tarjoili myös välähdyksiä pioneerileireiltä sekä itäblokin insinööritaidon saavutuksista, kuten Trabanteista ja Wartburgeista, uusista betonilähiöistä ja avaruuden valloituksesta.

Rautaesiripun yli käytiin ideologista kamppailua lasten sieluista. Esimerkkinä Nukkumatin poliittisesta propagandasta Silvola mainitsee kaksi jaksoa, joissa Nukkumatti nähdään Itä-Saksan kansanarmeijan vieraana. Käsky aihevalinnasta oli tullut niin sanotusti ylhäältä. Suomessa ei näitä jaksoja näytetty.

Kansainvälisen sosialismin sanansaattajana Nukkumatti esiintyi esimerkiksi Moskovan olympialaisten aikaan 1980. Kun eräät länsimaat boikotoivat kisoja, Nukkumatti lensi ylpeästi helikopterilla stadionille.

Itä-Saksassa valtio kontrolloi tiukasti kansalaisiaan. Matkustaminen oli harvojen herkkua ja kun Berliinin muuri pystytettiin elokuussa 1961, pääsy lännen puolelle oli entistä hankalampaa.

Nukkumatti oli etuoikeutettu itäsaksalainen. Hän matkusteli maailmalla ja liikkui mitä erilaisimmilla kulkuneuvoilla.

Nukkumatti ehti käydä kolmesti avaruudessa ennen kuin lähti ulkomaille. ”Sekin oli loogista, sillä muuri oli rakennettu estämään loikkaukset länteen, ei tappamaan haaveita avaruuden valloituksesta.”

Samaan aikaan kun Nukkumatti esitteli itäsaksalaisia ylpeyden aiheita, Trabant- ja Wartburg-autoja, rinnalla oli myös toinen todellisuus, josta kerrottiin vitseissä:

Kuinka voi kaksinkertaistaa Trabantin arvon?
Tankkaamalla sen.
Entä kuinka Trabantin arvon pystyy nelinkertaistamaan?
Panemalla banaanin sen takaistuimelle.

Matkoja suunnitellessaan Nukkumatin piti olla tarkkana, että ei rohkaise loikkareita. Kuumailmapallot ja riippuliitimet olivat pannassa. Niillä joku uskalias voisi lentää länteen, kuten tapahtuikin 1970-luvulla.

Muutos oli kuitenkin jo nurkan takana. Nukkumatti vapautui kuumailmapallokiellosta 1980-luvun puolivälissä ja lensi riippuliitimellä ”samaan aikaan kun Trabantien letka vyöryi rautaesiripun reiästä Unkarista Itävaltaan”.

Silvola myöntää jälkiviisauden ja ylitulkintojen vaarat, kun puhutaan Nukkumatin poliittisesta roolista. Onhan se jännittävämpää tulkita Nukkumatti diktatuurin työkaluksi kuin sanoa arkisesti, että Nukkumatin tavoitteena oli pitää lapsiperheet tyytyväisinä.

 

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu