Paasikivi parahtaa haudan takaa

Juho Kusti Paasikivi (1870-1956) ei ole ollut muodissa enää pitkään aikaan. Kukaan ei siteeraa hänen puheitaan eivätkä poliitikot vanno Paasikiven linjan nimeen. Nyt puhaltavat uudet tuulet.

Kirjoja sentään vielä julkaistaan (Alpo Juntunen: Paasikivi – Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet, Otava 2021). Emeritusprofessori Juntusen mielestä paasikiveläiselle realismille on yhä tarvetta.

Maantieteen merkitys politiikan perustana eli geopolitiikka ei ole hävinnyt minnekään. Kiinnitin huomiota Putinin ja Niinistön perjantaisesta puhelinkeskustelusta julkaistuun tiedotteeseen, jonka mukaan presidentit keskustelivat geopolitiikasta, mukaan lukien Euroopan turvallisuudesta ja Ukrainan tilanteesta.

Kirjansa motoksi Juntunen on valinnut Stalinin tokaisun Paasikivelle Moskovassa syksyllä 1939: ”Maantieteelle me emme voi mitään, ettekä te voi sille mitään.” En ihmettelisi, vaikka Putin olisi sanonut saman asian Niinistölle.

Geopoliitikko Paasikivi jaksoi korostaa maantieteen merkitystä. Kun Paasikivi oli nimitetty talvisodan jälkeen suurlähettilääksi Moskovaan, hän kirjoitti ulkoministeri Rudolf Wittingille:

”Maantiede osoittaa, että Venäjä on ja pysyy meidän suurimpana naapurinamme, jonka kanssa meidän on tavalla tai toisella tultava toimeen, niin vaikeaa kuin se voikin olla.”

Juntusen kirjaa voi lukea kuin Paasikiven parahduksena haudan takaa. Melkein voi kuulla, miten Paasikivi rähisee tekohampaat louskuen, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Valtioneuvoksen mielestä Suomen ja Venäjän ystävyys oli norsun ja hiiren, vahvan ja heikon, ystävyyttä: ”Ainoaa oikeata Venäjän-politiikkaa oli keskinäinen kunnioitus ja yhteistyö.”

Vanhan viisauden mukaan ystävät pitää valita läheltä, viholliset mieluimmin niin kaukaa kuin mahdollista. Onko tämä unohtunut suomalaisilta?

Kirjan kiinnostavimpiin kohtiin kuuluu selvitys Paasikiven Eurooppa-näkemyksistä. Juntusen tulkinnan mukaan Paasikivi ennakoi jopa Euroopan unionin syntyä. Muistiinpanoissaan vuodelta 1943 Paasikivi näki yhtenäisen Euroopan vastavoimana Venäjän pyrkimyksille.

Paasikiven visiossa ainoastaan yhtenäinen Eurooppa voisi pitää puolensa Venäjää vastaan. Hän muistutti kuitenkin, ettei ”yhtynyttä Eurooppaa saa aikaan sillä tavalla kuin Hitler ja saksalaiset ajattelevat”.

Asetelma on sama tänäkin päivänä. Putinin Venäjä tietää, että yhtenäinen Eurooppa on sille vahva vastavoima. Siksi Venäjä lietsoo eripuraa Eurooppaan, yrittää heikentää Euroopan unionia ja neuvottelee mieluiten eurooppalaisten päiden yli Yhdysvaltojen kanssa.

Paasikivellä ei ollut harhakuvia Suomen roolista maailmassa. Inhorealistina hän siteerasi mielellään Machiavelliä: Se, joka tahtoo olla kokonaan hyvä niiden joukossa, jotka eivät sitä ole ollenkaan, tuhoutuu ennemmin tai myöhemmin.

Paasikiven mielestä Venäjän tilapäistä heikkoutta ei saisi käyttää hyväksi. Yksityiskeskusteluissa hän antoi Juntusen mukaan kuitenkin ymmärtää, että Suomen on käytettävä hyväkseen ”poliittisia konjunktuureja” tilanteen salliessa.

Tästä seuraakin jossittelijoille ja politiikan penkkiurheilijoille ajankohtainen kysymys: Mitä mieltä Paasikivi olisi Suomen Nato-jäsenyydestä?