Oliko 1970-luku pimeä vuosikymmen?

Dosentti Ville Pernaa lähtee siitä, kuten hänen uuden kirjansa nimikin osoittaa, että 1970-luku oli pimeää aikaa (Pimeä vuosikymmen – Suomi 1968-1981, Siltala).

Pernaan laskuopin mukaan 70-luku alkoi 1968, kun Tšekkoslovakia miehitettiin ja Vanha vallattiin sekä päättyi 1981, kun Kekkonen sairastui ja erosi.

Jos ottaa lähtökohdaksi, että pimeää oli, löytyy tämän päivän silmin kosolti kauhisteltavaa: taistolaiset, Neuvostoliitto, Vladimirov, Kekkonen, Beljakov… Ja jos näkökulma on Suojelupoliisin arkistojen näkökulma, kuten Pernaalla usein on, voi nähdä paljon pimeitä juttuja.

Todellisuudessa ihmisten arjen tasolla 1970-luku oli useimmiten samanlaista harmaata kuin muutkin vuosikymmenet. Pimeys on katsojan silmässä.

Samaan aikaan kun Suomi Neuvostoliiton kyljessä suomettui, se myös lännettyi. Solmittiin EEC-sopimus, joka oli iso askel kohti länttä. Kekkonen isännöi Etykin huippukokousta, suomalaisten elintaso nousi, ja alkunsa saivat historialliset uudistukset, kuten peruskoulu ja päivähoito.

Neuvostoliiton pelko on viisauden alku, ajattelivat 1970-luvun suomalaiset vallanpitäjät. Neuvostoliiton ja kotikommunistien aikeista ei oikein tiedetty ja Prahan miehityksen jälkeen epätietoisuus kasvoi.

Kommunisteja tarkasti seurannut Supo raportoi jatkuvasti vallankumouksen uhasta. Supon näkökulmasta vallankumous ei ollut vitsi vaan todellinen uhka. Kekkonen suhtautui uhkaan vakavasti. Puhuttiin uusista vaaran vuosista 1970-71.

Kommunistien sisäiset asiat Supo sai Veikko Hauhian ansiosta tietää suunnilleen reaaliajassa. Taustalla vallankumouksen naruja veteli tökerösti vähän aikaa suurlähettiläs Aleksei Beljakov ja Hertta Kuusinen lohdutti, että sosialismiin siirryttäessä vain ”jonkin verran väkivaltaa joudutaan käyttämään”.

Tiedustelurintamalla kävi kova kuhina, kuten Pernaa hyvin kuvaa. Supo tarkkaili kommunisteja ja Neuvostoliiton lähetystössä olevien KGB-miesten touhuja, KGB taas loi yhteyksiä suomalaisiin monella rintamalla.

Supon mukaan KGB:n tiedustelutehtävissä Helsingin lähetystössä oli yli sata henkilöä. Heidän perässään Supo yritti pysyä. Joskus onnistuttiin hyvin, joskus huonommin.

Pernaa arvioi, että KGB:n toiminta Suomessa tuotti hyviä tuloksia. Poliitikkoihin oli helppo luoda suhteita. Oma kotiryssä oli merkittävän poliitikon merkki.

Tieteellis-tekninen vakoilu vaati enemmän työtä, mutta ammattitaitoiset vakoilijat olivat tehokkaita. Lännen merkittävää tietotaitoa valui Neuvostoliittoon suomalaisten kautta.

Pernaa kertoo yksityiskohtaisesti Sergei Sidorovin tapauksen. Hän kietoi pauloihinsa niin miehiä kuin naisia. Hän tapasi jopa Suomen ja Neuvostoliiton tieteellis-teknisen komitean puheenjohtajaa Pekka Kuusta, Supon mukaan ”merkillisen salaperäisesti”.

Sidorov viritti perinteisen seksiansan ainakin kahdelle merkittävässä asemassa olevalle suomalaisnaiselle. Vakavin oli Kemiran tietopalvelun johtajan, Eila Helinin tapaus. Supo seurasi Sidorovin ja Helinin salamyhkäisiä tapaamisia pitkään, kunnes käräytti parivaljakon. Helin tuomittiin maanpetoksellisesta toiminnasta ja Sidorov joutui lähtemään Suomesta.

Jokainen vuosikymmen on pimeä omalla tavallaan. Olen varma, että tulevaisuuden villepernaat näkevät 50 vuoden kuluttua 2020-luvussa paljon pimeitä asioita. Silloin monet nykyiset muoti-ilmiöt on heitetty naurettavuuksien mustaan aukkoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu