Oliko Tahko Pihkala kansallinen suurmies?

Kun kustantaja lähetti tiedotteen, jonka mukaan Lauri ”Tahko” Pihkala (1888-1981) kuuluu historiamme suurmiehiin, kohottelin kulmakarvojani. Oliko pesäpallon keksijä todella sellainen kansallinen suurmies kuin tiedotteessa annettiin ymmärtää?

Kun vielä väitettiin, että Tahko on ollut kaikkien aikojen merkittävin suomalainen urheiluvaikuttaja, oli pakko lukea tänään (20.4.2022) julkistettu kirja jo ennakkoon, jotta tietäisi, millaisesta suurmiehestä on kyse (Kalle Virtapohja: Lauri Pihkala – Koko kansan Tahko, Docendo).

Tahko oli ennen kaikkea urheilumies – kaksinkertainen olympiaurheilija, valmentaja, toimittaja ja ideanikkari. Hän kehitti pesäpallon ja koululaisille hiihtoloman. Hän toi Suomeen urheiluopistot. Hänen tavoitteenaan oli koko kansan liikuttaminen.

Huonon huumorin ystävänä kiinnostuin Tahkosta entistä enemmän, kun kerrottiin, että hän levitti liikunnan ilosanomaa kansanomaisesti pieruhuumoriakin viljellen.

Tahko oli ankara tupakoinnin vastustaja. Kerran eräässä kokouksessa miehet panivat heti tupakaksi, jolloin Tahko pyysi puheenvuoron: ”Herra puheenjohtaja. Minä kun en polta tupakkia, niin pyytäisin saada pilata ilmaa piereksimällä…”

Tupakat tumpattiin nopeasti ja puheenjohtaja saattoi ilmoittaa: ”Kas niin, nyt kai ei Tahkonkaan tarvitse pilata ilmaa.”

Tahko oli originelli persoona, eräänlainen Pelle Peloton, josta löytyy monenlaisia luonnehdintoja: epäsovinnainen, älykäs, kiistelty, ristiriitainen, huumorintajuinen, idearikas, äkkiväärä, sanavalmis… Hänellä oli taipumus riitautua herkästi milloin kenenkin kanssa.

Pihkala oli aikoinaan näkyvin naisten kilpaurheilun vastustaja Suomessa. Kirjassa on esimerkkejä tyylistä, millä Tahko halvensi naisten urheilua.

Hän saattoi murjaista, että oli hyvä hetki käydä tarpeilla, kun naisten yleisurheilulaji oli alkamassa. Naisten urheilua hän piti piikaisten pingerryksenä ja kun naisten yleisurheilu pääsi ensi kerran olympialaisiin 1928, viisi lajia Amsterdamissa olivat Tahkon mielestä viisi naulaa olympialiikkeen arkkuun.

Tahkon pitkän elämän kiistellyimmät vaiheet eivät liity kuitenkaan urheiluun, vaan kansalaissodan tapahtumiin. Kesällä 1917 hän lopetti valmentajan työnsä ja ryhtyi perustamaan suojeluskuntia ja kansalaissodan keskellä hänen väitetään olleen yksi Harmoisten sairashuoneen teloittajista Kuhmoisissa.

Harmoisten verilöylyssä valkoisten kerrotaan ampuneen sairashuoneen potilaat sänkyihinsä, joihin osa punakaartilaisista oli piiloutunut.

Lauri Pihkalan rooli Harmoisten tapahtumissa on epäselvä. Kalle Virtapohjan mielestä on kuitenkin vaikea löytää tukea väitteelle, että Pihkala olisi johtanut Harmoisten verilöylyä.

On ymmärrettävää, että Tahkon toimet selitetään kirjassa parhain päin. Nyt toteutuneen kirjahankkeen pani alulle Tahko Pihkala -seura.

Kalle Virtapohja pönkittää kirjallaan Tahkon suurmiesmyyttiä. Väite Tahkosta Suomen merkittävimpänä urheiluvaikuttajana yllättää, mutta kyllä sille perusteita kirjasta löytyy. Tahkon kaltaisia urheilun moniottelijoita ei enää ole.

Lauri Pihkalan erityislaatua kuvastaa sekin, että hänen kunniakseen on pystytetty peräti kolme patsasta. Ei Suomessa kolmen patsaan miehiä monta liene.

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu