Onko joukon nuorin jo liian vanha?
Erkki Liikanen, 70, jää historiaan Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina. Kaksi kautta eli kymmenen vuotta Brysselin komissiossa on Liikasen pitkän poliittisen uran kohokohta. Tästä historiallisesta ajasta (1995-2004) Liikanen kertoo muistelmiensa toisessa osassa, joka julkaistiin tänään (Erkki Liikanen: Komissaari, Siltala 2021).
Ensin kiinnittää huomiota, että kustantaja on yllättäen vaihtunut. Ensimmäisen osan julkaisi Otava, tämän toisen Siltala. Syitä vaihdokseen en tiedä.
Komissaari etenee vuodesta toiseen täsmällisesti kuin saksalainen juna, siteeraa päiväkirjoja, muistioita, puheita, artikkeleita ja kokouspöytäkirjoja. Kaikki on viimeisen päälle arkistoitu, mistä on ollut suuri apu kirjan kirjoittamisessa.
Teos alkaa loppua kohti muistuttaa yhä enemmän EU-politiikan oppikirjaa. Pakollista luettavaa Suomen poliittisille johtajille tai sellaisiksi pyrkiville ja niille, jotka havittelevat työpaikkaa Euroopan unionissa.
Asiaa Liikasella on paljon ja ymmärrän hyvin, että hän haluaa rekisteröidä tarkasti jälkipolville saavutuksensa komissaarina. Minun ongelmani on se, että en jaksa eläytyä täysillä kertomuksiin esimerkiksi siitä, miten teollisuuden sektoriohjelmia tehtiin työryhmissä tai Japanin kanssa luotiin pysyvä dialogi.
Fiksuna miehenä Liikanen on tiedostanut vaaran, että tavallisen eläkeläisen mielenkiinto saattaa herpaantua, jos hänelle tuputtaa liian paljon raskasta EU-asiaa. Hän sujauttaakin tekstiin aina silloin tällöin lyhyitä kevennyksiä ja kiinnostavia anekdootteja.
Sosiaalisesti lahjakkaalla Liikasella saattaa olla Suomen parhaat kansainväliset verkostot. Hän tuntee presidentit ja pääministerit, yritysjohtajat ja pankkiirit, urheilijat ja taiteilijat. Keskustelukumppanit vaihtuvat Bill Gatesista Googlen perustajiin, Aarno Laitisesta Kalle Isokallioon. Henkilöluettelo kirjan lopussa on kunnioitusta herättävän pitkä.
Liikanen on omalla tavallaan luonut myös Suomi-kuvaa, mutta onko kuva oikea, siitä voidaan keskustella. Esimerkkinä poimittakoon italialaisen komissaarin Emma Boninon Liikaselle esittämä kysymys eräiden illallisten jälkeen: miksi ruotsalaiset ja suomalaiset ovat niin erilaisia. Eli: ”Ruotsalaiset muodollisia ja vakavia, suomalaiset epämuodollisia ja hauskoja.”
Kuinkakohan monta suomalaista Emma tunsi, Liikanen ihmettelee. No, Emma Bonino tuntee ainakin yhden savolaisen.
Komissaarin kiinnostavimpiin jaksoihin kuuluvat arviot kolmesta komission puheenjohtajasta, ranskalaisesta Jacques Delorsista, luxemburgilaisesta Jacques Santerista ja italialaisesta Romano Prodista.
Delors, jazzin, jalkapallon ja pyöräilyn ystävä, on Liikasen listalla ykkönen. ”Delors oli johtaja, jolla oli vahva visio, mutta joka oli huolellinen myös yksityiskohdissa.”
Santer oli Liikasen mielestä mainettaan parempi ja Prodin kuva taas haaleni loppua kohti, vaikka aluksi odotukset olivat korkealla.
Prodi tuli kokouksiin usein jopa kolme varttia myöhässä ja kokoukset päättyivät ilman selkeitä johtopäätöksiä. ”Italialaiset keksivät ajan, mutta vasta sveitsiläiset kellon.”
Liikasen muistelmien ensimmäinen osa on nimeltään Olin joukon nuorin (Otava 2019). Se pitikin paikkansa pitkään eikä yhtä ennätystä ole rikottu vieläkään. Liikanen valittiin kansanedustajaksi 21-vuotiaana, mikä on yhä Suomen ennätys.
Ajan riento on kuitenkin raju. Olen kuullut sellaisia puheita, että Liikanen alkaa olla jo liian vanha. Ai niin, mihin? Tasavallan presidentiksi tietenkin tai ensin presidenttiehdokkaaksi.
Liikasen tausta on sellainen, että häneltä väistämättä ehdokkuudesta kysytään, kun aika on kypsä. Meriiteiltään hän olisi ylivoimainen ehdokas demareille.
Seuraavien presidentinvaalien aikaan Liikanen on 73-vuotias. Jos eläisimme Yhdysvalloissa, hän olisi presidentiksi mies parhaassa iässä. Juuri virkaansa astunut Joe Biden on 78-vuotias.
Ikä ei tule vielä vastaan, mutta uskottavuus on mennyt vuosia sitten. Tuli joskus Brysselissä käytyä hänen kabinetissaan ja se riitti. Tyhjän saapi pyytämättäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Stalinin äiti sanoi, että ”olisi ollut parempi jos sinusta olisi tullut pappi”, pojalleen joka sentään ehti opiskella alaa ennen kääntymistä poliitikoksi, mutta Erkki Liikaselle papin ura jäi pelkäksi haaveeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Pappi, lukkari, talonpoika… Poliitikko vasta viimeisenä, kun ei enää mihinkään muuhun kykene, kuin lupaamaan 😆
Ilmoita asiaton viesti
70-luvun puolivälissä muuan opiskelukaverini meni USA:han kesäduuniin ja ottaessaan lopuksi parisen viikkoa vapaata siellä ennen Suomeen paluutaan hän matkusti asemapaikastaan Kansas Citystä San Fransiscoon, jossa hänen isänsä oli konsulina ja hänen nuorempi veljensä asui vanhempiensa kanssa.
Nuoret kansanedustajat Lasse Lehtinen ja Erkki Liikanen olivat jostain syystä myös matkalla Kaliforniassa ja kun siellä päin olivat, niin poliittisina broilereina olivat yhteydessä myös Suomen viralliseen edustajaan, joka tarjosi heille majapaikkaa residenssissään. Konsulipariskunta lähti itse viikon matkalle ja tuo opiskelukaverini veljineen oli jäänyt Lassen ja Erkin kanssa sinne isännöimään.
Lasse ja Erkki olivat olleet kuulemma ilmeisen kovia bilettäjiä ja jossain tuossa konsulin residenssissä pidetyissä jatkoissa sitten oli posliinia särkynyt ja hiukan muuta vastaavaa. Kun konsulipariskunta oli saapunut takaisin, Lasse ja Erkki olivat jo lähteneet ja opiskelukaverini veljineen sai suunnattoman läksytyksen villistä meiningistä sekä rikkoutuneista astioista.
He olivat yrittäneet vakuuttaa vahempiaan siitä, että jälki oli kyllä seurausta Liikasen ja Lehtisen örvellyksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin uskottava tarina, kun Liikasesta ja Lehtisestä on kyse;)
Ilmoita asiaton viesti
Tästedes en äänestä demareita, olkoon Sanna Marin vaikka mallintotieteiden haisteri, joksi hän Voguen kuvien perusteella tietysti sopiikin.
Ilmoita asiaton viesti
”Komissaari” on ytimekäs nimi kirjalle, mutta toisella tapaa kuin kirjoittaja on tarkoittanut.
Erkki Liikanen oli nuoruudessaan äärettömän kova vasemmistolainen. Kuului samaan sosialismia tavoittelevaan vasemmistoradikaalien joukkoon kuin Osmo Kaipainen, Erkki Tuomioja ja Ulf Sundqvist.
