Pienen Suomen suurenmoinen menneisyys

Taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870-1946) on yksi Suomen historian erikoisimmista henkilöistä. Hän oli monipuolinen persoona, jonka mielenkiinto ulottui taiteista vesivoimaan ja tähtitieteeseen, mutta tunnetuksi hän tuli ennen kaikkea fantastisilla teorioillaan Suomen synnystä ja menneisyydestä.

Hän oli kansainvälisen koulutuksen (Kööpenhamina, Pariisi) saanut kuvataiteilija, joka ihastutti ja vihastutti esiintymisillään. Naisasiansa hän onnistui usein sotkemaan. Hän halusi huomiota ja sitä myös sai.

Asko Jaakonahon uusi romaani Kulta-aura (Aviador 2024) on satiirinen biofiktio tästä tieteen ja taiteen kauhukakarasta.

Wettenhovi-Aspa keksi, että pieni kansa tarvitsee suurenmoisen menneisyyden. Hänen mielikuvissaan suomen kieli oli tarunomainen alkukieli, kaikkien kielten kantaäiti.

Jaakonahon kirjan yksi huippukohdista on suuri luento, jonka Sigurd piti Helsingissä 1915. Siinä hän julisti, että ”me olemme Egyptin poikia, vuosituhansia sitten tänne Pohjolaan eksyneitä”.

Egyptissä suomalaiset rakensivat muun muassa pyramideja, pyhiä raameja. Pyramidin sana oli vanhassa egyptissä mur-mur, joka oli peräisin vielä vanhemmista suomen sanoista murheen muurit.

Suomalaiset olivat lähteneet Jaavalta vaeltamaan, saapuivat Kiinan rannikolle ja matkalla kohti Pohjolaa he lauloivat ja ”sanoja putoili kulkureitin varrelle, ja vieraat, lapsenomaiset kansat omaksuivat ne”.

Mielikuvituksen puutteesta ei Wettenhovi-Aspaa ainakaan voi syyttää. Euroopan kartalle piirtyi jälkiä kanssakäymisestä muinaisten suomalaisten kanssa.

Merisäiliöstä kehittyi Marseille, Tupalinnasta Dublin ja Perälinnasta Berliini, Tunisiasta Tuonensija, Kalevalasta Galloway, Jännevedestä Genevesi, Genevesistä Geneve. Maaselästä Moaselinjoki, Moaselinjoesta Mosel. Piikkitilasta Piccadilly, Tammisalonjoesta Thames, Hiidenparkkimetsästä Hyde Park.

Lisää esimerkkejä:
Paikka-missä-maa-lakkaa = Malaga  
Rupikon-najoki = Rubicon  
Sisilisko-maa = Sicilia  
Tuli-Pomppaaja = Pompeiji.

Tiedemiehemme mukaan maailmassa oli aluksi vain yksi suuri suomen kieli. Sen jälkeen kielet erkanivat toisistaan ja syntyi kielten sekamelska: ”Väärinymmärrys on johtanut kansojen välirikkoon, tuhoisaan kaikkialla maailmassa riehuvaan suursotaan.”

Sivistyksen Pohjolaan toivat suuret suomalaiset, Sigurd pauhasi ja todisti, että esimerkiksi germaanit ja kreikkalaiset edustavat myöhempiä, barbaarisia siansaksakieliä.

Luento päättyi kaaokseen ja luennoitsija heitettiin kadulle. Hän sai peräänsä pilkkahuutoja: ”Vai Marseille muka merisäiliö! Labyrintti läpiriento, Tunisia Tuonensija!”

Jaakonaho käy läpi myös päähenkilön naissuhteita. Pariisista Sigurd löysi vaimoksi kabareetanssija Divinan, joka joutui Lapinlahden mielisairaalaan ja kyseli mieheltään: ”Olisiko sinun syytä olla Lapinlahdessa minun sijaani?”

Myöhempien vuosien mesenaattina toimi apteekkari Hanna Lappalainen, varakas nainen, joka omisti kivitalonkin Helsingissä. Arkadiankadun lukaalin lisäksi taiteilija vietti aikaansa Karjalohjalla pyramidihuvilallaan.

Asko Jaakonaho tavoittaa hyvin Wettenhovi-Aspan absurdin maailman. Itselleni on edelleen epäselvää, oliko taiteilija tosissaan vai halusiko hän vain hämmentää ihmisiä huimilla jutuillaan.

Nyt voi kuvitella, millaista jälkeä syntyisi, jos Sigurd huseeraisi tässä totuudenjälkeisessä maailmassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu