Paavolainen mainosmiehenä aikaansa edellä
Monet turkulaiset muistavat kaupungin vanhan maamerkin kauppatorin varrelta. Silo luo suloa -valomainos kiinnitettiin paikalleen 1935 ja se loisti siellä lyhyttä katkosta lukuunottamatta aina 1980-luvun alkuun asti.
Nuo kolme sanaa, Silo luo suloa, ovat Olavi Paavolaisen (1903-1964) lyhyen mainosmiehen uran kestävin saavutus, klassikko.
Paavolaisesta mainosmiehenä kirjoittaa Henri Terho toimittamassaan esseekokoelmassa Paavolaisen paikat – Kohtaamisia Olavi Paavolaisen kanssa (SKS 2003). Terhon essee Aamusta iltaan Silon suloissa on suorastaan hurmaava sukellus Paavolaisen mainosmiehen rooliin.
On totuttu siihen, että Paavolaisesta julkaistaan yhä lähes vuosittain joko faktaa tai fiktiota. Tänä vuonna en ole vielä havainnut yhtään uutta Paavolais-kirjaa, joten on luettava vanhoja.
Terhon toimittaman teoksen esseet ovat kautta linjan korkeatasoisia. Itseäni kiinnosti erityisesti Terhon essee, koska en ole tiennyt juuri mitään Paavolaisesta mainosmiehenä.
Olavi Paavolainen muutti keväällä 1935 Turkuun Kestilän Pukimon mainospäälliköksi. Ennen Turkuun muuttoaan hän toimi Helsingissä Suomen Ilmoituskeskuksen (ILMO) palveluksessa.
Kestilän rinnalle oli perustettu Kudos Oy Silo, joka erikoistui naistenvaatteisiin. Silon tekivät tunnetuksi erityisesti naisten silkkiset alusvaatteet. Ne pysyivät pitkään tehtaan päätuotteina.
Jotenkin sopii hyvin kuvaan, että Paavolainen keksi ensi töikseen Turussa nuo kolme sanaa: Silo luo suloa. Silo-kerrastoa mainostettiin niin kestäväksi, ettei se ratkea saumoistaan ”huikeimmassakaan sillassa tai jalanheitossa”!
Paavolainen oli kiinnostunut sekä omista että muiden vaatteista. Hän vaikutti kuulemma joka ainoan seurustelukumppaninsa pukeutumiseen.
Nuori Paavolainen kirjoitti Katri Valalle: ”Olen keikari, olen laverteleva, olen blaseerattu – sanalla sanoen liian sivistynyt. Olen niin sivistynyt, että muodikas paita ja kravatti merkitsevät minulle enemmän kuin kevätillan rusko tai runon kirjoittaminen.”
Paavolaisen Turun-vuoteen ajoittuu myös valokuvan läpimurto mainosten kuvastoon. Ja kuten tiedetään, Paavolaista kiinnosti jo varhain kuva.
Hän ennusti kuin profeetta, että ”kerran tulee aika, jolloin kuva surmaa kirjan”. Näinhän on pitkälti käynyt. Hän oli aikaansa edellä.
Olavi Paavolainen oli muotitietoinen salonki- ja tyylileijona, dandy, joka tuotteisti itsensä myös kirjailijana. Onpa häntä pidetty esikuvana jopa nykyajan muotiblogisteille, joille kuvat ovat tärkeämpiä kuin sanat.
Aika Turussa jäi vajaan vuoden mittaiseksi. Turkuun Paavolaista oli houkutellut myös seurustelu taiteilija Liisa Tannerin kanssa. Pariskunta asui yhdessä Alvar Aallon suunnittelemassa, moderniksi kehutussa Turun Sanomien talossa. Suhde hiipui ja Olavi palasi Helsinkiin.
Olavi Paavolainen halusi aina olla edelläkävijä, ajan hermolla. Esseekokoelmassa on Antero Jyrängin hauska kuvitelma, miten Paavolainen seuraisi nykypäivän menoa.
Ystäväpiirinsä keskellä Paavolainen kohottaisi Jyrängin mielestä tuon tuostakin käden otsalleen ja voihkaisisi: ”Hyvä Jumala! Eivätkö he ole mitään oppineet!”
Paavolaisen lausunto sivistyksestä vaikuttaa suorastaan vitsiltä. Onko sanojen merkitys ehtinyt alle vuosisadassa muuttua niin paljon, että jopa ”lavertelu” luettiin 1930-luvulla sivistykseen?
Alvar Aalto! Vain pari päivää sitten kiersin petäjikössä Kolmen ristin kirkon ympäri työmaa-aidan viertä. Imatran seurakunta kykenee vihdoin teettämään rakennuksen ulkovaipan remontin, mutta ymmärtääkseni kirkon sisätilat ja sivummalla rapistuva asuintalo (pappila) jäävät vielä rempalleen. Mistä löytyisi mainosmies keräämään rahaa ja siten luomaan suloa Aalto-miljööhön?
Ilmoita asiaton viesti
Mainostoimistoissa on ollut töissä lukuisia tunnettuja kirjailijoita. Guinnessin iskulauseen historia on asiaan liittyvä klassikkotarina.
Yhdessä vaiheessa uutta slogania pyydettiin Brendan Behanilta, joka joi ainetta tarmokkaasti muutaman viikon ja ehdotti lausetta: ”Guinness Gets You Drunk”.
Tunnetuimman iskulauseen kehitti kuitenkin Bensonin toimistossa työskennellessään itse Dorothy L. Sayers: ”Guinness Is Good For You”. Siihen aikaan kun ihmisillä oli vielä aikaa pitemmille ajatuksille, käytettiin myös kokonaismuotoa:
”Toucans in their nests agree/Guinness is good for you/Try some today and see/What one or toucan do.”
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla että muistan väärin, mutta vielä kulkiessani vanhan koulukaupunkini koulumatkan lukiossa Linnankadulta Turun Suomalaiseen yhteiskouluun kauppatorin poikki, toria vastapäätä Kauppiaskadun katolla oli Silon mainos.
Kestilän poika oli rinnakkaisluokalla – hän kuului Turun eliittiin Se oli vielä ”kultapossukerhon” aikoja, jolloin suuri osa kaupungin päätösvallasta oli keskittynyt muutamalle perheelle.
Ajat ovat nyt toiset – jopa Turussa.
Paavolainen kesti kaupunkia vuoden – minä 3 vuotta.
J.k. En ymmärrä mitä tekemistä Antero Jyrängillä on julkaisussa.
Ilmoita asiaton viesti
Myöhemmin Turun eliittiin kuuluivat muistaakseni lehtikeisarit Ketoset ja Ruolat ym rakennusliikkeet. Korruptiot toimivat hyvin.
Mainoslause Silo luo suloa, oli vuosikymmenet myös vanhojen Kotiliesien vakiomainoksia koreine piirroksineen.
Se on syöpynyt hyvin kaikkien vanhojen naisten mieliin😁
Ilmoita asiaton viesti
Kotiliettä lukivat, tai ainakin tietyiltä osin katselivat, myös niiden vanhojen naisten lapset. Kieku ja Kaiku, ja ”Kotilieden kellon” kuumeinen etsiminen lehden mustavalkoisista valokuvista.
Ilmoita asiaton viesti
Antero Jyränki oli tuolloin Olavi Paavolainen -Seuran puheenjohtaja. Hän kirjoitti kirjaan esipuheen ja viimeisen luvun.
Ilmoita asiaton viesti
OK – pitänee hakea kirja käsiin.
Ilmoita asiaton viesti