Kovia kokenut olympiavoittaja

Lapualla vietettiin viikonvaihteessa (4.6.2022) juhlallinen hetki, kun painin olympiavoittaja Lauri Koskela (1907-1944) sai hautakiveensä olympiarenkaat. Aikaa Berliinin olympialaisten kultamitalista oli ehtinyt kulua 86 vuotta ja Koskelan dramaattisesta kuolemastakin jo 78 vuotta.

Airueina haudalla seisoivat ryhdikkäinä Lapuan Virkiän olympiamitalistit Mikko Huhtala ja Harri Koskela. Puheen piti Olympiavoittajat ry:n kunniajäsen Kosti Rasinperä, olympiakomitean entinen pääsihteeri.

Koskelan urheilusaavutukset ovat komeaa luettavaa: olympiavoitto ja -pronssi, kolme Euroopan mestaruutta ja yksi EM-pronssi sekä useita Suomen mestaruuksia. MM-kisoja ei tuolloin järjestetty.

Lauri Koskela kuuluu traagisimpiin hahmoihin Suomen kultamitalistien joukossa. Hänen elämänsä päättyi tarkka-ampujan luotiin jatkosodan loppuvaiheissa Vuosalmella 37-vuotiaana.

Korpraali Koskela oli vartiossa, kun hän otti esille samana päivänä vaimoltaan tulleen kirjeen. Tuulenpuuska repäisi kirjeen Koskelan kädestä ja lennätti sen ampumahaudan reunan yli. Kun hän kurotti kirjeen perään, tarkka-ampujan luoti osui hänen päähänsä. Hän kuoli silmänräpäyksessä.

Koskelan elämä oli täynnä draamaa. Hän oli köyhän yksinhuoltajan poika, isä oli lähtenyt omille teilleen. Koululaisena Laurin sanottiin olleen niin hintelä, että tytötkin häntä tuuppivat. Siitä pikkupoika sai kimmokkeen kuntonsa kohentamiseen. Alkoi painijan ura.

Painiharrastuksensa Lauri aloitti kommunistien johtamassa Lapuan Ponnistuksessa, joka oli TUL:n seura. Luontevaa oli, että nuori Koskela liittyi SKP:n jäseneksi.

Vuonna 1930 Lapuan liike oli voimissaan. Koskela oli saanut vihiä, että hänet aiotaan muiluttaa. Muiluttajien iskujoukko noutikin kommunistiksi tiedetyn Koskelan kotoaan viikkoa ennen juhannusta.

Vähältä piti, ettei Koskela hyökännyt kirveen kanssa päin muiluttajia. Äiti-Miina hillitsi kiivasta poikaansa ja pyysi, ettei tämä tekisi mitään. Lauri hillitsi itsensä.

Muiluttajat veivät Laurin autoon ja lähtivät kohti itää, mutta naapuripitäjää kauemmaksi ei menty. Lauri jätettiin Alajärven Kuolemankorpeen, mistä hän pääsi takaisin Lapualle puutavara-auton lastin päällä.

Myöhemmin painijamestari kommentoi kyyditystään lyhyesti: ”Eivät ollehet kyyrittijät virkiälääsiä.”

Koskela liittyi pian Lapuan Virkiän jäseneksi, mikä takasi sen, että hän pääsi olympialaisiin. Hänestä tuli Lapuan ensimmäinen olympiavoittaja.

Sen jälkeen kun Koskela oli lähtenyt SKP:stä, hän liittyi Suojeluskuntaan 1931 sattumalta samassa kokouksessa kuin kenraali Kurt Martti Wallenius.

Aktiivista suojeluskuntalaista Koskelasta ei tullut. Painiriennot veivät miestä maailmalle ja kun kultaa tuli Berliinistä, Hitlerin olympialaisista, kukaan ei menneitä muistellut.

Koskelaa juhlittiin olympiasankarina, mutta mies ei juhlista piitannut. Kun hän palasi Berliinistä, Lapuan asemalla oli torvisoittokunta ja paljon vastaanottajia, mutta Lauri puikahti ulos junan vastakkaiselta puolelta ja käveli kotiinsa. Vastaanottajat jäivät nuolemaan näppejään.

Lauria ei näkynyt paikalla myöskään silloin, kun Lapuan kunnantalon edustalle istutettiin Hitlerin olympiavoittajille lahjoittama tammi. Suomen yhdeksästä olympiatammesta Koskelan tammi on tiettävästi ainoa, joka on yhä hengissä.

Olympiarenkaiden paljastustilaisuudessa Koskelaa muisteltiin koruttomin menoin. Paikalla oli neljä olympiavoittajaa: olympiavoittajien yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Ukkola (oik.), Tapio Korjus, Juha Mieto ja Pekka Vasala.

(Tämän kirjoituksen tiedot Koskelasta perustuvat pääasiassa Lauri Järvisen 2007 julkaistuun kirjaan Lauri Koskela – Painimattojen aristokraatti.)

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu