Palkka-armeija kuin Frankensteinin hirviö
Venäjän presidentti Vladimir Putin on uuden kirjan kuvauksen mukaan kuin Mary Shelleyn romaanin Frankenstein, joka loi lähipiiriinsä hirviön. Putinin luoma hirviö on palkka-armeija Wagner.
Jevgeni Prigožinin johdolla Wagnerista tuli kuin valtio valtiossa. Wagnerista kasvoi Venäjän valtion rahoittama maailmanlaajuinen miljardibisnes. Siitä tuli lopulta uhka jopa hirviön luojalle itselleen.
Juuri suomeksi julkaistu tietokirja kertoo, miten Wagner-hirviö sai alkunsa, miten miljardiomaisuus karttui ja miten laajaa liiketoimintaa Prigožin pyöritti (Lou Osborn – Dimitri Zufferey: Palkka-armeija Wagnerin imperiumi, Minerva 2024).
Wagner ei ole ollut vain yritys, jonka palkkasotilaat taistelevat eri puolilla maailmaa. Se oli monialayritys, jonka ytimessä olivat likaiset temput, myös propaganda ja valeuutiset, kaivostoiminta ja sotilasjunttien tukeminen maksua vastaan.
Kirjan järeintä antia ovat Afrikka-osuudet. Wagnerin toiminta Afrikassa on ollut raakaa ja häikäilemätöntä. Paljastuneiden joukkomurhien ja sotarikosten vuoksi Wagnerista tuli länsimaiden silmätikku ja lopulta ongelma myös Kremlille.
Afrikka on ollut sananmukaisesti kultakaivos Wagnerille. Missä kultaa ja sotilasjunttia, siellä varmimmin Wagner.
Kun venäläinen korruptio lyö kättä Afrikan sotilasjunttien korruption kanssa, jälki on rumaa. Ei operoida edes harmaalla alueella, vaan miljoonia liikutellaan häpeilemättä pimeästi.
Wagner on pönkittänyt sotilasjunttia, tarjonnut turvallisuutta vallanpitäjille ja saanut vastineeksi raaka-aineita, kultaa ja kaivosoikeuksia sekä käteistä rahaa.
Prigožinin konsultteja, kaaoksen kylväjiä, on ollut kaikkialla Afrikassa: kullanetsintää Sudanissa, yhtiökumppanuuksia Madagaskarilla, taisteluita Bahmutissa ja Keski-Afrikan savanneilla, konsultteja Komoreilla, Norsunluurannikolla, Mosambikissa, Nigeriassa, Ghanassa, Malissa, Burkina Fasossa…
Esimerkkinä mainittakoon, että Keski-Afrikan tasavalta maksoi Wagnerille yhtenä vuonna lähes 80 miljoonaa euroa kuukaudessa ja ohjasi yhtiölle 20 prosenttia vuosibudjetistaan. Käytännössä kaikki Keski-Afrikan kehittämiseen tarkoitetut rahat menivät Wagnerille.
Venäjä on viime vuosina lisännyt määrätietoisesti vaikutusvaltaansa Afrikassa. Siinä Wagner on ollut oivallinen käsikassara Putinille.
Wagnerin tulevaisuus Prigožinin kuoleman jälkeen on epäselvä, mutta se on selvää, että Venäjä ei Afrikasta luovu. Kreml aikoo pitää kuitenkin ohjat entistä tiukemmin omissa käsissään. Homman nimi on hajoita ja hallitse:
”Jotta kukaan uusi diiva ei tuntisi houkutusta haalia itselleen liikaa valtaa, Wagnerin taistelutehtäviä jaetaan nyt Venäjän turvallisuusaparaatin monelle eri yksikölle ja palvelulle.”
Wagneria kutsutaan kirjassa Venäjän valtion rikolliseksi haaraksi, joka on ollut uhka maailman vakaudelle. Länsi ei osannut varautua siihen, kuinka suureksi Wagner-ryhmän vaikutus esimerkiksi Afrikassa kasvoi.
Kirjan esipuheessa Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Pierre Haski kirjoittaa, että nyt julkaistu kirja ajaa yleistä etua. Siinä hän on oikeassa.
On hyvä tietää Venäjän metkut, kun se yrittää keinoja kaihtamatta rakentaa uutta imperiumia.
Pitikö Wagner tosiaan kaikki nuo tuotot? Luulisi enimmän osan menneen liiketuottoina Kremliin, koska Wagner toimi Moskovan hyväksi ja sen tehtävillä. Kuten muutkin nykyaikaiset palkka-armeijat, jotka hoitavat hallitusten töitä. Blackwater jne.
Ilmoita asiaton viesti
Wagnerin rahaliikenne taitaa olla niin korkeaa matematiikkaa, että siitä on hankala sanoa mitään varmaa. Viime kesän juhannuskapinaan asti Putin sanoi toistuvasti, ettei Kremilllä ole mitään tekemistä Wagnerin kanssa, kunnes sitten myönsi, että Venäjä on rahoittanut sitä miljardeilla ruplilla/euroilla.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän pitkän tähtäimen politiikka tässäkin ole tärkeämpää, kuin investointiin mennyt raha. Kaivosoikeudet toki tuotavat sitten emämaalle pidemmälläkin tähtäimellä
Ilmoita asiaton viesti
Oma ”salarakas” blogiaiheeni on ollut vuosien ajan Wagner. Olen näköjään kirjoittanut siitä tai sitä sivuten kymmenkunta tekstiä US-puheenvuoroon, muun muassa W:n roolista Afrikassa yleensä, ja Libyassa erikseen.
Niinpä triangeliin Venäjä (Wagner) – Libya – Ranska liittyen tiedustelisin, löytyykö tekijöiden Osborn-Zufferey teoksesta mitään uutta tuosta aiheesta?
Eräänlaisena alustuksena voisin leikata tähän palan neljän vuoden takaisesta blogistani 25.7.2020:
”Libyan hallitus on kuitenkin viime aikoina saavuttanut merkittäviä voittoja, ajaen Haftar-joukot pois Tripolista ja strategisesta Tarhunan kaupungista.
Libyan uusi hallitus perustettiin vuonna 2015 YK:n johtamalla sopimuksella, mutta pyrkimykset pitkän aikavälin poliittiseen ratkaisuun epäonnistuivat sotapäällikkö Haftarin sotilaallisen hyökkäyksen vuoksi, jota ovat tukeneet Ranska, Venäjä, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Egypti.
Jälleen on syytä, – näin EU:n ”neljänpaidan” sopimuksen [ns. Normandia ryhmä] vielä väikkyessä silmiemme edessä ja kauniiden demokraattisen Euroopan keskinäistä solidarisuutta ylistäneiden puheiden kaukuessa korvissamme – muistaa Ranskan erikoinen rooli Libyassa. Niin NATOn pommittajan roolissa, kuin nyt kapinallisen, siis valtiorikollisen, kenraali Haftarin tukijana.
Miksi ei kukaan EU:n bakterologisella puhdasoppisen legalismin ja demokraattisen valtiokäytännön puolustusta harjoittavassa valvonnassa, ja fasismintorjuntayksiössä kiljaise?”
Ilmoita asiaton viesti
Kirjassa on pitkähkö luku SAAPUMINEN AFRIKKAAN – MARSSI TRIPOLIIN mutta en osaa sanoa, paljonko oikeasti uutta siinä on. Minulle uutta oli melkein kaikki, koska olen seurannut vain pintapuolisesti alueen asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Haffarhan vastustaa islamisteja, jotka Egyptin lailla ottivat valtatyhjiön haltuun. Ei Ranskalla mitään syytä liene islamisteja tukea, vaan ”alkuperäisiä” vuoden 2011 tavoitteita.
Natolla oli oma syynsä tuhota Libya. Vaikka se ei tarkoita sitä, että vuonna 2011 ajateltuihin tavoitteisiin käytännössä päästäisiin, minusta Ranskan politikka on ihan johdonmukaista.
Ilmoita asiaton viesti