Olisivat varmasti pyrkineet todellisiksi komissaareiksi ajamassaan sosialistisessa yhteiskunnassa. Porvari oli heille kirosana.
SDP:n nuorsosialistit esittivät 70-luvulla taistolaisten mukana Neuvostoliiton arvostelun kriminalisoimista!?? Erkki Liikanenkin allekirjoitti vetoomuksen. Mikähän heistä olisi ollut sopiva rangaistus? Ei kai ”ylin aste”?! Ainakin osa vasemmistoradikaaleista hyväksyi myös Tsekkoslovakian miehityksen!
Iän puolesta Liikanen kyllä sopisi presidentiksi, mutta ei muuten. Ei mitenkään!
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni Liikanen ei ollut ääripäästä demareita nuoruudessaankaan. Saattaa olla, että hän teiniliittopoliitikkoaikoinaan profiloitui vääristyneesti taistolaisjohdon alaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä Juha ”ääripäällä” tarkoitatkin, niin vasemmistoradikaali Liikanen nuoruudessaan eittämättä oli.
Ei politiikka suinkaan radikaaleilla nuorilla vasemmistolaisilla ollut mitään leikkiä, niin kuin ovat yrittäneet vanhemmiten (viisaampina?) osin toimintaansa selittää. Kyllä tosimielessä punalippu työkaluilla houkutteli – vähän liikaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Liikasen hyvin tuntema mediaa hallitseva sukupolvi joka tottui ”ottamaan tilan haltuun” BUU-klubbenilla valtakunnan tv:ssä ennen alakouluvuosia kukin vähintään kerran, lähetti HS/Yle:ssä suoraa kuvaa Navalnyin kotiinpaluusta Moskovaan unelmoiden pienen vähemmistön nostavan suuren enemmistön seinälle rakastumalla rahaan. Sitä kieltä sekä Liikanen että Paavo Lipponen ymmärtävät.
Erkki Tuomiojan lämpimistä muistosanoista Claes Anderssonin poismenon johdosta saattoi päätellä ettei eduskunnan toipuminen oman runoilijansa jälkeen tapahdu helposti. Puhemiesnaisen käännyttyä itäiseen ortodoksiuskoon ihmetellään saadaanko ylipäätään olla olemassa? Sotakuplassa ainakin, tai Valamon retriitissä Pertti Saarikosken tavoin.
Ilmoita asiaton viesti
Taisi Ekin Mäntyniemi-juna jo mennä.
Seuraajansa SP:ssä Olli Rehn melkein jo ilmoittautui presidenttikisaan viime lauantaina Seija Vaaherkummun puristuksessa. Seija totesi Ollin puolueeksi Keskustan, hän vastasi että hänen puolueensa on Suomen Pankki, mutta Seija pisti jauhot suuhun toteamalla, että jäsenyys puolueessa on kuitenkin voimassa, johon Olli että järjestäytymisen vapaus. Tällä menolla Ollinkaan raiteet eivät johda Mäntyniemeen?
Tapasin Erkki Liikasen viimeksi Brysselissä, jossa kysyin kyselyosiossa ekana: Miksei tietotekninen (EL:n toimenkuvaan kuului silloin mm. eurooppalaisen tietotekniikkahyödyntämisen tehtävät) osaaminen ja hyödyntäminen näy Euroopassa läheskään siinä määrin kuin USA:ssa; Eki pyöritteli aika pitkään, mutta ei pystynyt suoraa syy-yhteyttä avaamaan. Otti selvästi itseensä että menin moista kysymään?
Ilmoita asiaton viesti
Otit esiin nimen Olli Rehn tulevien presidentin vaalien ehdokkaana. Hyvä!
Rehn on omaa luokkaansa ehdokkaista, tuli kilpaan kuka tahansa.
Ilmoita asiaton viesti